Suomen nykyiset tuulivoimaloiden melunmallinnusohjeet ovat vuodelta 2014. Yli kymmenessä vuodessa voimaloiden koko ja tekniikka ovat muuttuneet valtavasti, mutta sääntely laahaa perässä. On kestämätöntä, että uusia hankkeita ajetaan läpi vanhentuneilla laskentamalleilla, jotka eivät tunnista nykyisten jättivoimaloiden todellisia vaikutuksia.
Yksi merkittävimmistä asiantuntijaäänistä tässä keskustelussa on DI Hannu Nykänen, joka toimi VTT:llä meluasiantuntijana yli 30 vuotta ja oli itse laatimassa kyseisiä ohjeita. Nykänen on jo pitkään varoittanut, että voimaloiden sijoittelussa tulisi noudattaa vähintään 8 x roottorin halkaisijan etäisyyssääntöä. Tämä on välttämätöntä, jotta tuulen yläpuolella oleva voimala ei aiheuta alapuolella olevalle voimalalle turbulenssia, joka nostaa melupäästöt moninkertaisiksi.
Suositukset vs. todellisuus: Esimerkkinä Konneveden Miilukangas
Jopa tuulivoima-ala itse on suosittanut vähintään viisinkertaista etäisyyttä roottorin halkaisijaan nähden. Silti käytännön hankesuunnittelussa näistäkin vähimmäissuosituksista lipsutaan räikeästi.
- Alan oma suositus: 5 x 200 m = 1 000 metriä.
- Asiantuntija Nykäsen suositus: 8 x 200 m = 1 600 metriä.
- Myrsky Energian esitys (Miilukangas): 700–800 metriä.
Kun voimalat sijoitetaan näin tiheään, ne "syövät" toistensa tuulta ja tuottavat samalla huomattavasti enemmän melua kuin mitä teoreettiset mallit ennustavat. Konneveden Miilukankaan YVA-selostuksessa esitetyt etäisyydet ovat suoraan sanottuna pelottavia lähialueen asukkaiden kannalta. Jos voimalat sijoitetaan alle puoleen asiantuntijan suosittelemasta turvaetäisyydestä, meluhaitat ovat taattuja.
Laskennallinen melu ei ole sama kuin koettu melu
On helppoa piiloutua kymmenen vuotta vanhojen ohjeiden taakse ja todeta, että "mallinnukset täyttävät vaatimukset". Mutta jos mallinnusohje on viallinen, myös lopputulos on viallinen. Meillä ei ole varaa rakentaa tuulivoima-alueita, jotka tekevät lähiympäristöstä asumiskelvotonta vain siksi, että halutaan maksimoida voimaloiden määrä liian pienellä pinta-alalla.
On korkea aika, että ympäristöministeriö päivittää melunmallinnusohjeet vastaamaan vuoden 2026 todellisuutta ja huomioi asiantuntijoiden, kuten Hannu Nykäsen, varoitukset turbulenssin vaikutuksesta meluun. Ennen tätä päivitystä Miilukankaan kaltaisia, liian tiheään suunniteltuja hankkeita ei tulisi viedä eteenpäin.
