Kanavuori lumisena

Uudenvuoden aaton aattona suklaan syöntien välissä lähdimme Kanavuoreen, Jyväskylään. Matkaa olin suunnitellut jo vuosia ja nyt tuli se aika toteutukselle. Keli oli nollissa ja suola sekä kura lensi ysitiellä. Noin tunnin ajon jälkeen parkkeerasimme auton Kanavuoren juurelle, paperinkeräyslaatikon kupeelle. Karttaan paikka on merkitty sinisellä P-merkillä. Vaihtoehtoisesti auton olisi voinut ajaa ns. takapuolelle, vaalean sininen P-merkki.

Parkkipaikalla oli samaan aikaan muitakin metsään lähtijöitä. Varoituskyltti louhikoista, liukkaista kallioista ja jyrkänteistä pitää aivan paikkansa. Aluksi reitillä oli portaat. Sitten matka jatkui louhikossa ja tukena oli vain köysi.

Alkumatka oli aika lumeton. Mitä korkeammalle mäen laelle päästiin, niin sitä hienommaksi metsä kävi. Samalla katosi tien ääni ja muuttui metsän hiljaisuudeksi. Metsä oli todella hieno, luminen ja rauhallinen, suoraan sanoen kuvauksellinen.

Mäen päällisen jälkeen valitsimme itäisemmän reitin. Hädin tuskin oli polun ura näkyvissä, toisinaan se katosi. Välillä käytimme kännykän maastokartat sovellusta, jotta olisimme edes suunnilleen polulla. Läntisempi reitti olisi vienyt vaalean sinisellä merkitylle parkkipaikalle ja se oli kuljetumpi reitti.

Kävelimme tietä pitkin takasin lähtöpaikkaamme.

Reitille kertyi matkaa noin 3 km.

Parkkipaikan karttalinkki
Takaparkkipaikan karttalinkki