Tuulivoimahankkeissa kuulemme usein kysymyksen: Ovatko hankkeista saatavat veroeurot suuremmat kuin asukkaiden kokema vastustus ja haitat? Tämä ajattelutapa paljastaa, miten tuulivoimaa usein Suomessa ajetaan eteenpäin.
Tuulivoimasta puhutaan usein kauniisti, jotta haitat peittyvät. Alueita kutsutaan "tuulipuistoiksi" ja voimaa "ympäristöystävälliseksi". Todellisista vaikutuksista (melu, luonto, terveys) ei puhuta, vaan ne muutetaan asukkaiden "huoliksi" tai "peloiksi". Näin haittoja vähätellään ja annetaan ymmärtää, että ongelmat ovat vain ihmisten pään sisällä, eli "mielipahaa".
Kuntien päätöksissä raha on usein pääasia. Kunnat ovat kiinteistöverotuottojen vuoksi myötämielisiä tuulivoimalle. Päätöksentekoa ohjaavat lähivuosien odotetut verotulot. Pitkän ajan vaikutukset ihmisiin ja luontoon jäävät helposti vähemmälle huomiolle, ja siksi haittojakin yritetään arvioida usein vain rahallisesti.
Tuulivoimahankkeissa puhutaan paljon paikallisesta hyväksynnästä ja sen ostamisesta. Saattaa kysyä, voitaisiinko esimerkiksi teitä parantamalla ostaa asukkaiden hyväksyntä. Asukkailla on kuitenkin arvoja, joita ei voi rahalla mitata, kuten luonnonrauha ja hyvät naapurisuhteet. Tuulivoima rikkoo usein ihmisten väliset suhteet, jakaen kylän hyötyjiin ja haitankärsijöihin. Raha voi ostaa hyväksyntää vain osittain. On tärkeää, että päätöksenteossa huomioidaan muutkin kuin taloudelliset arvot.
