On pöyristyttävää, miten helposti kuntapäättäjät antavat ulkomaisille sijoitusyhtiöille ja näiden käyttämille konsulttiarmeijoille lähes vapaat kädet jyrätä suomalaista metsäluontoa. Kun valtavat teollisuusalueet rakennetaan keskelle koskematonta luontoa tai arvokkaiden kansallispuistojen kylkeen, kyse ei ole enää ympäristöteosta vaan puhtaasta bisneksestä, jossa luonto on vain tiellä.
Tuulivoimahankkeiden haitoista vaietaan tai ne kuitataan pelkällä olankohautuksella. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen tuntuu olevan toissijaista, kun vastassa on suuri raha ja valtion tuet. Miksi paikallisten asukkaiden ja luontoyrittäjien perusteltu huoli kuitataan kehityksen jarruttamisena? Onko todella niin, että kansainvälisten sijoittajien voitot painavat vaa'assa enemmän kuin suomalainen maisema, vesistöt ja ihmisten elämänlaatu?
Vihreä siirtymä on välttämätön, mutta se ei saa tarkoittaa paikallisen päätöksenteon ja luonnonarvojen huutokauppaamista eniten tarjoavalle. Ennallistamispuheet voimaloiden elinkaaren päässä ovat pelkkää sanahelinää, jos ekosysteemi on jo tuhottu peruuttamattomasti.
Kuntapäättäjien on aika herätä: teidät on valittu edustamaan kuntalaisia, ei kansainvälisiä suuryhtiöitä. Luontoa ei voi palauttaa kerran tehdyn virheen jälkeen.
