Sorvajärven avajaiset

No sitä oli vähän niin kuin kutsuttuna lähdettävä paikalle, kun päättäjiä pyydettiin paikalle. Polkaisin Auvilan kautta Sorvajärvelle. Porukkaa oli laavulla sopivasti ja osa kiersi lenkkiä. Tulet olivat sopivimmillaan ja makkaroita kärisi ritilällä. Tuuli oli kova ja harvennettu puusto taipuili tuulessa.

Pitkiä tarinoita käytiin reitistöjen suunnittelusta ja toteutuksesta sekä sen jälkeisestä ylläpidosta. Jos reitti on hyvin tehty eli ei ole mutaisia kohtia, niin reitti ei paljon huoltoa myöhemmin vaadi. Kyltit pysyvät kunnossa ainakin 10 vuotta ja pidempäänkin. Ainoastaan reitille kaatuneita puita tulee poistaa. Näinhän CC Ilves nytkin tekee eli poistavat nykyisiltä poluilta sinne kaatuneita puita. Sinänsä ei ole iso homma. Reitistöllä olevat laavut tulee olla helposti saavutettavissa eli autolla on päästävä viereen, jotta puuhuolto onnistuu helposti ja mahdollisimman vaivattomasti.

Avajaisissa oli tarjolla nuotiomakkaraa. No yksi meni sinapin kera kitusiini.

Sitten uskaltauduin itsekin ajamaan reitin läpi. En oikein pidä poluista juurineen ja kivineen. Taisi reitti kuitenkin viedä minulta pikkusormen. Sorastettua pintaa oli mukava ajella. Pari tiukkaa kinkamaa oli tunkattava. Säännöllä "päästä jarrut irti" oli helppo päästellä menemään, annoin vaan mennä. Nautiskelin ajosta.

Takaisn Pispalaan ajelin Särkijärven ja Hartusvuoren kautta.

Matkaa kertyi 13 km.

Karttalinkki