Sohvalla olin jo istumassa ja aurinko oli laskemassa 15 minuutin päästä. Ei vetänyt sohva, vaan vaatteet päälle ja lyhintä ja nopeinta reittiä Sorvajärvelle. Päästelin koko reitin melkein läpi ilman, että jalka kosketti maata. Viime metreillä kehuin lapiomiehelle suoritustani, niin horjahdin ja varpaat ottivat maahan. Keskittyminen herpaantui hetkeksi. Loppumetreillä rupesi olemaan jo melkein liian hämärää ilman valoja ajettaessa, mutta kerkesimpäs.
Aivan loistava reitti, mutta pitää vaan keskittyä ihan koko ajan. Mitään muuta ei sovi ajatella. Kyllä se nyt vei miehen.
Ensin meni pikkusormi ja nyt koko käsi. Olenko lajin lumoissa?
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti