Ongelmia julkisissa hankkeissa aiheutuu mm. siitä, että
- osalle panoksista ja/tai tuotoksista ei ole markkinahintoja lainkaan, vaan ne joudutaan arvottamaan muulla tavoin - osa markkinahinnoista ei vastaa yhteiskuntataloudellisia kustannuksia ja/tai hyötyjä ja niitä joudutaan ”korjaamaan”
- voitto ei yleisenä sääntönä ole sopiva investointikriteeri valittaessa parasta hanketta vaihtoehtoisten julkisen sektorin hankkeiden joukosta
- lisäksi osa hyötyjä ja/tai kustannuksia aiheuttavista tekijöistä on sellaisia, että niiden arvottaminenkin on hankalaa, joten ne täytyy ottaa huomion varsinaisen laskelman ulkopuolisina tekijöinä.
Julkisen investoinnin arvioinnin voi sanoa koostuvan kolmesta korista, joista yhdessä on markkinahintoja, toisessa on arvotettuja suureita ja kolmannessa on tekijöitä, joita ei edes yritetä arvottaa, mutta nekin on otettava huomioon.
Edellä mainituista syistä julkisten projektien arviointi on yleensä hankalampaa kuin yksityisten projektien arviointi, jos jälkimmäisessä voidaan käyttää markkinahintoja.
Mutta molempiin liittyy vaikeus ennakoida tulevaisuuteen ajoittuvia investointilaskelman osia.
