Tuulivoiman rakentamisbuumin varjopuolena on noussut esiin merkittävä ja kestämätön taloudellinen riski, joka koskee voimaloiden käyttöiän jälkeistä ennallistamista ja purkamista. Nykytilanteessa on vakavasti laiminlyöty vaatimus riittävien vakuuksien asettamisesta, jolla varmistettaisiin voimaloiden purkukustannusten kattaminen. Tämä vastuu uhkaa jäädä maanvuokraajien ja viime kädessä kuntien harteille.
Riittämättömät vakuudet ja siirto-oikeudet luovat riskin
Keskeinen ongelma piilee vuokrasopimuksissa, joissa ennallistamisvelvoite kyllä mainitaan, mutta riittävän purkuvakuuden kerääminen on usein vaadittu vasta rakennustöiden jo alettua. Tämä järjestely on valtava riskitekijä. Ensinnäkin, vakuuden summa on usein liian pieni. Toiseksi, ei ole takeita siitä, että rakentaja tai omistaja lopulta täyttää tämän vaatimuksen, tai että yhtiö on edes olemassa vuosikymmenien kuluttua.
Tilannetta kärjistää se, että alkuperäisillä vuokrasopimuksen tekijöillä on tyypillisesti oikeus siirtää sopimus eteenpäin kenelle tahansa ilman vuokranantajan kuulemista. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa purkuvastuu siirtyy taloudellisesti heikompaan asemaan joutuneelle tai ulkomaiselle toimijalle, jolla ei ole intressiä tai kykyä täyttää velvoitteitaan Suomessa.
Purkukustannukset nousevat satoihin tuhansiin – jopa miljoonaan euroon
Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) kesäkuussa julkaisema selvitys vahvistaa huolen mittakaavan. Selvityksen mukaan tuulivoimalan purkukustannus on jo nykyisellään satoja tuhansia euroja. Tulevaisuudessa ei enää riitä pelkkä maanpäällisten osien purkaminen, vaan myös mittavat betoniperustukset on mitä todennäköisimmin poistettava. Tämä voi nostaa yhden voimalan purkukustannuksen jopa miljoonan euron suuruiseksi.
SYKE:n arvio koski napakorkeudeltaan noin 160 metrin voimaloita. Tällä hetkellä suunnitteilla on kuitenkin jopa 260–300 metrin napakorkeuden myllyjä, joiden perustukset ovat vieläkin massiivisempia, mikä entisestään kasvattaa purkukustannuksia.
Purkuvakuus kaavoitukseen ja rakennuslupaan ehdoksi
Jotta estetään purkukustannusten siirtyminen maanomistajien ja kunnan maksettavaksi, on ainoa jäljelle jäävä tehokas keino riittävän turvaavan purkuvakuuden asettaminen jo ennen rakentamisen aloittamista. Vaikka tämä voitaisiin teoriassa kirjata vuokrasopimukseen, tuulivoimayhtiöt ovat monin paikoin ehtineet tehdä itselleen edullisia sopimuksia, joissa purkuvaatimus on lähes arvoton.
Tehokkain tapa varmistaa ennallistaminen on sisällyttää kaavan laatimisen yhteydessä siihen sitova vaatimus riittävän purkuvakuuden asettamisesta ja tehdä siitä edellytys rakennusluvan myöntämiselle. Tämä siirtää vastuun kunnan harkintavaltaan ja pakottaa hankkeen toteuttajan takaamaan ennallistamisen ennen kuin ainoatakaan lapiollista maata on käännetty.
Lisäksi kunnan vuokratessa omia maita tuulivoimalle, on ehdottoman välttämätöntä vaatia realistinen ja riittävä purkuvakuus annettavaksi ennen rakennustöiden aloittamista.
Koska kyse on kuntatalouden kannalta valtavista ja vuosikymmenien päähän ulottuvista riskeistä, on tällaisten merkittävien sopimusten tekeminen nostettava kuntahallituksen päätösvallasta valtuuston päätettäväksi. Vain näin voimme varmistaa riittävän demokraattisen valvonnan ja vastuullisuuden tuulivoimainvestointien pitkässä juoksussa.
