Suomeen suunniteltu ja rakennettava valtava tuulivoimakapasiteetti on täydellinen hulluus, jonka seurauksia ei nähdä riittävän kokonaisvaltaisesti. Hän pitää Suomen muuttumista teollisuusalueeksi vihreän siirtymän nimissä hirvittävänä virheenä ja maan historian suurimpana ympäristötuhona.
Keskeiset kritiikin kohdat:1. Luonto ja maisema:
- Isot alueet metsää tuhotaan voimaloiden, tiestön ja sähkölinjojen tieltä, muuttaen koko Suomen luonnon teollisuusalueeksi.
- Tuulivoiman perusongelma on se, että sähköä tuotetaan, kun tuulee (ja hinta on alhainen), eikä silloin, kun ei tuule (ja hinta on korkea). Lisärakentaminen vain kärjistää tätä ongelmaa.
- Ruotsissa nähdään jo tuulivoimayhtiöiden kannattavuusongelmia ja konkursseja, joiden pelätään leviävän Suomeen.
- Maanomistajat ovat heikoilla sopimuksia tehdessään, sillä tuotannon loputtua yhtiöt voivat jättää purku- ja ennallistamisvastuut hoitamatta.
- Tuulivoiman suuri tehonvaihtelu ja ongelmallisuus sähköverkon taajuudenhallinnalle jättää ongelmien ja varatuotannon järjestämisen vastuun muulle yhteiskunnalle ja energiantuottajille.
4. Uusi ympäristöhaitta – mikromuovit:
- Vaikka melu, välke ja lintuongelmat ovat tiedossa, täysin huomiotta on jätetty siipien kulumisesta syntyvä muovipöly. Jääkiteet, vesipisarat ja pöly kuluttavat komposiittimateriaaleista tehtyjä siipiä, jolloin irtoavat mikromuovit leviävät kilometrien säteelle. Kirjoittajan mukaan alustavat ruotsalaiset tutkimustulokset tästä ovat huolestuttavia.
Rahanahneus (hankekehittäjät, yhtiöt, maanomistajat, julkishallinto) jyrää vastustuksen ja estää näkemästä pitkän tähtäimen seurauksia. Tämän virheen hinta – maksettuna luonnolla, ihmisten terveydellä ja veronmaksajien roolissa – tullaan tajuamaan vasta myöhemmin.
