Tuulivoiman suurin ongelma on sen sääriippuvuus, jota pelkkä lisärakentaminen ei ratkaise. Kuten asiantuntijatkin myöntävät, tyyninä pakkaspäivinä sähköstä voi tulla huutava pula, vaikka maamme olisi täynnä tuulimyllyjä. Rakentamistauko antaa kipeästi kaivattua aikaa keskittyä olennaiseen eli säätövoimaan, sähkövarastoihin ja perusvoimantuotantoon, joka ei ole riippuvainen sääilmiöistä. Ilman näitä tuulivoiman lisääminen vain syventää sähkömarkkinoiden ailahtelua ja hintapiikkejä.
Myös luonnon ja asuinympäristön kannalta hengähdystauko on välttämätön. Massiiviset voimala-alueet muuttavat pysyvästi maisemaa, pirstovat metsäalueita ja aiheuttavat melu- ja välkehaittoja lähiseudun asukkaille. On kohtuullista, että satojen uusien voimaloiden sijaan nyt keskitytään jo rakennettujen alueiden vaikutusten seurantaan. Markkinaehtoisuus tarkoittaa myös sitä, että jos kysyntää ja kannattavuutta ei ole, rakentamisen on loputtava.
Veronmaksajien ja kuluttajien ei tule kantaa huolta investointien hiipumisesta. Päinvastoin, keinotekoisen buumin päättyminen estää ylikapasiteetin luomisen, joka johtaisi vain entistä sekasortoisempaan markkinatilanteeseen. Nyt on aika palauttaa järki energiapolitiikkaan ja varmistaa, että Suomen sähköverkko pysyy vakaana muutoinkin kuin silloin, kun sattuu tuulemaan sopivasti.
