Olimme laskettelemassa Himoksella ja parini kaatui Pohjois-Himoksella. Oikea olkapää edellä tantereeseen ja olkapää sijoiltaan. Piipaa ambulanssikelkka tuli hetken kuluttua. Kaksin miehin yrittivät kiskaista olkapään paikoilleen. Nopeat liikkeet on näyttäviä tai siis näin pitää oikeasti toimia. Siinä rupes insinööriä oikeesti
heikottamaan, otti oikein tasapainon päälle. Tiesin tilanteen, koska olen moisen useasti kokenut. Kipu on kova, tiedän. Onneksi oli sauvat, että en ollut myös tantereessa. No olkapää ei mennyt sijoilleen, kelkka vei potilaan alas ja kiikutin hänet autolla ensiapuun.
Potilas kuorittiin laskettelukamppeista ensiavun petiin odottamaan toimenpiteitä. Toimepidehuoneessa rupes taas insinööriä
heikottamaan. Jouduin siirtymään odotusaulan puolelle. Lääkityksen ja lääkärin toimenpiteiden jälkeen käsi on paikoillaan. Toipuminen alkakoon.
Yhtä hankala tilanne oli aikoinaan synnytyksissä,
heikotti. Mutta aika kultaa muistot.
Lääkärin uravalinta ei olisi ollut minulle oikea. Insinöörinä olo ei heikota.
