Mitä tapahtuu, kun suomen kielen hauskimmat lainalaisuudet ja arkipäivän havainnot kohtaavat? Syntyy pulma, joka on ratkaistava kielellisellä hartaudella ja pilkkeellä silmäkulmassa. Otetaan tarkasteluun ikuisuuskysymys: jos kaverisi sukunimi on Mykkänen, mutta hänen äänijänteensä eivät tunne käsitettä ”hiljaisuus”, onko hänellä virheellinen sukunimi?
Puheliaan kaverin ja hänen sukunimensä välistä dynamiikkaa voi lähestyä kolmen eri näkökulman kautta.
1. Nykylogiikka: ”Vähän mykkä”
Jos asiaa tulkitaan puhtaasti nykysuomen intuitiolla, logiikkasi on vastustamaton. Sana mykkä tarkoittaa ihmistä, joka ei puhu, ja -nen-pääte toimii tutusti pienennöspäätteenä eli diminutiivina (vrt. kirja -> kirjanen, pieni -> pienoinen).
Tällä kaavalla laskettuna Mykkänen tarkoittaa sananmukaisesti henkilöä, joka on vähän mykkä tai pieni mykkä. Kun tämä määritelmä sovitetaan tyyppiin, joka puhuu enemmän kuin laki sallii ja täyttää huoneen äänellään, olemme suuren kielellisen paradoksin äärellä. Kaverisi ei nimittäin tunne sanaa ”hiljaisuus” edes pienen präntin verran.
2. Nimistöntutkimuksen ankara totuus
Vaikka ajatus ”vähän mykästä” on hulvaton, nimistöntutkimus ja historiankirjat pakottavat meidät palaamaan maan pinnalle. Suomalaisissa sukunimissä -nen-pääte ei suinkaan ole mikään pienennysliite, vaan vanha itämurteinen asutusnimi- tai patronyymiliite. Se on kertonut yksinkertaisesti siitä, että on oltu kotoisin tietystä paikasta, talosta tai jonkun kantaisän (esimerkiksi Mykän) suvusta.
Suku- ja paikannimet ovat harvoin suoria luonnekuvauksia. Virtasilla ei ole omia virtapankkeja, eikä Korhonen välttämättä korise flunssassakaan. Mykkänen on aikoinaan viitannut sukuun tai taloon, ei suinkaan sitä asuttavien ihmisten desibelirajoihin. Siten nimellä ja luonteella ei ole historiallisesti mitään tekemistä keskenään.
3. Lopullinen tuomio: Väärä nimi vai loistava vitsi?
Katsotaanpa asiaa kahdesta eri näkökulmasta:
Faktapohjainen todellisuus: Ei, kaverilla ei ole väärä sukunimi. Sukunimet kulkevat omien sukupuidensa latvoissa riippumatta siitä, kasvaako oksalle hillitty kuuntelija vai kailottava suupaltti.
Huumorintajuinen ja sosiaalinen todellisuus: Kyllä, nimi on loistava heittopussi arjessa! Kun kaveri puhuu taukoamatta, hän rikkoo sukunimensä asettamat odotukset räikeästi.
Loppuhuipennus kaverille heitettäväksi
Seuraavan kerran, kun kaveri ottaa ja puhuu puheenvuoron itselleen, voit katsoa häntä lämpimästi silmiin ja todeta:
"Kuule, sun nimessä se -nen ei todellakaan tarkoittanut sitä, että olisit vähän mykkä. Se on vain virhetulkinta: sun kohdalla sun puhetulvastasi puuttuu nimittäin kokonaan se viimeinenkin hiljainen prosentti!"
