Hän oli oikeassa. Mikäpa siinä auttoi kuin ryhtyä vaivalloiseen urakkaan. Kun saappaat oli riisuttu ja saatu oikeisiin jalkoihin ja hoitotäti pyyhki hikeä, poika tokaisi: "Ei nää ole mun saappaat."
Täti puri kieltään, jottei karjuisi pojalle: "Mikset sinä sanonut mitään!"
Kun hän oli kiskonut hankalat saappaat uudelleen pois, poika selitti: "Nää on mun veljen saappaat. Äiti käski mun panna ne tänään jalkaan."
Hoitotäti ei enää tiennyt itkeäkö vai nauraa. Hän kumartui taas kerran punnertamaan saappaita pojan jalkaan. "Huh-huh, valmista tuli - vihdoinkin. Missäs sinun käsineesi ovat?" täti kysyi pojalta.
"Äiti käski laittamaan ne saappaiden sisään..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti