Tapahtuipa eräänä syksyisenä pimeänä iltana eräässä Suomalaisessa kaupungissa...Olin tuossa taannoin eräässä "siviilielämän" pikapalaverissa muutaman muun henkilön kanssa. Kokous alkoi jo hieman normaalista poiketen - jännitteitä oli ilmassa. Asioista oli jokseenkin paljon näkemyseroja siten, että haastattelemamme X lämpeni jo heti alkuunsa. Tiesi, että piinapenkissä ollaan.
Käyntiin keskustelussa läpi miten asiat ovat edenneet ja mistä näkemyserot johtuvat. On kuulemma neuvoteltu useasti. Totesin vain, että meidän käsityksen mukaan kyseisestä asiasta ei ole neuvoteltu. Ja minulla on kirjallinen todiste siitä. Keskustelu kiihtyi entisestään ja X:n niska punoitti. Steppaaminen edes ja taas huoneessa kiihtyi. Muut kokouksessa olevat istuivat tukevasti neuvottelupöydän ääressä.
Neuvoteltu on totesi X. On soitettu ja laitettu sähköpostia eli neuvoteltu on. Totesin vain, että ei se ole mikään neuvottelu. Neuvottelu on sellainen, että istutaan samaan pöytään ennalta sovittuna aikana ja ennalta sovitussa paikassa. Lisäksi neuvottelun kohde on etukäteen tiedossa. Ja asiat tulee käydä läpi rivi riviltä niin, että molemmat osapuolet ovat ymmärtäneet asian oikein ja samalla tavalla. Mutta X vain intti ja sanoi, että on neuvoteltu. Totesin vain että ihmissuhde- ja neuvottelutaidoissa on X:llä puutteita.
Keskustelu voimistui ja niska punoitti entisestään. X puki jo ulkotakkia päälle paniikissa. Pasmat olivat hänellä jo aivan sekaisin. Aivan paniikissa X aloitti säästötalkoot, sammutti valot kokoustilasta ja pakeni käytävään. Muut neuvottelijat jäivät pimeään huoneeseen. Istuimme kuin tatit neuvottelupöydän ääressä pimeässä. Meni aikansa ja X palasi takaisin huoneeseensa hieman korvat luimussa. Pikaiset säästötalkoot eivät poistaneet hankalia neuvottelukumppaneita.Sitten X otti uudet pelikortit käyttöön. Hän sanoi, että nyt hänen täytyy oikeasti mennä, koska hänen pitää vielä mennä vanhuksia tapaamaan. Taisi olla pieni valkoinen valhe. Keskustelu jatkui ja istuimme koko porukka X:n kanssa pimeässä huoneessa. Jatkoimme jo aiemmin aloitettua säästötalkoota.
Jossain vaiheessa saimme asiat jollain lailla käsiteltyä, vaikeaa oli, täytyy todeta. Lopputulemaltaan tuli minulle selväksi, ettei kyseisellä X:llä ole neuvottelu- eikä ihmissuhdetaitoja. Matemaattisesti sanottuna "mikä on todistettu", jälleen.
Ei tässä muuta auta kuin keskittyä joulukinkun syöntiin ja miettiä uusia kuvioita.
Hohhoijaa sanon minä ja niin totesivat muutkin pöydän ääressä olleet pihalle päästyämme.