maanantai 16. toukokuuta 2016

Isojärven kansallispuistossa

Herätyskello soi 3:30 perjantaina 13.5.2016. Siitä sitten pikalähdöllä liikkeelle. Auto liikahti 4:00 tasan  ja perillä Isojärven kansallispuistossa olin 4:40 Huhtalan parkkipaikalla. Siitä sitten lontikkaat (saappaat) jalkaan ja reppu selkään, suuntana metsän siimes.

Suunniteltu reitti kulki alussa hieman omia polkuja. Ensin mentiin tulotietä hieman takaisinpäin ja suuntasimme kärrypolkua kohti Partavuorta. Talven lumet olivat kaataneet runsaasti puita tielle. Aamujumppaa tiedossa - kumarrus tai ylitys. Partavuorelle pääsimme kännykkäkartan avulla. Istuimme Partavuoren päällä, kuuntelimme luonnon ääniä ja katselimme Partajärven maisemaa. Sielu lepäsi.

Matka jatkui metsiä myöten ohi Sammakkolammen, Takalammin ja Vehmaslammin kautta Lortikan tielle. Matkalla oli mm. kahden hirven luut, lukuisiä kääpiä, sahattuja kuusia ja paljon muuta. Isoihin kuusiin oli sahattu kaksi rengasta, jotta niistä syntyisi lahopuita. Jäi ihmetyttämään aamuista kulkijaa.

Lortikan tietä etenimme Lortikan järven rantaan saakka. Yksi merkittävimmistä kohteista on tietysti Lortikanvuori. Ja siellä oli jälleen ns. pakko käydä. Matkalla on melkein parimetrinen muurahaispesä ja kallion päällä julmettu siirtolohkare sekä maisemat olivat omanlaisensa. Alas tullessamme kiven koloon puikahti joku pieni ruskea tuntematon nelijalkainen vipeltäjä.

Alas päästyämme suuntasimme Lortikan kämpän rantaan pienelle evästauolle. Tietysti Lortikan rakennukset tutkailtiin. Yöpyjiä ei tuolloin ollut.

Lortikan tutustumisen jälkeen suuntana oli Vahterjärven laavu. Matkaa Lortikasta oli noin 1,6 km ja ei juuri mitään. Laavulle päästyämme teimme tulet, paistoimme makkarat ja söimme eväitä. Tähän mennessä oli jo jokseenkin paljon tarvottu, joten täytyi hetken olla laavussa pitkällään.

No matka jatkui sen jälkeen kohti Isojärven rantaa. Mielestäni matkan hienoin osuus reitillä on juuri tämä. Matkalla on runsaasti kelopuita ja muutenkin maasto on upea. Polku kulkeea korkeilla mäillä. Myös näkymä Vahterjärvelle on kerrassaan hieno. Matka jatkui Kalalahden laavun nuotiopaikalle tauolle. Jalat olivat jo aikas "hapoilla". Samalla tuli oikaistua ja lepuutettua jalkoja penkin päällä. Matkaa oli vielä jäljellä tuskalliset 2,8 km.

Jatkoimme matkaa Kaatvuori vastapäivään kiertäen kohti Huhtalaa. Kalakorven kohdalla tuli mietittyä, että on paljon kuolleita puita majavatuhoalueella, satoja. Miksiköhän Sammakkolammen tienoolla piti ihmiskäden voimin suuria kuusia lahottaa? Isojärven alueella on majavan tuhoamia puita tuhansia.

Loppumatka oli lopen uuvuttava, väsymys painoi. Kuumuuskin rupesi jo vaivaamaan. Katse oli metrin puolitoista varpaiden edessä ja juttu ei enää luistanut. Lopulta pääsimme lopen uupuneina perille eli lähtöpaikkaan Huhtalan talon parkkipaikalle.

Koko matkaa kului aikaa 9,5 tuntia ja matkaa kertyi 16 km, tasaisen maan kilometreinä paljon enemmän.

Kerrassaan hieno kokemus. Ja tästähän alkaa uuden reissun suunnittelu.

Sammakkolammella hirven selkärangan pätkä

Kääpiä Sammakkolammen läheisyydessä

Kuusitukin lahottaminen


Majavatuhoaluetta Kalakorvessa

Partavuoren näkymät

Lortikan vuoren siirtolohkare

Vahterjärvi ja sen laavu