Pienillä paikkakunnilla, aivan kuten kaikkialla, elämme ja opimme jokaisen toteutetun – tai keskeneräiseksi jääneen – hankkeen myötä. Eräässä kunnassamme on juuri tästä opettavainen esimerkki: kunnianhimoinen hanke, joka sai muodon kiinteänä rakennelmana, mutta jonka täysi potentiaali jäi toistaiseksi odottamaan.
Tiedämme sen, että hankesuunnitelman mukainen lopputulema jäi toteutumatta. Konsultin piirtämä täydellinen kuva jäi puolitiehen, eikä kaikkia tavoitteita saavutettu. On kulunut jo yli vuosi siitä, kun hanke keskeytyi. Tässä tilanteessa on kiusallista huomata, että kukaan ei halua huutaa: "Keisarilla ei ole vaatteita!" Kukaan ei halua myöntää, että osa jäi tekemättä.
Mutta katsotaanpa asiaa toisesta vinkkelistä! Eikö tämä keskeneräisyys olekin itse asiassa suuri mahdollisuus?
Miksi myöntäminen on paras alku?
Sen sijaan, että katselisimme taaksepäin epäonnistumista, meidän tulisi juhlia läpinäkyvyyttä ja rohkeutta. Paikkakuntamme voi nousta tiennäyttäjäksi sanomalla ääneen: "Kyllä, hanke onnistui X-osan osalta, mutta Y-osio jäi vielä kesken resurssien, ajan tai alkuperäisten oletusten epärealistisuuden vuoksi."
Tämä ei ole epäonnistuminen – se on kriittinen oppimiskokemus.
Rehellisyys luo luottamusta: Kun kunnan johto tai hankevastaavat myöntävät, että jokin jäi saavuttamatta, he osoittavat kansalaisille rehellisyyttä. Se rakentaa luottamusta tulevia projekteja varten paljon tehokkaammin kuin kummallinen hiljaisuus.
Konkreettinen pohja jatkolle: Meillä on nyt kiinteä perusta, joka on jo olemassa! Tämä osa on konkreettinen osoitus kyvystä toteuttaa. Jäljelle jääneet, tekemättä jääneet osat ovat nyt tarkasti määritellyt jatkokehityskohteet. Ne eivät ole epäselviä puutteita, vaan kirkkaita tavoitteita seuraavalle askeleelle.
Oppiminen säästää rahaa: Jos emme myönnä virheitä, toistamme ne. Nyt voimme analysoida, miksi konsultin suunnitelma oli osittain epäonnistunut, ja ottaa opiksi seuraavissa hankinnoissa. Se on investointi parempaan tulevaisuuden projektinhallintaan.
Eteenpäin ilolla ja innolla!
Meillä on paikkakunnallamme nyt mahdollisuus paitsi korjata puuttuva osa myös luoda uusi, innostava kertomus. Keskeneräinen hanke ei ole häpeäpilkku, vaan kutsu yhteisöllisyyteen!
Kutsun kaikkia hankkeessa mukana olleita ja kuntalaisia rohkeasti toteamaan: "Meillä on hieno perusta, ja nyt meillä on selkeä kuva siitä, mitä vielä tarvitaan! Tartutaan tähän uuteen mahdollisuuteen yhdessä!"
Keskeneräisyyden myöntäminen on ainoa tie kohti täyttä onnistumista. Ja mikä olisikaan positiivisempaa kuin ottaa vastuu, oppia virheistä ja saada lopulta se tavoite maaliin, hieman pidemmän kaavan kautta, mutta entistä viisaampana! Pienikin paikkakunta voi näyttää, miten keskeneräisyys muutetaan voitoksi.
