Sitten sauvat käteen ja raadollista siirtymää pitkin kohti pohjois-Himoksen lakea. Hiki virtasi valtoimenaan ja ylhäällä hörpytettiin. Laskeuduimme laelta Jussilan kautta alas. Suuntasimme Touvilan takapeltojen sivuitse takaisin pururadalle. Laavulla jouduttiin taas hörpyttelemään sekä hetken istahdimme. Siitä kun lähdimme kökötti pururadalla liikkumattomana kyy. Kova oli kaveri sihisemään, kun sitä hieman härnättiin. No metsäähän sen ajastaan lähti, oli heikompi hermoinen. Jatkoimme matkaa pururataa pitkin eteenpäin ja jokainen risu tai oksa vaikutti kyykäärmeeltä. Järven kohdalta käännyimme vasempaan polulle, joka johti Loilontielle.
Kävelimme Loilontietä ensimmäiselle talolle saakka ja juuri ennen taloa meni vanha kärrypolku kohti Alaista Liesjärveä. Kärrypolku oli hyvä kävellä. Pihapiirin läpi mentyämme suuntasimme (Moision jälkeen) oikeaan ensimmäisen mökkitien kohdalta. Sitä sitten tarvottiin pitkä tovi vaihtelevaa polkua, kunnes saavuimme Kivijärventien tuntumaan. Jatkoimme polkua sauvoen ns. Hollilantien jatketta kohti Hollilaa.
No hieman pitkäksi se meni ja jouduimme Paljakan polulle, joka oli merkitty vihrein spray täplin. No tuttua reitti kävelimme Länsi-Himoksen pulkkarinteille ja parkkipaikalle. Sinänsä parempi reitti laskeutua rinteen juurelle, koska polku kulki loivasti alaspäin.
Matkaa kertyi 10 km. Hyvää teki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti