Joka arkipäivä kello 13.45–14.00 Suomen aikaa koittaa hetki, jolloin työpaikkojen kahvihuoneissa laskeutuu pyhä hiljaisuus. Sähköpörssi Nord Pool julkaisee seuraavan päivän hinnat, ja pörssisähkökansan kädet hakeutuvat automaattisesti kohti puhelimia kuin pistoolikotelolle konsanaan. Iltapäiväkahvi jäähtyy kuppiin, kun katseet porautuvat näyttöihin odottamaan tuomiota.
Hetkeä myöhemmin huone jakautuu kahteen tunnetilaan.
Jos käyrä vihertää, alkaa omahyväinen hykertely: sähkö on käytännössä ilmaista, ja kiinteähintaisen sopimuksen ottaneita katsotaan kuin kalliisti huijattuja kylähulluja.
Jos pylväät taas nousevat taivaisiin, kahvihuoneessa kalpenee yksi jos toinenkin. Silloin kaivetaan esiin kriisinhallintasuunnitelmat: sauna julistetaan käyttökieltoon, pyykkivuori saa odottaa ensi viikkoon ja sähköauto työnnetään tarvittaessa kotiin, jottei laturiin tarvitse koskea.
Itse siemailen kahvini rauhassa loppuun, käyn suihkussa silloin kun huvittaa ja annan muiden pelata tätä jokapäiväistä kilowattituntien venäläistä rulettia. Mielenterveydelläkin on hintansa, eikä sitä noteerata Nord Poolissa.
