Tänä talvena sähkön riittävyys näyttää asiantuntijoiden mukaan olevan turvattu, mutta hinnan suuri heilahtelu on yhä riski. Keskeinen tekijä riittävyyden turvaamisessa on ollut kulutuskäyttäytymisen muutos – suomalaiset ovat oppineet säästämään sähköä hintojen ohjaamina. Tämä on osoitus siitä, että hintamekanismi toimii tehokkaana kulutusjoustona lyhyellä aikavälillä, ja se on ollut avainasemassa sähkön riittävyyden varmistamisessa.
Tulevaisuuden haaste ja keskeinen paradoksi
Tekstin mukaan 2030-luvun taitteessa sähkön riittävyys on uhattuna. Syynä on kasvava teollinen sähkönkulutus, erityisesti:
- Sähkökattilat
- Datakeskukset
- Sähköautot
- Tuotannon kasvu perustuu yhä vahvemmin vaihtelevaan sähköntuotantoon (tuuli- ja aurinkovoima).
- Samaan aikaan Suomeen houkutellaan runsaasti sähköä kuluttavaa teollisuutta (esim. datakeskukset), joiden liiketoiminta edellyttää nimenomaan varmaa ja tasaista sähkönsaantia.
Kulutusjouston etiikka ja oikeudenmukaisuus
Analyysin kriittisin kohta liittyy kulutusjoustoon ja sen periaatteelliseen asemaan energiapolitiikassa.
Analyysin kriittisin kohta liittyy kulutusjoustoon ja sen periaatteelliseen asemaan energiapolitiikassa.
- Nykyratkaisu: Sähkön riittävyydessä luotetaan ensisijaisesti kansalaisten kykyyn vähentää kulutusta silloin, kun sähköstä on pulaa (kulutusjousto).
- Kritiikki: Tämä tarkoittaa käytännössä sähkönkäytön vähentämistä juuri silloin, kun sitä eniten tarvittaisiin, kuten kylmimpien pakkaspäivien lämmitystarpeen huipussa. TV-KY ry kyseenalaistaa, onko tällaisen kulutusjouston kasvattaminen oikeudenmukainen päätavoite yhä sähköistyvämmässä yhteiskunnassa. Se siirtää sähkön riittävyyden varmistamisen vastuuta pois tuotantojärjestelmästä ja käyttäjille.
Sähkö perushyödykkeenä
Kritiikin ytimessä on näkemys sähköstä perushyödykkeenä, jota verrataan puhtaaseen veteen. Tämän perusteella politiikan ensisijaisen tavoitteen tulisi olla saatavuuden varmistaminen – erityisesti kysyntähuippujen aikaan – kohtuullisella hinnalla kaikille.
Tämä näkökulma haastaa markkinalähtöisen politiikan, jossa hinta ohjaa kulutusta (kulutusjousto), ja painottaa sen sijaan sähkön tarjoamista yhteiskunnan ja yksilöiden perustarpeena, jonka katkeamattomuuden pitäisi olla ensisijainen tavoite, riippumatta vaihtelevan tuotannon aiheuttamista haasteista.
Kritiikin ytimessä on näkemys sähköstä perushyödykkeenä, jota verrataan puhtaaseen veteen. Tämän perusteella politiikan ensisijaisen tavoitteen tulisi olla saatavuuden varmistaminen – erityisesti kysyntähuippujen aikaan – kohtuullisella hinnalla kaikille.
Tämä näkökulma haastaa markkinalähtöisen politiikan, jossa hinta ohjaa kulutusta (kulutusjousto), ja painottaa sen sijaan sähkön tarjoamista yhteiskunnan ja yksilöiden perustarpeena, jonka katkeamattomuuden pitäisi olla ensisijainen tavoite, riippumatta vaihtelevan tuotannon aiheuttamista haasteista.
.png)