Tällä hetkellä Suomi investoi miljardeja euroja ydinvoimaan ja sähköverkkojen vahvistamiseen. Samaan aikaan markkinarakenne on irvokas. Sähköä myydään kansainvälisille it-jättiläisille pitkillä sopimuksilla erittäin alhaiseen kiinteään hintaan. Samaan aikaan kotimainen teollisuus ja tavalliset kuluttajat kantavat järjestelmän riskit. Me maksamme kalliit investoinnit ja kärsimme hintapiikeistä, kun taas globaalit yhtiöt nauttivat lukitusta, "superhalvasta" energiasta.
On vaikea välttyä ajatukselta, että neuvottelupöydissä suomalainen sinisilmäisyys on hävinnyt yhdysvaltalaisten yritysjuristien ammattitaidolle. He osaavat eliminoida riskit ja varmistaa edut omille osakkeenomistajilleen. Meillä taas on luotettu siihen, että pelkkä investointi itsessään pelastaa talouden.
Datakeskusten suorat hyödyt Suomelle ovat kuitenkin usein laihoja. Ne kuluttavat valtavasti energiaa, mutta niiden työllisyysvaikutus on rakennusvaiheen jälkeen pieni ja verojalanjälki kevyt. Jos sähköjärjestelmän rakentaminen ja ylläpito jäävät kansalliseksi rasitteeksi, mutta voitot valuvat ulkomaille, yhtälö on kestämätön.
Suomen ei pidä sulkea ovia investoinneilta, mutta meidän on opittava hinnoittelemaan resurssimme oikein. Puhdas sähkö on tulevaisuuden kalleinta raaka-ainetta. Se ei ole hyväntekeväisyyttä, jota jaetaan maailman rikkaimmille yhtiöille suomalaisten sähkölaskujen kustannuksella.
Meidän on vaadittava investoinneilta enemmän kuin pelkkiä kauniita juhlapuheita. Halpa sähkö on kansallisomaisuuttamme, ja sen hyötyjen on jäätävä ensisijaisesti suomalaiselle yhteiskunnalle.
