Suomen sähkömarkkinat ovat ajautuneet paradoksaaliseen tilanteeseen. Olemme rakentaneet maailmanluokan puhtaan energian tuotantokoneiston, mutta nyt tuo koneisto on syömässä oman kannattavuutensa. Boston Consulting Groupin tuore raportti vahvistaa sen, mitä monet alan toimijat ovat pelänneet: tuulivoima kärsii ”kaksinkertaisesta kannibalisaatiosta”.
Kun tuulee, sähköä on niin paljon, että hinta painuu nollaan tai pakkaselle. Kun tyyntyy ja hinta nousee, tuulimyllyt seisovat hiljaa. Tuloksena on tilanne, jossa tuulivoimayhtiöt saavat sähköstään vain murto-osan markkinoiden keskihinnasta. Investointisykli on pysähtynyt, ja syy on selvä: tarjonta karkasi kysynnältä karkuun.
Suurin syyttävä sormi ei kuitenkaan osoita tuulivoimarakentajiin, vaan liian hitaasti heränneeseen teollisuuteen ja vetytalouden odotuksiin. Meille luvattiin vihreä siirtymä, joka muuttaisi halvan sähkön teräkseksi, vedyksi ja datakeskusten lämmöksi. Nämä investoinnit ovat kuitenkin antaneet odottaa itseään, ja nyt seisomme koelaboratoriossa nimeltä Suomi katsomassa, kuinka markkina yrittää korjata itseään.
Nyt on teollisuuden ryhdistäytymisen paikka. Kuten asiantuntijat huomauttavat, on käsittämätöntä, miten passiivisesti suuri osa yrityksistä edelleen suhtautuu sähkön hintavaihteluihin. Jos yrityksellä on edullinen kiinteähintainen sopimus, sen kannattaisi kalliin sähkön hetkinä ajaa tuotantonsa alas ja myydä sähkönsä takaisin markkinoille. Se ei ole pelkästään fiksua bisnestä, vaan se on välttämätön talkoopanous koko sähköjärjestelmän tasapainottamiseksi.
Onneksi valoa näkyy tunnelin päässä. Sähkövarastojen ja akkujen nopea yleistyminen on merkki siitä, että markkinaehtoinen ratkaisu on löytymässä. Sähkökattilat kaupunkien kaukolämmössä imevät halpaa ylijäämäsähköä ja vähentävät polttamisen tarvetta.
Tulevaisuuden kannattava tuulivoima ei kuitenkaan enää nouse sinne, missä tuulee eniten, vaan sinne, missä tuulee eri aikaan kuin muualla. Itä- ja Pohjois-Suomen rakentaminen on avainasemassa, jotta emme ole kaikki saman tuulirintaman armoilla.
Suomi on sähkömarkkinoiden edelläkävijä, mutta edelläkävijyys vaatii nyt rohkeutta myös kulutuspuolella. Emme voi vain odottaa valtioiden tukia tai naapurimaan ydinvoimapäätöksiä. Jos haluamme, että puhdas sähkö on Suomen kilpailuetu, meidän on opittava käyttämään sitä silloin, kun se on halpaa – ja myymään sitä silloin, kun se on kallista.
Markkinat eivät odota vitkastelijoita. Joko me opimme elämään vaihtelun kanssa, tai sitten syömme itsemme hengiltä keskellä sähkön yltäkylläisyyttä.
