Tämä aihe on mytinyt päässäni jo kauan. Nyt se pulppuaa ulos.
Luottamushenkilöille asiat tulevat virkamiesten valmistelemana. Valmistelun on oltava puolueetonta. Toisinaan valmistelussa käytetään apuna asiantuntijoita.
Päätettävien asioiden esittely voidaan tehdä hyvin monella eri tavalla. Halutessa esittelytekstissä voidaan vain painottaa tiettyjä asioita tai toinen puoli. Valmistelijoiden vakuuttava esitystapa luo tunteen, että asia on juuri näin. Toisinaan asiantuntijalla on ollut selkeä Napoleon syndrooma.
On yleisesti haluttu, että päätöksenteossa on erilaisia vaihtoehtoja. Mutta monesti asioilla on ns. kiire ja on olemassa vain ja ainoastaan yksi vaihtoehto. Ja joskus on tilanteita, jolloin on vain päätettävä, koska siirtäminen seuraavaan kokoukseen ei onnistu. Harvoin on esitetty päätöksentekoon useita eri vaihtoehtoja, vaikka siitä aina puhutaan.
Luottamushenkilöiden asiantuntijuus ei aina riitä kaikkien asioiden käsittelyssä. Silloin on luotettava virkamies- tai asiantuntijavalmisteluun. Joskus on myöhemmin selvinnyt, että virkamies on puhunut päätöksentekoa tehtäessä muunneltua totuutta. Oman kertomansa mukaan ei ole valehdellut. Useat päättäjät muistavat asian toisin ja dokumentti aiheesta puhuu toista kuin virkamiehen antama selvitys.
Sitten päätöksenteon jälkeen todetaan lakonisesti, että päättäjät ovat päättäneet. Ei ole esittelijän vika. Vastuu on luottamusmiespäättäjillä. Tosin esittelyn puolueettomuus ja oikeellisuus on valmistelijalla.
Alle kynnysrajan olevia pientarjouksia kysellään vain tietyiltä tahoilta, vaikka homman pitäisi olla puolueetonta. Tietyt paikalliset toimijat sivuutetaan. Mielestäni moraalitonta toimintaa.
Joissakin tilanteissa joudutaan päätöksiin palaamaan myöhemmin, koska on selvinnyt uusia asioita joita ei päätöksenteossa ollut. Joutuu palaamaan pöytäkirjoihin ja niiden liitteisiin. Nykyisessä sähköisessä maailmassa puuttuu useasti asialistan liitteenä olleet asiakirjat pöytäkirjoista. Miksi? Ja on käynyt niinkin, että lukuarvot ovat muuttuneet lautakunnan päätöksen jälkeen hallituksen kokoukseen ilman kommentteja. Oliko paperiset asiakirjat sittenkin luotettavampia? Pystyisi ainakin jostakin tsekkaamaan tiettyjä asioita myöhemmin.
Elämme osittain aidosti virkamiesyhteiskunnassa, jota he johtavat. Haluammeko tätä?
Poikkeuksiakin on. Erään tahon virkamiesvalmistelu on laaja-alaista, vaihtoehtoja esittävä ja kaiken huomioiva. Kysymyksiin saa selkeän kursailemattoman vastauksen. Sille annan kiitoksen.
Ehkä ei kannattaisi olla näin pedantti - Antais vaan olla...
Tämä on sitä arkea, jota elän luottamuselimissä. Elän ristiriitaisissa tunnelmissa aivojeni pinnalla.
Luottamushenkilöille asiat tulevat virkamiesten valmistelemana. Valmistelun on oltava puolueetonta. Toisinaan valmistelussa käytetään apuna asiantuntijoita.
Päätettävien asioiden esittely voidaan tehdä hyvin monella eri tavalla. Halutessa esittelytekstissä voidaan vain painottaa tiettyjä asioita tai toinen puoli. Valmistelijoiden vakuuttava esitystapa luo tunteen, että asia on juuri näin. Toisinaan asiantuntijalla on ollut selkeä Napoleon syndrooma.
On yleisesti haluttu, että päätöksenteossa on erilaisia vaihtoehtoja. Mutta monesti asioilla on ns. kiire ja on olemassa vain ja ainoastaan yksi vaihtoehto. Ja joskus on tilanteita, jolloin on vain päätettävä, koska siirtäminen seuraavaan kokoukseen ei onnistu. Harvoin on esitetty päätöksentekoon useita eri vaihtoehtoja, vaikka siitä aina puhutaan.
Luottamushenkilöiden asiantuntijuus ei aina riitä kaikkien asioiden käsittelyssä. Silloin on luotettava virkamies- tai asiantuntijavalmisteluun. Joskus on myöhemmin selvinnyt, että virkamies on puhunut päätöksentekoa tehtäessä muunneltua totuutta. Oman kertomansa mukaan ei ole valehdellut. Useat päättäjät muistavat asian toisin ja dokumentti aiheesta puhuu toista kuin virkamiehen antama selvitys.
Sitten päätöksenteon jälkeen todetaan lakonisesti, että päättäjät ovat päättäneet. Ei ole esittelijän vika. Vastuu on luottamusmiespäättäjillä. Tosin esittelyn puolueettomuus ja oikeellisuus on valmistelijalla.
Alle kynnysrajan olevia pientarjouksia kysellään vain tietyiltä tahoilta, vaikka homman pitäisi olla puolueetonta. Tietyt paikalliset toimijat sivuutetaan. Mielestäni moraalitonta toimintaa.
Joissakin tilanteissa joudutaan päätöksiin palaamaan myöhemmin, koska on selvinnyt uusia asioita joita ei päätöksenteossa ollut. Joutuu palaamaan pöytäkirjoihin ja niiden liitteisiin. Nykyisessä sähköisessä maailmassa puuttuu useasti asialistan liitteenä olleet asiakirjat pöytäkirjoista. Miksi? Ja on käynyt niinkin, että lukuarvot ovat muuttuneet lautakunnan päätöksen jälkeen hallituksen kokoukseen ilman kommentteja. Oliko paperiset asiakirjat sittenkin luotettavampia? Pystyisi ainakin jostakin tsekkaamaan tiettyjä asioita myöhemmin.
Elämme osittain aidosti virkamiesyhteiskunnassa, jota he johtavat. Haluammeko tätä?
Poikkeuksiakin on. Erään tahon virkamiesvalmistelu on laaja-alaista, vaihtoehtoja esittävä ja kaiken huomioiva. Kysymyksiin saa selkeän kursailemattoman vastauksen. Sille annan kiitoksen.
Ehkä ei kannattaisi olla näin pedantti - Antais vaan olla...
Tämä on sitä arkea, jota elän luottamuselimissä. Elän ristiriitaisissa tunnelmissa aivojeni pinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti