Jokainen sota eli valloitus tarvitsee sotaratsun eli hevosen, joka tekee työn. Sotaratsu on tehnyt töitä jo jonkun vuoden. Viimeisessä taistelussa peitsi meinasi osua sydämmeen. Tuho sivuutettiin hiuksen hienosti. Ei valtakunnan kehittäjäratsua voi syöstää hengiltä.
Suitsissa sotaratsulla on sotamies, joka näyttää hevosen suunnan. Sotamies on se, joka luo sodan teknisen taktiikan. Sotaratsu niin sanotusti tyhmänä etenee sotamiehen ohjastamaan suuntaan tyhmyyttään. Tietämättään sotaratsu on täysin sotamiehen henkisessä otteessa suitsen kireenä.
Sotamiehen sotajoukko työskentelee tiiviissä yhteistyössä sotaratsun tallihenkilöstön kanssa. Lisää talleja pitää saada ei puolille keinoja kaitsematta. Siinä mukana on virassa olevia tallinrakennuksen osaajia. Koko joukkio etenee määrätietoisesti ja näyttävästi eteenpäin kuitenkin ketunhäntä kainalossa.
Sotapäälliköt eikä sodan johto tiedä, mitä sotamies ratsuineen vuorien takana oikein puuhastelee. Johto tekee päätökset sotamiehen sotajoukon luottamukseen perustuen. Kumileimasinta lätkytellään tarpeen tullen - näyttää hyvältä mentaliteetilta.
Sotaratsu on unelmoidun valtakunnan turva. Jos sotaratsu kuolee taistelussa, niin haavevaltakunta tuhoutuu, koska ratsu puuttuu. Ei sotamiehellä eikä sotajoukolla tallihenkilöstöineen ole sen jälkeen enää töitä. Ei ole ketään kenen tyhmyydellä voidaan ratsastaa kohti omia unelmia. Tallinrakentajiakaan enää käytetä unelmoidun valtakunnan rakentamiseen.
Mutta milloin sotaratsun tie päättyy ja koko unelmoitu valtakunta tuhoutuu?