Suomi on tällä hetkellä maailman silmissä datakeskusinvestointien luvattu maa. Meillä on vakaa kantaverkko, edullista tilaa ja sujuvat lupaprosessit, jotka mahdollistavat liittymät jopa alle vuodessa. Kolikon kääntöpuolena on kuitenkin riski, josta CPC Finlandin toimitusjohtaja Erik Trast ja europarlamentaarikko Aura Salla ovat perustellusti varoittaneet: Suomen sähköjärjestelmä on ajamassa seinään parissa vuodessa, ellemme aseta datakeskuksille tiukempia ehtoja.
Tällä hetkellä rakenteilla tai päätettynä olevat datakeskukset vaativat noin 2 200 megawatin tehon. Se on valtava määrä sähköä – enemmän kuin kaksi Loviisan ydinvoimalaa yhteensä. Ongelma ei ole pelkästään kulutuksen kasvu, vaan se, mistä ja miten tuo sähkö hankitaan.
Suurin osa datakeskuksista pyrkii hyödyntämään olemassa olevaa vakaata perusvoimaa kiinteähintaisilla sopimuksilla. Tämä on sijoittajalle turvallista, mutta se ei luo markkinoille pisaraakaan uutta sähköntuotantoa. Kun valtavat toimijat "imuroivat" markkinoilta nykyisen tuotantokapasiteetin, sähkön hinta nousee kaikille muille – niin tavallisille kuluttajille kuin sähköintensiiviselle teollisuudelle.
Erityisen huolestuttavaa tämä on vihreän siirtymän ja vetyhankkeiden kannalta. Siinä missä datakeskukselle sähkön hinta ei ole eloonjäämiskysymys, vetyteollisuudessa sähkön hinta muodostaa jopa 60 prosenttia lopputuotteen kustannuksista. Jos annamme datakeskusten syödä olemassa olevan sähkön, voimme samalla hyvästellä haaveet Suomesta vihreän vedyn suurvaltana.
Ratkaisuksi on esitetty niin sanottua lisäysperiaatetta. Se tarkoittaisi, että datakeskuksilta vaadittaisiin PPA-sopimuksia (pitkäaikaisia sähkönostosopimuksia), jotka nimenomaan takaavat uuden tuotannon, kuten tuulivoiman, rakentamisen.
Irlannin esimerkki on varoittava: siellä datakeskukset kuluttavat jo viidenneksen maassa tuotetusta sähköstä, ja laskun tästä niukkuudesta maksavat kuluttajat korkeina hintoina. Suomella on vielä mahdollisuus välttää tämä skenaario.
Meidän on vaadittava datakeskuksilta vastuullisuutta. Sähköliittymän ehtona tulisi olla sitoutuminen uuden puhtaan energian tuottamiseen tai hankkimiseen. Emme saa antaa sähköjärjestelmämme joustavuuden ja kansalaisten sähkölaskujen valua globaalien teknologiajättien taseiden suojaksi. Markkinoiden korjausliikettä ei ole varaa jäädä odottamaan – silloin on jo liian myöhäistä.
