Kuntalaisen näkökulmasta valtuuston kokouksen pitäisi olla paikka, jossa kaupungin tulevaisuuden kannalta merkittävät ratkaisut ja niiden perusteet tuodaan avoimesti esiin. Kun kokousta seuraa paikan päällä tai verkon välityksellä, päällimmäiseksi jää kuitenkin hämmentävä hiljaisuus.
Suuret talouspäätökset, kuten kunnallisveroprosentti ja miljoonien lainantakaukset, sekä aivan arkiset kysymykset, kuten suunniteltu koirapuisto, saatetaan kuitata nuijankopautuksella tai äänestyksellä ilman, että salissa kuullaan juuri lainkaan perusteluja. Esimerkiksi koirapuistoa koskeva tiukka äänestys asian palauttamisesta valmisteluun jätti ulkopuoliselle täydeksi mysteeriksi, miksi kukin kannatti tai vastusti esitystä.
Hiljaisuudelle on helppo nähdä syitä. Kaupunginhallitus valmistelee ja linjaa asioita etukäteen, ja ryhmäkuri tuntuu ohjaavan pitämään suun supussa silloin, kun yhteinen kanta on jo sovittu. Monelle sivutoimiselle luottamushenkilölle laajoihin kokonaisuuksiin perehtyminen vaatii myös paljon työtä.
Keskustelun kynnystä nostaa osaltaan kokouskäytäntö, jossa puheenvuorot pidetään puhujapöntöstä. Vaatimus nousta salin eteen puhumaan tekee puheenvuoron käyttämisestä raskasta ja jäykistää keskustelua, eikä se lainkaan edesauta matalan kynnyksen vuoropuhelua tai spontaaneja kommentteja. Kun päätökset lisäksi vaikuttavat valmiiksi lukkoon lyödyiltä ennen salikeskustelua, vuoropuhelu kuntalaisten suuntaan jää ohueksi.
Avoimuutta nakertaa myös kokoustekniikka. Jos puheesta on vaikea saada selvää ilman apuvälineitä eikä äänestyskäyttäytymistä näe selkeästi ja reaaliajassa, kuntalainen jää sivustakatsojaksi, jolle tarjotaan vain lopputuloksia ilman syitä.
Demokratia ja luottamus eivät vaadi, että jokainen päätös miellyttää kaikkia, mutta ne edellyttävät avoimia perusteluja. Jämsän valtuustolta toivoisi rohkeampaa ja vapaampaa keskustelukulttuuria – sellaista, jossa kuntalainen kuulee, miksi päätöksiä tehdään, eikä vain sitä, miten ne päättyivät.
