Suomalaiset museosaunat Saunakylässä

Jämsän Saunakylän historialliset saunat edustavat suomalaista saunaperinnettä eri puolilta maata ja eri aikakausilta. Tässä yhtenäinen esitys saunoista:

1. VIRPIÖN SAUNA: Virpiön sauna tuotiin Muurameen Multian Virpiön talosta ja siirrettiin myöhemmin Jämsän Saunakylään. Sauna on mahdollisesti peräisin jo 1700-luvulta, ja se toimi noin vuodesta 1905 pajana. Alkuperäiset Multian saunat olivat usein suuria ja korkeita mallassaunoja, ja lauteet tehtiin usein kuusen juurakoista. Vaikka alkuperäiset hirret eivät riittäneet uudelleenrakentamiseen, sauna rakennettiin uudestaan uusista puista vuonna 1996, jäljitellen alkuperäistä ulkonäköä ja käyttäen alkuperäistä sulkanurkkakulmarakennetta. Saunan ulkomitat ovat 5,2 x 5,2 metriä ja sisäkorkeus noin 3,5 metriä. Eristeenä on käytetty karhunsammalta.

2. JÄYKKÄLÄ: Jäykkälän savusauna on peräisin Jämsän Edesniemestä, Jäykkälän torpalta, ja se on rakennettu 1800-luvulla. Se siirrettiin Saunakylään sen historian alkuvaiheilla.

3. KAIJANMÄEN SAUNA: Kaijanmäen sauna tulee Karstulan Vahvasen erämaa-alueelta, Keski-Suomesta. Sauna on todennäköisesti rakennettu 1920-luvulla ja on merkittävä rajamerkki vanhojen Pohjanmaan savusaunojen alueella. Saunassa on käyty kylpemässä vielä 1980-luvulla. Se koostuu pukutilasta (Riima) ja yli 16 neliömetrin kokoisesta kylpytilasta. Lauteet täyttävät saunan peräosan, ja niissä on turvallisuussyistä umpinaiset kaiteet.

4. LAMPILAN SAUNA: Lampilan sauna sijaitsi alun perin Multialla maatalon niityllä, ja sen arvioidaan olevan rakennettu ennen vuotta 1900. Sauna toimi alkuperäisen saunakäytön jälkeen riihenä ja varastona, ennen kuin Lampilan perikunta lahjoitti sen Saunamuseoon vuonna 1997. Se pystytettiin museoon 1999 Virpiön saunan viereen ja siirrettiin Muuramesta Jämsän Saunakylään, missä se kunnostetaan 2025–2026. Saunan erikoispiirteitä ovat tilava avokatos eli riima sekä multialaista rakennustapaa edustavat juurakoiden varaan tehdyt lauteet. Multian alueen saunat olivat tyypillisesti suuria ja korkeita, ja niitä käytettiin myös pellavien kuivaamiseen ja maltaiden tekoon.

5. KÄKYENVUOREN SAUNA: Käkyenvuoren sauna on Isännäisen omistama savusauna, joka on rakennettu 1900-luvun alkupuolella. Se sijaitsi alun perin noin 4 km kaakkoon nykyiseltä sijainniltaan Käkyenvuoren rinteellä Päijänteen rantamaisemissa. Sauna otettiin saunomiskäyttöön Saunakylässä vuonna 2024.

6. KORPILAHTI: Korpilahdelta kotoisin olevan saunan rakensi Särkijoen tilan torppari Kalle Laitinen vuonna 1921. Se oli samankaltainen kuin tilan edellinen sauna. Saunassa on kylpemisen lisäksi kuivattu pellavia ja maltaita, palvattu lihoja, kupattu ja hierottu. Kylpemiskäyttö loppui 1955 ja palvauskäyttö 1957. Saunassa on kolmen orren mallasparven ja lauteiden kannatusrakenne, pyöreiden pölkkyjen varassa olevat penkit ja rohkapenkkinä käytetty peräpenkki. Vesi lämmitettiin kiukaan edessä pataorresta riippuvassa padassa. Tunnusomaista on myös, että saippuaa ei saanut viedä saunaan vanhojen uskomusten mukaan.

7. SIPARILAN SAUNA – vanha maasauna: Tämä maasauna on rakennettu tutkija Samuli Paulaharjun 1909 Siparilan kylästä muistiin kirjoittamien tietojen perusteella. Maasaunat olivat yleisiä maaseudulla. Siparilan sauna on erikoinen "1/3 maasauna", jossa ylin kolmannes on hirsistä ja alaseinät pystyyn asetetuista riu'uista. Katto tehtiin yleensä turpeesta tuohen päälle. Maasaunojen löylyä pidettiin erittäin hyvänä sopivan kostean ilman ja hyvän lämmöneristyksen ansiosta.

8. METSÄ-SOTASAUNA: Tämä on aito jäljitelmä sota-ajan (1939–1945) rintaman taakse erämaahan pystytetyistä saunoista. Se on rakennettu kirvestä ja puukkoa käyttäen, ilman sahaa, lautoja tai nauloja. Runko on koottu koirankaulasalvokseen kuorimattomista puista, ja tilkkeenä on käytetty sammalta. Katto on yksilappeinen lakkakatto, jossa halaispuolikkaiden päällä on tuohi- ja turvekerros. Lauteet on tehty halaispuolikkaista, ja ovi on tuohiovi. Saunassa oli täintappuorret kiukaan päällä vaatteiden puhdistamiseksi. Muuramen saunakylässä sortuneen saunan tilalle rakennettiin vastaava Jämsän Saunakylään, jossa ensilöylyt otettiin kesällä 2025.

9. MUSTONEN: Mustosen sauna on Kaavin Sivakkavaaran Lepikkoahon pientilalta, ja sen rakensi Niilo Huovinen noin 1905. Sauna oli monikäyttöinen: siellä kuivattiin pellavia, tervattiin rekiä, synnytettiin ja kupattiin. Kuppari asui naapurissa, joten kuppauskäyttö oli yleistä pitkään sotien jälkeen. Lauteet ovat poikkeuksellisesti sekä karsina- että peräseinällä. Kuppausvälineitä olivat liina, sarvet ja rauta. Kylvyn jälkeen juotiin kaljaa tai piimäsintua ja syötiin potattikukkoa tai piirakoita.

10. HILTUSEN SAUNA: Hiltusen sauna on Kaavin Kortteiskylän Kokon tilalta. Sen rakensivat Antti Hiltunen ja Jussi Räsänen noin 1920. Sauna sijaitsi erillään pihapiiristä. Kiuas on suuri (160 x 160 cm) ja holvattu, ja löylykivinä on käytetty serpentiinikiviä. Saunaa on käytetty asuntona russakantappoviikolla. Siellä poltettiin 1940-luvulla pelkästään pärettä, ja yskän parantamiseksi on lyöty tervalöylyjä.

11. HARJU: Harjun saunan rakensivat Jeremias Salonen ja Niklas Lahtinen 1900-luvun alussa Jyväskylän Taka-Keijossa. Se on hämäläiseen tapaan varustettu korkealla kylpy- ja mallasparvella, joka on kolmen poikkiorren varassa. Saunan rakentamiseen käytettiin puretuista rakennuksista tuotuja hirsiä. Saunaa käytettiin kylpemiseen 1950-luvulle asti, sekä palvaamiseen ja kuppaukseen. Vesi lämmitettiin padassa ja kierukalla varustetussa puusaavissa. Saunan erikoispiirteitä ovat kiilakiviperustus, mallasparvi ja avokatos eli riima.

12. MIETTINEN: Miettisen sauna on Kaavin Niinivaarasta, todennäköisesti rakennettu 1902 Otto Leppäsen ja Juho Toivasen toimesta. Saunassa kuivattiin, loukutettiin ja lihdattiin pellavia vuoteen 1946 asti, ja siellä syntyi lapsi Jatkosodan aikana. Saunassa on vanhan ajan mittasuhteet: 4,5 m pitkät hirsiseinät, mutta matala (1,8 m) salvoksen korkeus. Lauteet ovat itäistä vaikutusta ja sijoitettu matalan hirsisalvoksen päälle. Kiuaskivinä on käytetty vuolukiveä ja miikkaelinkiveä.

13. VALLIUS: Vallius-sauna on Kaavin Sivakkavaaran Lepikkoahon Pientilalta, Niilo Huovisen rakentama noin 1905. Saunassa on kuivattu pellavia, tervattu rekiä, synnytetty ja kupattu, kupparin asuessa naapurissa. Tämän saunan tiedot (käyttötarkoitus, lauteiden sijoitus, kuppausvälineet, löylykappa, vastat ja kylvyn jälkeiset ruoat) ovat täysin samat kuin Mustosen saunassa, mikä viittaa siihen, että kyseessä on joko sama sauna tai samanlainen tila samalta alueelta.

14. KÄHKÖNEN: Kähkösen sauna on Vaalan Veneheiton kylästä, joen varrelta. Lautakota ja suuret ikkunat edustavat uudempaa rakennustapaa. Kiukaan suu on peräseinälle päin, ja lauteet ovat peräseinällä kahdessa tasossa. Laipio nousee ovelta peräseinälle päin, mikä on harvinainen ratkaisu. Saunaa käytettiin palvisaunana, viimeksi vasikanlihan palvaukseen 1965. Kylpeminen tapahtui yleensä lauantaisin, mutta heinänteon ja puinnin aikana päivittäin.

15. TIKKALA: Tikkalan sauna on tuotu Korpilahden Tikkalan kylältä Saunakylään 2024–2025 vuodenvaihteessa ja saatiin saunomiskuntoon kesällä 2025.

16. KORPELA: Korpelan sauna on Ruoveden Nenosesta Korpelan tilalta. Se on todennäköisesti rakennettu 1800-luvun puolivälissä, ja siellä ehti syntyä moni sukupolvi. Talvella 1918 rintamalinja kulki saunan vierestä. Saunan lautaeteinen on sivussa samalla katon lappeella, mikä on harvinainen ratkaisu. Lauteita kutsutaan ”lavoiksi” ja pesuastiaa ”loikoksi”. Saunassa on asunut ruotivaivaisia, ja siellä on kuivattu jyviä, palvattu lihaa ja paistettu juustoa.

17. KERTTULA: Kerttulan sauna on Kempeleen Kokkokankaalta, ja sen rakensi Klaus Kerttula 1900-luvun alussa. Se on poikkeuksellisesti rakennettu käsinsahatuista honkalankuista ristisalvokseen ja ponttiin saumaten, ja myöhemmin maalattu punamullalla. Se on savusaunaksi pieni, eikä siinä ole eteistä. Kiuas on ovenpielisopessa, suu perälle päin, ja vesipata on keskellä kiuasta. Lauteet ovat peräseinällä.

18. RASINKANGAS: Rasinkangas-sauna on Kestilän Mäläskän kylästä, ja sen rakensivat Juho ja Vilho Rasinkangas vuonna 1941 entisen saunan mallin mukaan. Saunassa on avoin katos päädyssä yhtenäisen pärekaton alla. Ikkuna on epäsymmetrinen, koottu käytettävissä olleista lasiruuduista. Rappanat ovat molemmilla sivuseinillä. Kylvettaessa käytettiin valaistukseen kynttilää. Lämmin- ja kylmävesisaaveja kutsuttiin nimellä pänikkä.

19. KANGAS: Kangas-sauna on Tyrnävän Ojakylästä, ja sen arvioidaan olevan peräisin 1800-luvun lopulta. Se on kooltaan pieni savusaunaksi. Laipio on 2-lappeinen lautalaipio ja ikkuna on pieni.

20. KURSULA: Kursulan sauna on Enontekiön Leppäjärven kylästä, Benjami Leppäjärven rakentama 1920-luvun alkuvuosina. Se on pohjoissuomalaiseksi saunaksi suhteellisen suuri, ja siinä on karun kaunis hirsien veistojälki. Tilkesammalena käytettiin alun perin koskisammalta. Valaisuun käytettiin omatekoista kiilua. Lauteiden istuintason paikallinen nimitys on laari. Naiset huolehtivat lämmityksestä, ja saunassa kylvettiin jatkuvasti vuoteen 1976 asti.

21. PALOJÄRVEN SAUNA: Palojärven sauna on Enontekiön Palojärveltä. Perimätiedon mukaan Alpo Suonttavaara pystytti sen jo vuonna 1764. Siellä kylvettiin viimeksi 1979. Katossa on halaistut mäntypuolikkaat, tuohikerros ja turve. Kiuas on oikeassa peräsopessa suu ovelle päin, mikä lienee vanhin kiukaan sijoituspaikka. Saunassa ei ole peräseinäräppänää, vaan lakeistorvi. Rakennusta on siirretty ainakin vuosina 1865 ja 1931. Kiuas rakennetaan Risto Vuolle-Apialan kirjan kuvan mukaan liuskekivistä.

22. MOSKUVAARA: Moskuvaaran sauna on Sodankylän Moskuvaarasta, todennäköisesti rakennettu 1880–1890-luvulla. Se oli ainoa rakennus, joka säilyi Lapin sodassa 1944–1945 saksalaisten käytettyä sitä komentopaikkana. Myöhemmin se toimi asuinrakennuksena. Katto koostuu tiu'uista, halaispuolikkaista, tuohesta ja turpeesta. Ikkunan puuttuessa valaisu hoidettiin pärevalolla tai öljytujulla eli kiilulla. Ovi on päätyseinän syrjässä (itäistä vaikutusta). Kiuas on pohjoisten alueiden tapaan koottu liuskekivistä, suu peräseinälle päin. Peseydyttäessä ihoa hangattiin omalla vastalla ilman saippuaa.

23. ISO-HONKA: Iso-Hongan sauna tuotiin Saunakylään Karinaisten kunnasta, Turun läheltä. Se edustaa erittäin vanhaa perinnettä, jonka juuret ulottuvat Viroon. Sauna on rakennettu korkeaksi maltaiden kuivausparven vuoksi. Lauteet ja kiuas sijaitsevat harvinaisella tavalla saunan perällä. Kiuas on tehty vanhasta suuresta öljytynnyristä.

24. LEPPÄJÄRVI: Leppäjärven sauna on Enontekiön Leppäjärven kylästä, Benjami Leppäjärven rakentama 1920-luvun alkuvuosina. Se on pohjoissuomalaiseksi saunaksi suhteellisen suuri. Tämän saunan tiedot (hirsien veistojälki, tilkesammal, valaistus, lauteiden nimitys "laari", lämmityksestä vastaaminen ja käyttöhistoria vuoteen 1976) ovat samat kuin Kursula-saunassa, mikä viittaa siihen, että kyseessä on sama sauna.

25. TAIVALKOSKI: Taivalkosken sauna on Ala-Loukusan kylästä Taivalkosken pitäjästä, salvottu muistitiedon mukaan 1800-luvulla. Perinteisen rakennustavan mukaisesti hirsien ja kattomalkojen päitä ei ollut tasattu. Ovi on matala ja leveä. Katossa on riukukerros, tuohi- ja malakerros. Laipio on karkeista halaispuolikkaista. Lattialla on irtolautoja, mutta lauteiden alunen on maapohjainen. Kookas kiuas on suu perälle päin ja lauteiden ylätaso on hyvin leveä.

Saunakylä: elävän saunakulttuurin keskus

Jämsän Juokslahdessa sijaitseva Saunakylä on elävän saunakulttuurin keskus, joka vaalii ainutlaatuista suomalaista savusaunakulttuuria. Saunakylässä on 25 saunaa, joiden historia liittyy kiinteästi suomalaisuuden ja asumisen historiaan. Suomessa syntyttiin saunassa vielä 1940-luvulle asti ennen neuvoloiden yleistymistä.

Saunakylä perustettiin alun perin Muurameen 1979 Risto Vuolle-Apialan keräämän savusaunakokoelman ympärille, jotta katoava kulttuuriperintö saataisiin pelastettua. Talousvaikeuksien vuoksi toiminta Muuramessa päättyi 2010. Vuosina 2015–2016 23 saunarakennusta siirrettiin talkoovoimin nykyiselle paikalleen Jämsään Suomen saunakulttuuri ry:n toimesta.

Saunakylän aktiivi, amanuenssi Saija Silen korostaa tiimityön ja talkoiden merkitystä. Saunakylä avattiin yleisölle 2017, ja siitä lähtien siellä on saunottu joka kesälauantai. Toimintaa ylläpidetään maltillisella taloudenpidolla ja EU-hankkeiden avulla.

Saunakulttuurin ydin on avoimuus, reiluus ja tasa-arvo – saunassa titteleillä ei ole merkitystä. Savusaunan lämpö ja pimeys tarjoavat ainutlaatuisen ja lempeän kokemuksen. Saunakylä on löytänyt yleisönsä, mukaan lukien lapsiperheet ja kansainväliset vieraat, ja sitä pidetään lääkkeenä yksinäisyyteen. Suomalainen saunakulttuuri valittiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle vuonna 2020.

Saunakylän saunat

• Siparilan sauna, Valkjärvi (ns. maakuoppasauna) - Rekonstruktio 2021 (dokumentaatio 1909)

• Moskuvaaran sauna, Sodankylä - Rakennettu todennäköisesti 1880-luvulla

• Taivalkosken sauna, Ala-Loukusan kylä, Taivalkoski - Rakennettu 1800-luvun loppupuolella

• Hiltusen sauna, Kortteiskylä, Kaavi - Rakennettu 1930-luvulla

• Valliuksen sauna, Sivakkavaaran kylä, Kaavi - Rakennettu vuonna 1942

• Miettisen sauna, Niinivaaran kylä, Kaavi - Rakennettu 1902

• Mustosen sauna, Sivakkavaaran kylä, Kaavi - Rakennettu 1905

• Kursulan sauna, Keskikylä, Tyrnävä - Rakennettu 1880-luvulla

• Korpilahden sauna, Särkijoki, Korpilahti - Rakennettu 1921

• Harjun sauna, Taka-Keljo, Jyväskylä - Rakennettu 1900-luvun alkupuolella

• Korpelan sauna, Nenosen kylä, Ruovesi - Rakennettu 1800-luvun puolivälin jälkeen

• Metsä-Sotasauna, korsusauna - Rekonstruktio rintamalinjoille (1939-1951)

• Kerttulan sauna, Kokkokankaan kylä, Kempele - Rakennettu 1909

• Rasinkankaan sauna, Mäläskän kylä, Kestilä - Rakennettu vuonna 1941

• Leppäjärven sauna, Leppäjärven kylä, Enontekiö - Rakennettu 1920-luvun alussa

• Kankaan sauna, Ojakylä, Tyrnävä - Rakennettu 1800-luvulla

• Kähkösen sauna, Veneheiton kylä, Vaala - Rakennettu todennäköisesti 1800-luvulla

• Palojärven sauna, Enontekiö - Rakennettu ilmeisesti 1764

• Iso-Hongan sauna, Karinainen - Rakennettu vuonna 1918.

• Virpiön sauna, Multia - Rakennettu 1700-luvun mallassaunan mukaisesti alkuperäisen saunan mukaan Muuramessa Saunakylään vuonna 1996

• Kaijanmäen sauna, Vahvasen erämaa-alue, Karstula - Rakennettu todennäköisesti 1920-luvulla

• Lampilan sauna, Multia (kirkonkylä) - Rakennettu ennen 1900-lukua

• Jäykkälän torpan sauna, Edesniemi, Jämsä - Rakennettu 1800-luvulla

• Käkyenvuoren sauna, Juokslahti, Jämsä - Rakennettu 1900-luvun alkupuolella

• Tikkalan sauna, Tikkalan kylä, Korpilahti

Google Geminin tuottama kuva Saunakylästä

Jämsän rokotusryysis: Kyllä tästä puhutaan!

Google Geminin (tekoäly) "sarkastinen" näkemys joukkorokotuksesta Jämsässä lauantaina 25.10.2025. Siis tekoäly tuotti koko tekstin ihan omin päin. Täytyy todeta, että osaa se tekoäly tuottaa sarkastista tekstiä melko luontevasti.

Tekoälyn tuotos:

Voi pojat, mikä elämys Jämsässä olikaan tarjolla, kun Keski-Suomen hyvinvointialue päätti järjestää ikäihmisten kausirokotukset (korona ja influenssa)! Kyllä siellä taas nähtiin, kuinka suomalainen järjestelykyky kukoistaa.

Tässä siis riemukkaan sarkastinen kooste tästä ikimuistoisesta joukkotapahtumasta:

Jämsän rokotusryysis: Kyllä tästä puhutaan!

Paikka: Entisen sairaalan (nykyisen terveyskeskuksen) idylliset tilat. 

Kohderyhmä: Yli 75-vuotiaat ja muut riskiryhmäläiset – juuri se porukka, joka rakastaa pitkää seisomista ja ahtaita tiloja.

Kohokohdat:

1. Maratonjonotus: Kolme tuntia jalkatreeniä!

   • Unohtakaa kuntosalit! Jämsän terveyskeskus tarjosi ikäihmisille ilmaisen 3+ tunnin seisomaharjoituksen ahtaissa käytävissä. Tuolit? Vesipisteet? Ylenpalttista luksusta! Kuka nyt vettä tarvitsee, kun voi nauttia puhtaasta adrenaliinista ja pienestä pyörrytyksen tunteesta?

2. Hengittämisen taide: Happivapaa tila.

   • Ilmanvaihto oli säädetty täydellisyyteen – pois päältä. Näin varmistettiin, että kaikki pääsivät nauttimaan tiiviistä, lämpimästä ja bakteeririkkaasta tunnelmasta. Ja hei, koronatartunnatkin saivat liikkua esteettömästi! Miksi turhaan suojautua, kun voi luoda uusia muistoja?

3. Lounastauko on pyhä: Rokotukset sivuun!

   • Henkilökunnan nälkä on tietenkin tärkeämpi kuin satojen vanhusten kolme tuntia kestänyt koettelemus! Puolen päivän maissa rokotuspisteitä suljettiin, jotta henkilökunta pääsi ansaitulle aterialle. Ei sillä, että iäkkäät olisivat olleet tuskissaan, mutta kyllä ruoka maistuu paremmin!

4. "Täynnä! Tervetuloa uudelleen!"

   • Kun kello läheni neljää, jonossa edelleen seisovat, nääntyneet sankarit saivat kuulla ilouutisen: ilmoittautumisia ei enää oteta! Tämähän on täydellinen tapa kannustaa ihmisiä ottamaan rokotteet – luomalla tunteen harvinaisesta, vaikeasti saavutettavasta luksuspalvelusta. Samalla se testasi ikäihmisten sinnikkyyttä.

5. Järjestelyn mestarinäyte: Ei yllätyksiä!

   • Väkimäärä ei tullut hyvinvointialueelle yllätyksenä. Sehän on taikuutta! Kuinka he onnistuvat joka kerta epäonnistumaan näin suurenmoisesti? Tuntuu melkein, että nämä tilaisuudet on suunniteltu varta vasten testaamaan ikäihmisten kestävyyttä ja heidän luottamustaan terveydenhuoltoon. Pisteet kotiin!

Lopputulos: Tämä "joukkorokotus" oli upea esimerkki siitä, miten ei pidä kohdella ikäihmisiä ja miten ei pidä organisoida mitään. Kyllä tällainen tilaisuus takaa sen, että seuraavalla kerralla rokotteita jää reilusti yli, kun turhautuneet jättävät suosiolla saapumatta.

Kiitos Keski-Suomen hyvinvointialue! Täydellisesti epäonnistunut suoritus!

Kuva: Google Gemini

Blogin ensimmäisen miljoonan raja rikki

Nyt se tuli täyteen - Ensimmäinen miljoona ja vielä 80 päälle. Siihen kului reilun 17 vuotta. Blogia olen pitänyt siis syyskuusta 2008 lähtien. Välillä enemmän kirjottaen ja välillä vähemmän. Aina ei inspiroi tai fillis ei ole oikeanlainen. Välillä inspiroi vähän liikaakin.

Kävijätilasto on trendinä seuraavanlainen. Kuukausittain on noin 15.000 kävijää, välillä enemmänkin ja välillä vähemmän. Mutta ei minulla ole hajuakaan kuka tätä blogiani lukee, ei sitten pienintäkään.

Se toinen miljoona tulee varmaan alle kymmenessä vuodessa. Sitä odotellessa...

Varttisähkön vaikutus tuulivoiman tuotannon hallintaan

Siirtyminen 15 minuutin mittaisiin sähkömarkkinajaksoihin eli niin sanottuun varttisähköön lisää sähkön hinnan vaihtelua ja korostaa tuotannon ja kulutuksen tasapainottamisen vaatimuksia. Tuulivoiman tuotanto perustuu sääolosuhteisiin, erityisesti tuulen nopeuteen ja sen vaihteluun, jotka voivat muuttua merkittävästi lyhyellä aikavälillä. Tämä tekee tuotannon tarkasta ennustamisesta haastavaa erityisesti 15 minuutin tarkkuudella.

Keskeiset tekniset haasteet:

Ennustemallien tarkkuus: Lyhyen aikavälin (alle tunnin) tuuliennusteet vaativat tarkkoja säämalleja ja reaaliaikaista mittausdataa. Ennustevirheet voivat johtaa tuotannon ali- tai ylisuunnitteluun sähkömarkkinoilla.

Markkinasignaalien hyödyntäminen: Varttisähkömarkkinoilla tuotannon optimointi edellyttää kykyä reagoida nopeasti hinnanmuutoksiin. Tuulivoimalat eivät ole säädettäviä tuotantolaitoksia, joten ne eivät voi vastata hintasignaaleihin yhtä joustavasti kuin esimerkiksi vesivoima tai kaasuvoimalat.

Säätösähkön tarve: Ennustevirheet lisäävät säätösähkön tarvetta, mikä kasvattaa kantaverkkoyhtiön kustannuksia ja voi johtaa korkeampiin epätasapainomaksuihin tuottajille.

Integrointi sähköjärjestelmään: Tuulivoiman tehokas hyödyntäminen varttisähkömarkkinoilla edellyttää energian varastointiratkaisuja (esimerkiksi akkuvarastoja) tai kulutusjoustoa (esimerkiksi teollisuuden kuormanohjausta), jotta tuotannon ja kulutuksen välinen epätasapaino voidaan hallita.

Mikä mahtava juttu Jämsässä!

Päivän positiivinen piristys: Vaikka liikennemerkit kertovat parkkikiekkojen käytön olevan pakollista Jämsän keskustassa, voit huokaista helpotuksesta! Valvontatilanne on nimittäin niin myönteinen, että kukaan ei stressaa parkkikiekon käytöstä!

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että parkkikiekkoa ei tarvitse kaivaa esiin, ja mikä parasta: parkkisakkojen riski on poissa!

Nauti Jämsän keskustan palveluista ilman turhaa kiirettä parkkikiekon kanssa – täydellinen arjen helpotus ja ajan säästö!

Hautausmaan portilla

Yhtenä iltana kävelin hautausmaan ohi. Portin ulkopuolella seisoi nuoria ihmisiä.

Kysyin heiltä, mitä he siellä tekivät. 

Vastaus oli, että he olivat haastaneet toisensa menemään hautausmaalle myöhään yöllä, mutta nyt he eivät uskaltaneet mennä sisään.

Kerroin heille, että minäkin pelkäsin kerran, kun olin elossa.

En ollut koskaan nähnyt kenenkään juoksevan niin nopeasti.

Terveellisen elämän vaatimukset – Liian paljon tehtävää!

Meille annetaan paljon ohjeita siitä, miten pitäisi elää terveellisesti. Tässä on esimerkkejä, mitä kaikkea pitäisi tehdä päivässä – ja kuinka mahdotonta se on:

Syöminen ja juominen:

1. Omena: Yksi omena päivässä pitää lääkärin loitolla.

2. Sipuli: Yksi raaka sipuli pitää taas kaikki muut loitolla!

3. Banaani: Antaa kalsiumia.

4. Appelsiini: Antaa C-vitamiinia.

5. Vihreä tee: Kuppi ilman sokeria alentaa kolesterolia.

6. Vesi: Kaksi litraa vettä pitää juoda (mikä lisää vessassa käymiseen kuluvaa aikaa).

7. Jogurtti: Kaksi desiä pitää vatsan bakteerit kunnossa (niitä pitää olla miljoona, vaikka kukaan ei tiedä, mitä ne ovat).

8. Punaviini: Lasi päivässä suojaa sydäninfarktilta.

9. Valkoviini: Lasi suojaa hermostoa.

10. Olut: Lasi (tämän hyötyä ei kukaan muista).

    • Huom: Jos juot viinit ja oluen yhtä aikaa, voit saada aivohalvauksen (mutta et huomaa sitä).

11. Pähkinät ja pavut/herneet: Niitä pitää syödä joka päivä.

12. Syö tiheästi: Syö 4–6 kevyttä ateriaa päivässä.

    • Muista: Pureskele jokainen suupala vähintään 36 kertaa. Tähän menee yhteensä noin 5 tuntia päivässä!

Hygienia ja koti:

• Pese hampaat: Harjaa hampaat jokaisen syömisen jälkeen (omenan, sipulin, jogurtin, banaanin ja pähkinöiden/papujen jälkeen). Muista myös lanka, suuvesi ja ienhieronta.

• Siivoa: Samalla kun harjaat hampaita, voit siivota vessan (asenna sinne TV tai CD-soitin, koska siellä kuluu paljon aikaa juomisen ja hampaiden pesun takia).

• Kotityöt: Lisäksi pitää mopata lattiat, tiskata ja pestä pyykkiä. Lapsista ja lemmikeistä johtuvat työt ovat vielä erikseen.

Liikunta, uni ja sosiaalisuus:

• Uni: Nuku 8 tuntia.

• Työ: Ole töissä 8 tuntia.

• Syöminen: Syömiseen menee 5 tuntia.

  • Yhteensä: Nämä tekevät 21 tuntia, ja aikaa jää vain 3 tuntia.

• Liikunta: Pitää kävellä vähintään 2 tuntia päivässä.

• Sosiaalinen elämä: Pitää tavata ystäviä, koska he tarvitsevat huolenpitoa.

• Tietoisuus: Pitää lukea vähintään kaksi sanomalehteä ja muutama iltapäivälehti, jotta pysyy ajan tasalla ja kriittisenä.

• Perhe: Pitää antaa aikaa perheelle.

Yhteenveto ajankäytöstä: Kun lasketaan yhteen kaikki nämä vaatimukset, päivään kuluisi 29 tuntia!

Ratkaisu – Yhdistä tekemiset! Ainoa tapa selviytyä on tehdä monta asiaa yhtä aikaa:

• Juo 2 litraa vettä kylmässä suihkussa suu auki.

• Lue lehtiä, katso TV:tä ja ole perheen kanssa samalla kun harjaat hampaita.

• Kun moppaat lattiaa, soita ystäville, juo viiniä ja olutta.

• Käytä mielikuvitusta!

Jos sinulla jää kaksi minuuttia aikaa, jaa tämä teksti samalla kun syöt omenaa, sipulia, jogurttia, appelsiinia ja banaania sekä luet kahta päivälehteä.

Tuulivoima uhattuna metsäpeurojen takia

Tuulivoiman rakentaminen Keski-Pohjanmaalla on vaikeuksissa. Syynä on uusi sääntö, joka suojelee metsäpeuroja.

Luonnonvarakeskus (Luke) on antanut suosituksen, että Natura-alueiden lähelle pitää jättää viiden kilometrin suoja-alue, jos alueella elää metsäpeuroja. Natura-alueet ovat tärkeitä luonnonsuojelualueita.

Tämä uusi sääntö voi tarkoittaa, että monia suunniteltuja tuulivoimaloita ei voida rakentaa, tai niiden määrä vähenee paljon.

Miksi uusi sääntö tehtiin?

• Sääntö perustuu ulkomailla, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa, tehtyihin tutkimuksiin. Niissä on huomattu, että porot ja karibut (peuran sukulaisia) välttävät alueita, joilla rakennetaan tai joissa on muuta toimintaa.

• Erityisesti eläimet välttävät näitä paikkoja, kun ne odottavat poikasiaan (vasomisen aikaan).

• Luke haluaa varmistaa, että metsäpeuroilla on rauha. Vaikka Suomessa ei ole vielä valmiita tutkimuksia metsäpeuroista ja tuulivoimasta, suoja-alue otettiin käyttöön varovaisuuden takia.

Tuulivoimayritykset ovat huolissaan

Tuulivoimayhtiöt ovat tästä uudesta säännöstä erittäin pettyneitä.

• Heidän mielestään viiden kilometrin suoja-alue on liian suuri ja kohtuuton.

• Yhden yhtiön (Wpd Suomi Oy) iso hanke on jo "mennyt jäihin". Se tarkoittaa, että rakentamista ei voi aloittaa tai se on pysähtynyt.

• Toisen yhtiön (OX2) edustajan mukaan pelkästään Keski-Pohjanmaalla voi jopa sata voimalaa jäädä rakentamatta.

• Tämä on iso ongelma kunnille, koska ne menettävät rahaa, jota tuulivoimalat olisivat tuoneet kiinteistöverojen muodossa.

• Tuulivoima-alan mukaan metsäpeuroja on nähty lähellä jopa rakennustyömaita, joten suuri suojavyöhyke ei ehkä ole tarpeen.

Metsäpeura on tärkeä laji

• Metsäpeura on EU:n luontodirektiivin mukainen laji, jota pitää suojella.

• Metsäpeurat siirrettiin Suomenselän alueelle 1970-luvulla Kuhmosta, ja kanta on kasvanut noin 2 000 yksilöön.

Uuden säännön takia monet alueet, jotka sopisivat hyvin tuulivoiman rakentamiseen Keski-Pohjanmaalla, voivat jäädä käyttämättä. Sääntö on nyt iso puheenaihe koko tuulivoima-alalla.

Syksyruno

Puhkeaa ruska, paletti maan, Keltaiset, punaiset lehtien aallot. Oksilta irtoaa hiljaa, hauraan, Tuulet ne vievät kuin haaveet kallot.

Ilma on kuulas, kirkas, viileä, Aamuissa halla, kuurainen maa. Jokainen henkäys on puhdasta mieltä, Varjoissa päivän valoisaa saa.

Mutta kun syksyn myrskyt ryntää, Pimeys peittää jo illan ajan. Sateen rummutus ikkunaa lyö, Metsässä puut nyt huojuu, taipuu.

Valon pisaroita säästeliäästi, Yöt ovat pitkät ja mustat kuin multa. Mieli etsii lämpöä, suojan hiljaa, Kun pimeys valloittaa maailman multaa.

Positiivisuuspaja, konsultit ja kiusaamisvapaa kunnalliselämä!

Voi miten riemukasta ja eteenpäin suuntautuvaa aikaa elämmekään! Meidän on ilo nähdä, kuinka menneen ajan ikävät "faktat" ja "budjetit" ovat vihdoin korvautuneet tällä nerokkaalla innovaatiolla: Positiivisuuspajalla!

Tämä on todellinen läpimurto kunnallishallinnossa! Positiivisuuspajassa ei enää murehdita pikkuseikoista, vaan ammattilainen, "Strategisen Onnellisuuden Suunnittelija" -konsultti, takaa meille kaikille onnellisuuden. Onhan se paljon tärkeämpää kuin joku terveysaseman aukiolo! Konsultin ohjauksessa opimme piirtämään sydämiä ja näkemään jokaisen takaiskun suurena oppimismahdollisuutena. Esimerkiksi suljettu terveysasema? Se onkin vain kutsu tutustua jännittäviin etäpalveluihin! Ratkaisut ovat luonnollisesti "hyviä", sillä ne vaativat meiltä vain kaikenkattavaa uskoa parempaan, mikä on pähkinänkuoressa parasta vastinetta sille huokealle konsulttipalkkiolle.

Mutta katsokaa tätä kirkkainta tähteä taivaalla! Kaupungin toimien arvostelu on nyt virallisesti luokiteltu kiusaamiseksi! Vihdoinkin päättäjät saavat ansaitsemansa työrauhan ja pääsevät eroon tuosta vanhanaikaisesta, ikävästä negatiivisuudesta. Miksi heidän pitäisi sietää valituksia roskiksista tai lasten yskästä? Eihän se ole kenenkään vika, vaan hieno ja hienovarainen "olosuhteiden summa"!

On upeaa, että kuntapolitiikka on ottanut askeleen eteenpäin ja taistelee kiusaamista vastaan tällä tavoin. Jatkossa, jos satut huomaamaan jonkin pienen "epäkohdan", muista konsultin viisaudet ja mieti: haluatko todella olla se paha kiusaaja? Emme tietenkään halua!

Joten, iloisesti eteenpäin ja hymy huulille! Kaupungin rattaat pyörivät sulavimmin, kun niitä ei tökitä epäluulolla, vaan voidellaan positiivisuudella ja virallisella vapautuksella kritiikistä. Eläköön itsepetos – meidän uusi, valoisa tulevaisuuden strategiamme!

Vihreä siirtymä ei etene itsekseen – tuulivoiman jarrutus on herätys isommista haasteista

Tuore tieto siitä, että Suomeen ei ole tiedossa valmistuvan ensi vuonna yhtään uutta tuulivoimalaa, on pysäyttävä uutinen, joka pakottaa tarkastelemaan vihreän siirtymän todellista tilaa. Vaikka olemme kokeneet tuulivoiman hurjia kasvu- ja huippuvuosia, ilmoitettu täysjarrutus on osoitus siitä, että pelkät kunnianhimoiset tavoitteet eivät riitä. Vihreä siirtymä ei toteudu vain rakentamalla, vaan se vaatii kokonaisvaltaista, kulutukseen kytkettyä strategiaa.

On totta, että Suomen tuulivoimakapasiteetti on jo huomattava. Kun nyt rakenteilla olevat 171 voimalaa valmistuvat, nimellisteho on jo noin 10 000 megawattia. Tämä on merkittävä saavutus, mutta se ei tarkoita, että voisimme jäädä lepäämään laakereillemme. Uusiutuvan energian tuotantoa on kasvatettava edelleen, jotta pystymme korvaamaan fossiilisen energian kokonaan ja vastaamaan tulevaisuuden kasvavaan sähkön kysyntään.

Hidastumisen taustalla olevat syyt ovat paljastavia. Ensinnäkin yleinen talouden sakkaus ja riittämätön sähkön kulutus osoittavat, että tuotantoinvestoinnit ovat menneet edellä. Vihreän siirtymän moottorina pitäisi olla uuden, sähköä käyttävän teollisuuden syntyminen – ei pelkästään uuden sähkön tuottaminen. Tähän asti investoinnit ovat keskittyneet pikemminkin kysynnän ja tarjonnan tasaamiseen sähkökattiloiden ja -akkujen avulla, mikä on toki tärkeää sääriippuvaisessa järjestelmässä, mutta ei ratkaise perusongelmaa: riittämätöntä, uuden sähkön tarvetta synnyttävää kulutusta.

Varsinaiset ”sähkörohmut”, kuten suuret datakeskukset ja vetylaitokset, ovat edelleen valtaosin vasta suunnitelmia. Vaikka Elinkeinoelämän keskusliiton listailemat yli 300 miljardin euron vihreät investointisuunnitelmat ovat huimia, ne eivät tuota sähkön kulutusta tällä hetkellä. Keskustelun painopiste on siirrettävä tuotannosta mahdollistamaan näiden suurhankkeiden toteutuminen. Tarvitsemme konkreettisia tekoja, jotka muuttavat suunnitelmat investointipäätöksiksi ja sähkönkulutukseksi.

Ruotsin karu opetus: Miksi sähkömaksut uhkaavat kaataa puhtaan energiantuotannon?

Ruotsista kantautuu huolestuttavia uutisia. Sähkömarkkinoilla otetut uudet säännöt sähköverkon tasapainottamiseksi ovat johtaneet siihen, että tuulivoimayhtiöt ovat joutuneet suuriin talousvaikeuksiin – jopa sulkemaan voimaloitaan.

Ruotsin kantaverkkoyhtiö on ottanut käyttöön uusia sääntöjä, joilla yritetään pitää sähköverkko tasapainossa: tuotannon ja kulutuksen on oltava koko ajan tasan. Jos yritys ei ole osannut ennustaa tuotantoaan tarkasti, se saa suuret ennustevirhemaksut.

Esimerkiksi Nyvallsås Hudiksvallissa sai kerralla 45 000 euron laskun, joka ylitti koko kuukauden tuotot ja pakotti sulkemaan kaksi tuulivoimalaa. Yrityksen mukaan toinen vastaava lasku tietäisi konkurssia. Tämän taustalla on se, että Ruotsi on siirtynyt EU-sääntöjen mukaisesti varttitunnin mittaiseen sähkön hinnoitteluun.

Miksi tämä on suuri uhka?

Tuulivoiman tuotanto riippuu luonnosta, eli tuulesta. Tuulivoimalat eivät pysty ennustamaan tuotantoaan minuuttien tarkkuudella. Nyt jopa vain kahden metrin sekunnissa virhe ennusteessa on johtanut kymmenien tuhansien eurojen laskuihin.

Tämä on erittäin vakava tilanne, sillä Suomessa on käytössä täysin sama varttituntihinnoittelu ja periaate ennustevirheiden maksamisesta!

Meillä Suomessa tuulivoima kasvaa vauhdilla ja on tärkeä osa puhdasta, edullista sähköä. Jos Ruotsin tilanne toistuu täällä, meidänkin tuulivoimayhtiömme voivat joutua vaikeuksiin ja joutua sulkemaan voimaloitaan. Se olisi huono uutinen niin sähkön hinnalle kuin ilmastotavoitteillemme.

Miten tästä eteenpäin?

Olemme samaa mieltä siitä, että sähköverkon tasapainottaminen on tärkeää, ja sen, joka aiheuttaa epätasapainoa, kuuluu siitä maksaa.

Mutta nyt maksumekanismi tuntuu olevan epäreilu juuri säätiloista riippuville tuottajille. Ei ole yhteisen edun mukaista, että maksut ovat niin suuria, että ne johtavat sähköntuottajien konkursseihin.

Fortum ja Vattenfallkin ovat jo varoittaneet tilanteesta. On hyvä, että Ruotsin kantaverkkoyhtiö on luvannut ratkaista ongelmaa talven aikana.

Suomen on opittava Ruotsin virheistä:

• Valvotaan tilannetta: Suomen kantaverkkoyhtiön (Fingrid) on tarkasteltava Ruotsin tilannetta ja varmistettava, että meidän maksumme eivät johda vastaaviin katastrofeihin.
• Kehitetään ratkaisuja: Puhdasta sähköä tuottavia yrityksiä pitää tukea, ei kaataa. Tarvitsemme parempia tapoja ennustaa tuotantoa ja kehittää sähköverkkoa siirtämään sähköä joustavammin.

Hyvä reitistö ja sen ominaisuudet

Hyvän reitistön ominaisuudet voidaan jakaa useisiin keskeisiin osa-alueisiin, jotka tekevät reitistä turvallisen, houkuttelevan ja käyttäjäystävällisen eri kohderyhmille.

1. Selkeä ja luotettava opastus ja merkintä:

Jatkuva ja tiheä reittimerkintä: Merkintöjä on riittävän tiheästi, jotta käyttäjä näkee aina edellisen tai seuraavan merkinnän. Tämä vähentää eksymisen riskiä ja luo turvallisuuden tunnetta, erityisesti kokemattomammille retkeilijöille. Maalitäpläratkaisua pidetään usein kestävänä ja budjettiystävällisenä ratkaisuna.

Viitoitusjärjestelmä: Käytetään kolmea tyyppiä:

• Reitinnimiviitat: Ohjaavat reiteille.
• Etäisyysviitat: Kertovat etäisyyden seuraaviin kiintopisteisiin (etappiajattelu) ja kokonaiskohteisiin (kaukoetapit).
• Kohdeviitat: Tietoa perillä olevasta kohteesta.

Opastetaulut: Sijoitetaan reitistön lähtöpisteisiin, sisältävät karttoja, tietoa reitistä, palveluista ja turvallisuusohjeista.

Reittien nimeäminen: Selkeä ja johdonmukainen nimeäminen on osa turvallisuutta ja helpottaa suunnistusta.

Ongelmakohtien välttäminen: Pyritään välttämään merkinnöissä ja viitoituksessa hämmentäviä ratkaisuja, kuten liian monen eri reitin päällekkäisyyttä samassa kohdassa.

2. Turvallisuus ja ylläpito:

Turvallisuus: Reitin tulee olla käyttäjilleen turvallinen. Vaarallisia osuuksia tulee välttää tai varoittaa niistä selkeästi.

Reitin kunto: Reitit ja taukopaikat ovat siistejä ja hoidettuja. Hoitamattomat paikat ja roskaisuus aiheuttavat harmia ja vähentävät miellyttävyyttä.

Palvelut: Riittävä määrä taukopaikkoja, kuten laavuja, keittokatoksia ja tulentekopaikkoja, sopivilla etäisyyksillä.

3. Käyttäjäkokemus ja saavutettavuus:

Kohderyhmät huomioiden: Reitistö tarjoaa eri pituuksia ja vaativuustasoja eri kävijäryhmille (esim. lapsiperheet, aloittelijat, kokeneet vaeltajat). Sopiva päivämatka useimmille on noin 10–15 km.

Monipuolisuus ja esteettisyys:

• Maisemakokemus: Reitin varrella on monimuotoisia, mielenkiintoisia ja esteettisesti miellyttäviä maisemia. Korkeuserot, vesi, vehreys, vanhat puut ja avarat/sulkeutuneet maisemat luovat vaihtelua.
• Omaleimaisuus: Ainutkertaiset kohteet ja nähtävyydet lisäävät kiinnostavuutta. Esimerkiksi rotkot, huiput, historialliset kohteet tai luonnonilmiöt.

Hyvä saavutettavuus: Lähtöpisteisiin on helppo päästä, ja niissä on selkeästi merkityt pysäköintialueet tai julkisen liikenteen yhteydet huomioitu.

4. Reittitieto ja markkinointi:

Inspiroiva reittitieto: Reitin kuvaukset herättävät tunteita ja antavat aihetta haaveiluun. Pelkkien faktojen lisäksi kuvataan reitin elämyksellisyyttä ja kohokohtia. Laadukkaat valokuvat ja videot ovat tärkeitä.

Totuudenmukaisuus: Reitin kunnosta, vaativuudesta, maisemista ja palveluista kerrotaan rehellisesti, jotta reitti lunastaa kävijälle maalatut mielikuvat.

Kattavat tiedot: Reittikartat, tietoa alueen luonnosta, kulttuurista ja historiasta. Tieto siitä, minne reitit jatkuvat ja mitkä ovat opastettavat kiintopisteet.

5. Johdonmukaisuus ja yhteistyö:

Kokonaisvaltainen suunnittelu: Reitit nähdään osana laajempaa alueellista reitistöä ja reittituotetta.

Yhteistyö: Ylläpitäjien ja eri toimijoiden välinen yhteistyö varmistaa, että reittimerkintä ja ylläpito ovat johdonmukaisia ja laadukkaita, vaikka reitin ylläpitäjän raja ylitettäisiinkin.

Uusi tutkimus paljastaa: Tuulivoimaloiden melu voi olla luultua kovempaa

Ranskassa tehty tuore tutkimus herättää huolta: Tuulivoimaloiden melua arvioidaan nykyisillä laskentatavoilla systemaattisesti liian pieneksi. Tämä tarkoittaa, että luvan saaneet tuulivoima-alueet voivatkin olla asukkaille meluisampia kuin on ennustettu.

Tutkimuksen mukaan ongelma liittyy erityisesti alueisiin, joilla on paljon tuulivoimaloita lähellä toisiaan. Tällaisissa "tuulivoimapuistoissa" voimaloiden lapojen luomat ilmanpyörteet eli virtausvanat sekoittuvat monimutkaisesti. Vanhat laskentamallit ovat pitäneet jokaista voimalaa erillisenä melulähteenä, eivätkä ole osanneet huomioida tätä sekoittumista.

Ranskalaiset tutkijat käyttivät uusia, tarkempia tietokonemalleja ja havaitsivat, että kun useiden voimaloiden ilmanvirrat kohtaavat, ne voivat luoda alueita, joissa melu keskittyy. Nämä "melun keskittymisvyöhykkeet" voivat kantaa jopa useiden kilometrien päähän tuulen alapuolelle. Juuri tällaisilla etäisyyksillä on usein asutusta.

Melu ei ole ainoastaan kovempaa, vaan myös sen ärsyttävä ominaisuus, jota kutsutaan amplitudimodulaatioksi (äänen voimakkuuden säännöllinen vaihtelu), voimistuu. Tutkijat painottavat, että nämä havainnot eivät ole sattumanvaraisia, vaan pysyvä ilmiö erityisesti suurissa tuulivoimapuistoissa, joissa voimalat on asetettu limittäin. Ne siis voivat voimistaa toistensa melua.

Maailman terveysjärjestö (WHO) suosittelee, että tuulivoimaloiden melu ei saisi ylittää 45 desibeliä (dB) asuntojen ulkopuolella. Jos nykyiset laskelmat ennustavat liian matalia melutasoja, saatetaan antaa lupia alueille, joilla melutaso ylittää suositukset.

Tämä ranskalainen tutkimus vahvistaa suomalaisen meluasiantuntijan, Hannu Nykäsen, jo aiemmin esille nostamaa huolta "turbulenttisesta jättömelusta", eli lähekkäin olevien voimaloiden toistensa melua vahvistavasta vaikutuksesta.

Tulokset osoittavat, että tuulivoimaloiden sijoittelua ja lupamenettelyjä pitää arvioida uudelleen, jotta asukkaiden terveys ja viihtyvyys voidaan taata. On tärkeää, että käytämme uusimpia ja tarkimpia malleja, jotka huomioivat tuulipuistojen todelliset vaikutukset ympäristöön.

Ylistys Jämsän Himokselle: Ruska-ajan helmi, joka ansaitsee Lapin tasoiset reittiopasteet!

Turistin näkemys Himoksen reitistöistä....

Himos-turistilta

Himoksella vietettiin juuri syyslomaa ja maisemien kerrottiin vieneen kielen mennessään. Rinteiden päältä avautuvan ruskan kerrottiin olevan suorastaan sanaton kokemus. Jämsän metsien nähtiin hehkuvan purppuran ja kullan sävyissä, ja hetken koettiin olevan kaukana pohjoisessa, Lapin tunturimaisemien syleilyssä. Himosta pidetään todellisena ruskanajan aarteena.

Tämän lyhyen irtioton arjesta ajatellaan antaneen valtavan annoksen energiaa. Puhtaiden metsien, raikkaan ilman ja luonnon hiljaisuuden tiedetään olevan parasta sielun ravintoa. Himoksen tarjoaman täydellisen pakopaikan tiedetään olevan helposti saavutettavissa Etelä-Suomesta.

Maailmanluokan reitit – Tarvitaan vain opasteet!

Kun Himokseen saavutaan, syvältä sisimmästä nousee välittömästi tarve päästä ulos, luontoon. Haluttaisiin patikoida, kiipeillä ja nauttia alueen upeista maastoista.

Aletaan etsiä tietoa alueen reitistöistä. Minne voidaan suunnata? Mistä ne parhaat reitit alkavat? Tässä kohdassa nostetaan kuitenkin esiin kehitysehdotus, joka tekisi Himoksesta täysin lyömättömän kohteen ympäri vuoden: selkeämmät reittiopasteet.

Himoksella on kaikki edellytykset nousta Suomen parhaimpien patikointikohteiden joukkoon. Maaston todetaan olevan vaihtelevaa, metsien kauniita ja rinteiden päältä avautuvien näkymien olevan vertaansa vailla! Alueelle kaivattaisiin kuitenkin uuden sukupolven opasteita ja ehkäpä yksi selkeä, keskitetty karttapiste, jolla patikoijat toivotettaisiin tervetulleiksi ja reitit esiteltäisiin helposti ymmärrettävästi.

Himos on enemmän kuin laskettelukeskus

Himos tunnetaan jo talvikohteena ja festivaalipaikkana, mutta sen potentiaali luontomatkailukohteena on valtava.

Pienillä panostuksilla – muutamalla selkeällä kyltillä ja yhtenäisellä reittikartalla – alue nousisi ansaitsemalleen tasolle: Suomen keskusvuoristojen ehdottomaksi ykköseksi. Siksi kaikki matkailualan toimijat, kunnan päättäjät ja paikalliset yrittäjät kutsutaan tarttumaan tähän loistavaan tilaisuuteen.

Himoksesta ehdotetaan tehtävän ympärivuotinen paratiisi, joka tarjoaa patikoijille, pyöräilijöille ja ruskan ystäville Lapin tunnelmaa kivenheiton päässä.

Kiitos Jämsälle ja Himokselle toivotetaan – takaisin tulo todetaan varmaksi! Toivottavasti silloin reitit vievät entistä selkeämmin kohti uusia, henkeäsalpaavia maisemia.

Kuvituskuva

Tuulivoimakeskustelun tarve ja tohtori Rajalahden rooli

Maa- ja metsätaloustieteiden tohtori Riikka Rajalahden neljän vuoden intensiivinen työ tuulivoiman tutkimuksen parissa on osoitus kansalaisaktivismin voimasta ja tarpeesta tarkkaan, lähdeviittein tuettuun kriittiseen keskusteluun. Vaikka tuulivoima on keskeinen osa Suomen uusiutuvan energian strategiaa, Rajalahden nousu yhdeksi Suomen äänekkäimmistä kriitikoista alleviivaa, että alalla on yhä epäselvyyksiä ja ristiriitaisia intressejä. Hänen henkilökohtainen kokemuksensa kotikylälleen suunnitellusta hankkeesta antoi sysäyksen, mutta hänen huolensa koskevat laajempia, kansallisia pelisääntöjä ja tiedonlähteiden luotettavuutta.

Tiedon puutteet ja intressiristiriidat

Rajalahti tuo esiin vakavia epäilyksiä erityisesti suojaetäisyyksiin ja melumallinnuksiin liittyen. Hän nostaa esiin lausuntokierrosten rakenteellisen ongelman, jossa valtaosa (92 %) lausunnonantajista edustaa tahoja, joilla on taloudellisia intressejä tuulivoimassa (kuten EK, teollisuusliitot, kunnat ja konsultit). Tämä herättää kysymyksen tasapuolisesta ja objektiivisesta lainvalmistelusta. Jos asiantuntijatiedon tuottajat ovat pääasiassa niitä, jotka hyötyvät kevyemmästä sääntelystä, on luonnollista epäillä, onko päätöksenteko riittävän neutraalia. Rajalahti korostaa, että hän käy aineistot läpi huolella eikä häntä voi syyttää valehtelusta, mikä asettaa haasteen tuulivoimateollisuuden edustajille, kuten Suomen Uusiutuvat ry:lle, osoittaa, että heidän levittämänsä tieto on täysin paikkansapitävää.

Toinen keskeinen kiistakysymys on voimaloiden purkukustannukset. Rajalahden siteeraama Suomen ympäristökeskuksen arvio (550 000 euroa/voimala) on huomattavasti suurempi kuin Suomen Uusiutuvat ry:n arvio (10 000–120 000 euroa/voimala). Tällä erolla on suuri merkitys, sillä se vaikuttaa siihen, miten kattavasti yhtiöt varautuvat tulevaan purkuun. Jos purkukustannukset aliarvioidaan, riski kaatuu lopulta yhteiskunnan tai maanomistajien kannettavaksi.

Tarvitaan kunnon pelisäännöt

On huomionarvoista, että Rajalahti ei vastusta tuulivoimaa kategorisesti – hän tunnustaa uusiutuvan energian tarpeen. Hänen päämääränsä on "kunnon pelisäännöt nykyisen villin menon sijaan." Keskustelu hallituksen kaavailemasta suojaetäisyysvaatimuksesta (maakuntakaavan ulkopuolisissa hankkeissa) ja ministeri Multalan epäröinnistä investointivaikutusten vuoksi osoittaa, kuinka herkkä tämä lainsäädännöllinen maasto on. Rajalahden kritiikki väärän tiedon leviämisestä lainvalmisteluun viittaa siihen, että sääntelyn vastustajat saattavat liioitella suojaetäisyysvaatimuksen negatiivisia vaikutuksia investointeihin.

Keskustelu ulkomaisesta omistuksesta ja sen johtamisesta veroparatiiseihin sekä huoli maaseudun luonnon, maisemien ja omaisuudensuojan pirstoutumisesta tuovat esiin myös eettisiä ja sosiaalisia kysymyksiä. Tuulivoimarakentamisen ei pidä tapahtua paikallisyhteisöjen ja luontoarvojen kustannuksella.

Riikka Rajalahden kaltaiset perusteelliset ja tieteelliseen menetelmään nojaavat kriitikot ovat elintärkeitä. He varmistavat, että Suomi kehittää uusiutuvaa energiaa vastuullisesti, läpinäkyvästi ja kaikkia osapuolia kuunnellen. Keskustelua ei pidä ohittaa lobbauksen voimalla, vaan faktojen ja rehellisen arvioinnin on oltava etusijalla.

Palautteenantaja, varo: Herkkyys on uusi miinakenttä

Palautteen antaminen on nyky-yhteiskunnassa välttämätön taito, työkalu niin henkilökohtaisessa kehityksessä kuin organisaatioiden menestyksessä. Sen pitäisi olla rakentavaa, kehittävää ja motivoivaa.
Mutta entä silloin, kun palautteen saaja uupuu, masentuu jo ensimmäisestä kritiikin tuulahduksesta? Silloin palautteen antamisesta tulee erittäin vaikea laji, jossa jokainen sana on punnittava kultaa kalliimmaksi.

Tämä ilmiö ei ole uusi, mutta se tuntuu kiihtyneen. Olemme siirtyneet kulttuuriin, jossa minuus on entistä hauraampi ja identiteetti sidottu tiukasti suorituksiin. Kun joku haastaa tekemisen tason, hän tuntuu haastavan ihmisen itsensä olemassaolon. Välitön uupumus tai masennusreaktio ei ole pelkkää ylireagointia, vaan usein merkki jo valmiiksi kuormittuneesta mielestä, jolle viimeinenkin pieni paine tuntuu ylitsepääsemättömältä.

Palautteenanto on erittäin vaikea laji, koska se on pohjimmiltaan hyvin henkilökohtainen ominaisuus. Meidän on tunnustettava, että jokaisella on oma uniikki kynnyksensä ottaa vastaan negatiivista tietoa. Toinen sivuuttaa kritiikin olankohautuksella ja keskittyy ratkaisuihin. Toinen taas imee saman kritiikin itseensä syvälle, kokee sen henkilökohtaisena epäonnistumisena ja saattaa mennä lamaantuneeseen tilaan päiviksi, jopa viikoiksi.

Palautteenantajan on hyväksyttävä, että hän ei voi muuttaa toisen herkkyyttä, mutta voi muuttaa tapaansa antaa palautetta. Meidän on siirryttävä ajatuksesta "Sanon vain suoraan" ajatukseen "Sanon sen tavalla, joka mahdollistaa muutoksen."

Tässä muutama elintärkeä sääntö herkän sielun palautteeseen:

1. Valmistele maaperä ja varmista turvallisuus: Älä anna palautetta yllättäen tai kiireessä. Aloita aina tunnustamalla ihmisen kokonaisvaltainen panos ja arvostus. Jos näet, että toinen alkaa mennä lukkoon tai tunnetilansa muuttuu, keskeytä hetkeksi. Sano: "Näen, että tämä on sinulle vaikeaa. Pidetään hetki taukoa, tai puhutaan asiasta huomenna." Henkilön turvallisuus on aina tärkeämpää kuin palautteen purkaminen kerralla loppuun.

2. Keskity tekoon, ei persoonaan: Unohda adjektiivit, jotka kuvaavat ihmistä ("olet huolimaton", "olet epäluotettava"). Käytä neutraaleja verbejä, jotka kuvaavat tapahtunutta ("tämä raportti sisälsi virheitä", "tämän kokouksen jälkeen jäi epäselvä tunnelma"). Herkälle ihmiselle "olet huolimaton" on sama kuin "olet huono ihminen".

3. Pidä se pienenä ja annostele hitaasti: Jos tiedät, että henkilö on herkkä tai kuormittunut, älä kaada niskaan koko listaa puutteista. Keskity yhteen, kaikkein tärkeimpään asiaan. Pienempi muutos on helpompi sulattaa kuin ylitsepääsemätön vuori. Jos palautteenantaja näkee masennusreaktion alkavan, hän on antanut liikaa liian nopeasti.

4. Tuo esiin ratkaisu, älä ongelmaa: Älä jätä ihmistä tyhjän päälle masennuksen partaalle. Palautteen ydin ei saa olla vika, vaan tulevaisuuden parannus. Sano: "Nähdäänkö yhdessä ensi kerralla, miten tämä voitaisiin tehdä eri tavalla?" Kysy, miten voit itse auttaa.

Palautteen antaminen on siirtynyt taitolajiksi, jossa empatia ja tunneäly ovat yhtä tärkeitä kuin itse asia. Kun vastassa on välitön uupumisreaktio, palautteenantajan vastuulla onkin usein siirtyä opettajan roolista tukijaksi. On varmistettava, että ihminen on kunnossa, ennen kuin voi odottaa muutosta. Vain siten rakentava palaute voi nousta hedelmälliseen maahan.

Ihmiskohtalot ja itsemurhien ehkäisy – Onko "itsemurhaseinämä" ratkaisu?

Tämän tästä saa lukea uutisia, jotka pysäyttävät: joku on jättäytynyt junan alle tai ajautunut autolla päin rekkaa "tuntemattomasta syystä". Nämä ovat sydäntäsärkeviä merkkejä siitä, että yksilö on päättänyt päättää päivänsä. Nämä surulliset ihmiskohtalot jättävät jälkeensä syvän tuskan paitsi lähipiirille, myös tilanteisiin joutuneille ammattilaisille.

On syytä muistaa, että tällaisissa tilanteissa sivulliset joutuvat usein uhreiksi. Junan kuljettaja ei voi tehdä mitään, jos joku astuu raiteelle itsetuhoisissa aikeissa. Monet konduktöörit kantavat tilanteesta henkisiä arpia ja vakavia traumojia. Samoin rekkakuski saattaa loukkaantua pahoin, kun hänen ajoneuvonsa ajautuu ojaan väistöliikkeen tai törmäyksen seurauksena. Vaikka useimmiten he säästyvät fyysisiltä vammoilta, henkinen taakka ja järkytys ovat mittavat.

Tästä herää kysymys: Kuinka voimme inhimillisesti ja käytännön tasolla puuttua tähän ongelmaan tavalla, joka minimoi sivullisille koituvan haitan?

Eräs äärimmäinen ja provosoiva ajatus, jota olen kuullut esitettävän, on niin kutsuttu "itsemurhaseinämä". Ideana olisi rakentaa erillinen, valvottu alue, jossa itsetuhoinen ihminen voisi päättää päivänsä törmäämällä autolla jykevään seinään. Ajatuksen mukaan kuljettaja maksaisi palvelusta, ja maksu kattaisi ruumiin poiskuljetuksen, auton romun käsittelyn ja alueen siivouksen. Tämän ajatuksen ytimessä on pyrkimys estää sivullisten joutuminen onnettomuuksiin ja traumatisoituminen.

Vaikka ajatus saattaa kuulostaa joillekin kylmältä ja kyyniseltä – tai jopa "ratkaisulta" – se on moraalisen ja eettisen tarkastelun alla kestämätön. Se ei ole ratkaisu, vaan viimeinen silaus epätoivolle.

Ensinnäkin, eettisesti tällainen järjestely normalisoisi ja institutionalisoisi itsemurhan, mikä on vastoin kaikkia yhteiskunnallisia pyrkimyksiä tukea elämää ja ehkäistä itsemurhia. Se siirtäisi huomion itsemurhan syiden ratkaisemisesta sen toteuttamisen helpottamiseen.

Toiseksi, maksua vastaan tarjottu "palvelu" on vastenmielinen ajatus. Ihmishengen päättyminen ei saa olla kaupallinen tapahtuma.

Todellinen ratkaisu tähän syvään yhteiskunnalliseen ongelmaan ei piile fyysisten rakennelmien pystyttämisessä, vaan mielenterveyden palveluiden saavutettavuudessa, ennaltaehkäisevässä työssä ja yhteisöllisessä tuessa.

Meidän on panostettava siihen, että jokainen itsetuhoisista ajatuksista kärsivä saa välitöntä, matalan kynnyksen apua. Junan alle jättäytyminen tai rekkaa päin ajaminen ovat viimeisiä, epätoivoisia tekoja ihmisiltä, jotka ovat jääneet yksin oman tuskan ja toivottomuuden kanssa.

Sen sijaan, että rakentaisimme seiniä, meidän tulee rakentaa siltoja avun ja tuen äärelle. Meidän velvollisuutemme on huolehtia kanssaihmisistämme, kouluttaa ihmisiä tunnistamaan merkit ja poistamaan mielenterveysongelmiin liittyvä stigma.

Itsemurhaseinämä ei ratkaisisi mitään. Se vain muuttaisi tragedian paikkaa. Ainoa kestävä ja inhimillinen tie eteenpäin on lisätä resursseja siihen, että kenenkään ei tarvitsisi tuntea, että kuolema on ainoa vaihtoehto.

Viron ilmastoministeriön tuulivoimatutkimuskatsaus

Viron ilmastoministeriön tilaama Tarton yliopiston tutkimuskatsaus 32 tieteellisestä artikkelista (15 vuoden ajalta) päätyi johtopäätökseen, että tuulivoimaloiden mahdolliset terveysvaikutukset eivät johdu infraäänestä, vaan pikemminkin kuuluvasta melusta ja muista häiriötekijöistä.

Tutkimuksen mukaan:

• Kuuluva melu on ensisijainen ongelma: Ihmiset kokevat häiriötä tuulivoimaloiden kuuluvasta äänestä.
• Muut stressitekijät: Häiriötä aiheuttavat myös voimaloiden näkyvyys asunnoista, yleiset asenteet tuulivoimaa kohtaan, uskomukset haitallisista vaikutuksista, taloudellinen hyöty ja päätösprosessien oikeudenmukaisuus.
• Terveysvaikutukset: Nämä stressitekijät voivat johtaa terveysongelmiin, kuten unihäiriöihin sekä sydän- ja verisuonitauteihin.
• Infraääni: Katsauksen perusteella infraäänellä ei ole todettu olevan kielteisiä terveysvaikutuksia nykyisen tieteellisen tiedon valossa. Joissain tutkimuksissa havaittiin jopa tilastollisina sattumina pidettyjä positiivisia vaikutuksia (unen ja mielialan paranemista).

Suositellut meluraja-arvot

Tarton yliopiston tutkijat suosittelevat seuraavia melun raja-arvoja, vaikka eivät suosittelekaan kiinteitä etäisyyksiin perustuvia melurajoja asutukseen:

• Ulkomelu (pihat): Enintään 40 dB.
• Sisämelu (päivä): Enintään 30 dB.
• Sisämelu (yö): Enintään 25 dB.

TV-KY ry kommentoi, että tulokset tukevat heidän esitystään yöajan ulkomelurajojen alentamisesta 35 dB:iin, jolla varmistettaisiin suositeltu yöajan sisämelun raja-arvo 25 dB nukkumistiloissa.

Lisätutkimuksen tarve

Vaikka infraäänen haitallisia terveysvaikutuksia ei ole osoitettu, ei myöskään ole voitu tieteellisesti osoittaa, ettei niitä olisi. Erityisesti pitkäaikaista altistumista infraäänelle koskevaa lisätutkimusta pidetään ehdottoman tarpeellisena. Esimerkiksi Ruotsissa asiaa parhaillaan tutkitaan. Tutkimuksella pyritään varmistamaan, että tuulivoiman suunnittelu Virossa perustuu objektiiviseen tietoon. Tuulivoimamelun terveysvaikutukset on noussut esiin myös EU-tasolla.

EROEI-luku - Sijoitettua energiaa vastaan saatu energian tuotto

EROEI-luku on lyhenne sanoista Energy Returned On Energy Invested (suom. Sijoitettua energiaa vastaan saatu energian tuotto). Se on tärkeä mittari, joka kuvaa energiantuotannon hyötysuhdetta.

EROEI-luku kansankielellä

Kansankielellä EROEI-luku kertoo, kuinka paljon saat energiaa takaisin, suhteessa siihen energiaan, jonka käytit sen tuottamiseen.

Voit ajatella sitä näin:

• Se on kuin kysyisit: "Kuinka paljon bensaa täytyy käyttää, jotta saisin kaivettua esiin uutta bensaa?"
• Jos jonkin energialähteen EROEI-luku on 10:1, se tarkoittaa, että jokaista tuotantoon sijoitettua energia-yksikköä kohti saadaan takaisin kymmenen yksikköä käyttökelpoista energiaa.
• Kannattavuuden raja on 1:1. Jos EROEI on alle 1:1, silloin tuotantoon kuluu enemmän energiaa kuin siitä saadaan, mikä on energiataloudellisesti kestämätöntä.
• Mitä suurempi EROEI-luku, sitä energiatehokkaampaa ja parempaa tuotanto on.

EROEI-luku on yhteiskunnallisesti kriittinen, koska yhteiskunnan pyörittämiseen (liikenne, ruoantuotanto, terveydenhuolto jne.) tarvitaan vähintään tietty EROEI-taso, usein arvioitu olevan 5:1 – 10:1.

Energiantuotantomuotojen EROEI-luvut paremmuusjärjestyksessä

EROEI-luvut vaihtelevat paljon eri lähteiden ja laskentatapojen mukaan (esim. otetaanko lukuun vain suora tuotanto vai koko infrastruktuuri). Seuraava järjestys on viitteellinen ja perustuu yleisiin akateemisiin arvioihin korkeimmasta matalimpaan.

Historiallisesti parhaat luvut ovat olleet helposti saatavilla olevilla fossiilisilla polttoaineilla, mutta niiden EROEI laskee jatkuvasti, kun niitä joudutaan etsimään hankalammista paikoista.

Totuuksia tuulivoimasta - mitä ei sanota ääneen

Jotta pääset jyvälle tuulivoimasta, niin kuuntele tämä - Hyvää perusasiaa. Erittäin asiallinen keskustelu, kaikilla jalat tukevasti maassa.

Kokkolassa 25.9.2025 pidetyn Tuulivoima ja tulevaisuus -paneelikeskustelutilaisuuden videotallenne. Teollisesta tuulivoimasta keskustelevat fil.tri, Euroopan parlamentin entinen jäsen Eija-Riitta Korhola Helsingistä; toimitusjohtaja (DI) Juhani Lehti Ylöjärveltä, paikallishistorioitsija (ins. eläk.) Jarmo Alasiurua Yli-Iistä; luontomatkailuyrittäjä sekä kaupungin- ja maakuntavaltuutettu Eveliina Kangasniemi Keuruulta; luontoaktiivi Milkalotta Liedes Kannuksesta sekä lääkäri, palkittu luontokuvaaja Aku Kankaanpää Kaustiselta. 

Tilaisuuden juontaa monitoimimies valtakunnan huipulta, radioäänenä monelle tutuksi tullut toimittaja-tuottaja Jussi Heikelä. 

Järjestäjinä toimivat useat aktiivit Kokkolan seudulla. Kiitos myös kaikille tukijoille tilaisuuden mahdollistamisesta!

Historian oppitunti ilman akkuja – Lapsuuden simulaatio pelasti kesäloman

Lapseni kysyivät minulta äskettäin: "Isä, millaista oli sinun lapsuudessasi?" He odottivat kai jotain suloista, sumuista tarinaa sateenvarjoista ja perunamaasta. Sen sijaan minä annoin heille kovan, mutta rehellisen vastauksen: simulaation.

Otin heiltä puhelimet pois, suljin internetin – vetäen symbolisesti pistokkeen irti modernista elämästä – ja annoin heille ainoan ohjeen: "Ulos, ja tulkaa sisään vasta kun on pimeää."

Tiedän, se kuulostaa julmalta. Se on kuin olisi lähettänyt heidät selviytymisleirille ilman vettä tai energiajuomaa. Mutta mielestäni me vanhemmat olemme unohtaneet jotain olennaista: paras tapa opettaa historiaa ei ole luennoida, vaan antaa kokemus.

Lapsuuteni ei ollut parempi, mutta se oli erilainen. Se pakotti meidät olemaan jatkuvasti kekseliäitä. Kun ruutu ei tarjonnut viihdettä, meidän täytyi luoda se itse. Sillä hetkellä, kun puhelin ja internet katkaistiin, näin lasteni kasvoilla ensin kauhun, sitten tylsistymisen ja lopulta – uteliaisuuden.

Ensimmäinen tunti oli mykkä. He istuivat portailla kuin patsaat, jotka eivät tienneet, miten jatkaa ilman virtaa. Mutta toisella tunnilla 13-vuotias alkoi heitellä kiveä ohi juoksevaa lehteä kohti. Kolmannella tunnilla 8-vuotias oli kaivanut kuopan, jonka hän julisti "salaisuuksien arkuksi", ja vanhin tutki puiden oksia tarkkuudella, jota hän oli aiemmin soveltanut vain peliohjaimeen.

Kun he vihdoin tulivat sisään illalla, he olivat likaisia, hieman naarmuisia, mutta heidän silmissään oli jotain, mitä en ollut nähnyt kuukausiin: todellinen nälkä tarinoille. He eivät kysyneet, mikä oli uutena Instagramissa, vaan kertoivat, kuinka he olivat löytäneet uuden sammakkolammen ja kuinka irtokarkkipussiin verrattavissa oleva aarre (kolme ruosteista naulaa) oli löydetty kuusen juurelta.

Tämä ei ole hyökkäys teknologiaa vastaan. Se on muistutus siitä, että teknologia on työkalu, ei elämäntapa. Meidän täytyy varmistaa, että lapsemme tietävät, miten maapallo pyörii, miten aurinko lämmittää ja miltä tuntuu, kun tarvitsee keksiä peli ilman valmiita sääntöjä.

Vaadin, että teemme "historian simulaatiosta" uuden kesäperinteen. Irrota pistoke. Anna heidän kokea se hiljaisuus, se pakko luoda.

Me annoimme lapsillemme pääsyn koko maailman tietoon sormenpäillä. Mutta meidän on myös annettava heille lupa oppia se elämällä. Se, että joku tietää, kuinka Minecraftissa kaivetaan, ei tarkoita, että hän tietää, miltä multa haisee.

Vanhempana voin sanoa: Se oli kova, mutta tehokas oppitunti. Ja se todisti, että paras lapsuuden ohjelmisto on edelleen luonto, ja sen suurin lisäosa on mielikuvitus.

Konsulttityö vai sisäinen tekeminen: Vastuun ja sitoutumisen merkitys tuloksissa

Organisaatioiden toimintamalleja ja kehityshankkeita tarkastellessa nousee usein esiin peruskysymys: onko viisainta turvautua ulkopuoliseen konsulttiin vai hoitaa tehtävät ja muutokset talon sisällä? Molemmissa lähestymistavoissa on omat etunsa, mutta lopputuloksen laatuun ja kestävyyteen vaikuttaa ratkaisevasti sitoutuminen ja vastuunotto.

Konsulttien käyttö on yleinen käytäntö monissa organisaatioissa, ja parhaimmillaan se voi tuoda nopeasti tarvittavaa erikoisosaamista, puolueettoman näkökulman tai lisäresursseja ruuhkahuippuihin. Jotta konsulttityö olisi tehokasta ja kannattavaa, sen onnistuminen edellyttää kuitenkin tiukkaa ohjausta organisaation puolelta sekä aitoa sitoutumista konsultin työn tuloksiin ja ehdotettuihin muutoksiin. Ilman tätä sitoutumista ja selkeää johtamista on perusteltua pohtia, saadaanko konsultin työhön sijoitetut varat koskaan takaisin taloudellisesti tai toiminnallisesti.

Vaikka ulkopuolinen apu voi olla hyödyllistä, usein paras ja pysyvin lopputulos saavutetaan tekemällä asiat itse. Kun hanke toteutetaan sisäisin voimin, työntekijöiden sitoutumisen taso on yleensä erinomainen. Sisäinen tekeminen varmistaa, että kehitysmalli tai ratkaisu on aidosti organisaation kulttuuriin, prosesseihin ja tarpeisiin sopiva. Osaaminen ja ymmärrys jäävät lisäksi pysyvästi talon sisälle, mikä luo pohjaa jatkuvalle kehitykselle.

Olennaisin tekijä niin konsulttivetoisissa kuin sisäisissäkin projekteissa on kuitenkin vastuu. Olipa toteutusmalli kumpi tahansa, kaiken takana on viime kädessä organisaation ja sen avainhenkilöiden kyky ja halu ottaa vastuu omista tekemisistään, päätöksistään ja niiden seuraamuksista. Vain vastuullinen ote takaa, että tarvittavat muutokset viedään loppuun asti ja niistä saadaan paras mahdollinen hyöty.

Palaute: Kehityksen kultainen avain

On innostavaa nähdä, miten organisaatiomme sitoutuu jatkuvaan kehitykseen ja ymmärtää, että tämän matkan ytimessä on palautteen aktiivinen pyytäminen ja vastaanottaminen. Tämä ei ole vain rutiini, vaan todiste siitä, että olemme oppiva, eteenpäin katsova yhteisö!

Palaute, olipa se millaista tahansa, on lahja. Se osoittaa, että ihmiset välittävät tarpeeksi nähdäkseen meissä potentiaalia ja haluavat panostaa yhteiseen menestykseemme.

Positiivinen palaute – Juhlan aihe

Positiivinen palaute tuntuu luonnollisesti hyvältä, ja sen vastaanottaminen onkin helppoa. Sen arvoa ei pidä kuitenkaan aliarvioida! Se on vahvistus siitä, että olemme oikealla tiellä, ja se antaa meille energiaa jatkaa erinomaista työtä. Se myös auttaa meitä tunnistamaan parhaat käytäntömme ja juurruttamaan ne osaksi pysyvää toimintatapaamme.

Negatiivinen palaute – Kehityksen katalysaattori

Todellinen sankaruus ja suurin kehityspotentiaali piilevät siinä, miten käsittelemme niin sanotun "negatiivisen" palautteen. Tässä roolissa, palautteen vastaanottajana, meillä on mahdollisuus osoittaa kypsyyttä ja eteenpäin suuntautumista.

Sen sijaan, että näkisimme kritiikin lannistavana, meidän tulisi nähdä se tarkkana diagnoosina ja kehityskutsuna. Kun otamme tämän palautteen vastaan positiivisella ja ratkaisukeskeisellä asenteella, meillä on käsissämme työkalu, jolla voimme:

• Tunnistaa piilevät kipukohdat: Asiat, jotka kaipaavat parannusta ja joita emme itse ole ehkä huomanneet.
• Muuttaa toimintaamme konkreettisesti: Negatiivinen palaute on usein selkein ohje sille, mitä meidän pitää muuttaa.
• Kasvaa entistä vahvemmaksi: Onnistunut muutoksen läpivienti palautteen perusteella vahvistaa organisaation kykyä uudistua ja menestyä.

Jatketaan siis tämän arvokkaan palautteen keräämistä ja sen muuttamista käytännön toimenpiteiksi. Jokainen palaute, olipa sävy mikä tahansa, vie meitä askeleen eteenpäin kohti parempaa organisaatiota ja loistavampaa tulevaisuutta!

Kiitos kaikille, jotka uskaltavat antaa palautetta, ja kiitos organisaatiollemme sen rohkeudesta ottaa se vastaan!