lauantai 10. marraskuuta 2018

Sähköläskipyöräilyä Jämsänniemellä

Lauantai aamu oli pilvinen mutta sateeton. Aamulla lämpömittarissa oli + 2 C. Kello lähenteli aamulla kahdeksaa. Puin reilusti vaatteita päälle, kypärä päähän, sähköläskipyörän selkään ja menoksi.

Ensin suuntasin torille ja vaihdoin muutaman sanan tutun kanssa kalakojulla. Oli muuten siikaostoksilla Sorvarin putiikilla. Siitä sitten kiertelin Sepänkujan kautta Keskuskadun työmaan. Matka jatkui Moiskalantielle ja käännyin oikelle Virhiäntielle. 9-tiellä ajoin hetken matkaa. Himos Centterin edessä oli aika hiljaista. Kaupan emäntä oli jo tiskin takana noin tunti ennen kaupan aukeamista.

Päättäväisenä Loilontietä eteenpäin. Mäessä pienempää pesään ja lisää sähköavustusta. Hetkessä oli jo kansankielellä Sikatiellä (Hangasojantiellä). Siitä sitten tovi vasempaan ja käännös oikealle Karhumäentielle. Sitä sitten riitti pitkään. Tie nousi ja nousi aina vaan ylöspäin, sillain kumpuilevasti.  Torstainen pimeäsuunnistuksen rastikin näkyi tien oikealla puolella. Jossain vaiheessa päädyin vanhalle lentokoneiden varalaskupaikalle.

Olin niin sanotusti määränpäässä. Asettelin fillarin risun varaan valokuvausta varten. Tie erittäin kivisellä Karhumäentiellä matka jatkui aina Vaherintielle. Sai lasketella aika lailla alamäkeen ja pitkään. Vaherintie muuttui hetken kuluttua Turkinkyläntieksi. Ennen kristillistä kansanopistoa käännyin joen rannassa menevälle reitille.

Tippakujan kautta ajelin torille. Muutama sanan vaihdoin patsastelijoiden kanssa, mutta kun olin märkä ja hikinen mies, niin oli vaan suunnattava kohti kotia ja suihkua.

Matkaa kertyi 33 km. Vaikka avustusta käytin kohtalaisen runsaasti, niin akkua olisi ollut vielä jäljellä turboasennossa noin 15 km ja Ecolla noin 30 km. Akku latuuseen ja uusia reissuja hahmottelemaan.


Ei kommentteja: