Suomen kaavoitusjärjestelmä on kolmiportainen. Perusperiaatteena on, että yleispiirteisempi kaava ohjaa aina yksityiskohtaisempaa kaavaa.
Maakuntakaava on yleispiirteisin ja pienimittakaavaisin maankäytön suunnitelma. Sen laatimisesta vastaa maakunnan liitto. Maakuntakaavan hyväksyy maakuntavaltuusto ja sen vahvistaa Ympäristöministeriö.
Yleiskaava on maakuntakaavaa tarkempi suunnitelma, mutta se luokitellaan myös yleispiirteiseksi kaavaksi. Sen laadinnasta vastaa kunta tai se voidaan myös laatia usean kunnan yhteistyönä. Yleiskaava voidaan laatia myös osasta kunnan aluetta, jolloin suunnitelmaa kutsutaan osayleiskaavaksi. Yleiskaavan hyväksyy kunnanvaltuusto ja sen vahvistaa Ympäristöministeriö
Asemakaava on kaavoitusjärjestelmän yksityiskohtaisin ja suurimittakaavaisin suunnitelma. Asemakaava voidaan laatia myös ranta-alueille yleensä loma-asutusta koskien, jolloin kyseessä on ranta-asemakaava. Asemakaavan ja ranta-asemakaavan laatii ja hyväksyy yleensä kunta, mutta ranta-asemakaavan voi laatia myös maanomistaja. Tällöinkin kaavan hyväksymisestä vastaa kunta.
Maankäytön suunnittelua ohjaa Maankäyttö- ja rakennuslaki (15.2.1999/132), sekä kuntien laatimien kaavojen osalta rakennusjärjestys.
Valtakunnalliset alueidenkäytön tavoitteet (VAT) kuuluvat myös suomalaiseen maankäytön suunnittelujärjestelmään. VAT:eet määrittävät keskeisimmät valtakunnan laajuiset tavoitteet, joita toteutettavan kaavoituksen tulee noudattaa.
Kansalaisilla, viranomaisilla ja muilla kaavan osallisilla on mahdollisuus antaa mielipiteensä kaavasta sen ollessa nähtävillä.