Ruotsista kantautuvat uutiset ovat karua luettavaa: tuulivoimabuumi, jonka piti kantaa meidät vihreään tulevaisuuteen, on ajanut päin seinää. Kun uusia hankkeita ei enää synny ja vakiintuneet yhtiöt, kuten Kalix Wind, kaatuvat konkurssiin, on aika kysyä, mitä opittavaa meillä on tästä Suomessa.
Investointien historiallinen romahdus
Green Power Swedenin tuoreet luvut paljastavat karun totuuden. Ruotsissa on nähty kolme peräkkäistä neljännestä, jolloin uusia investointipäätöksiä ei ole juuri tehty. Viimeisimmällä neljänneksellä julki tuli vain yksi pieni hanke. Kyseessä ei ole mikään pieni notkahdus, vaan markkinan lähes täydellinen pysähtyminen.
Suomi seuraa perässä
Meillä Suomessa tilanne näyttää pelottavan samankaltaiselta. Vaikka vuonna 2025 valmistuu vielä merkittävä määrä kapasiteettia, vuosi 2026 ammottaa tyhjyyttään. Jos Ruotsissa kaksi suurta yhtiötä kaatuu kannattavuusongelmiin, on vain ajan kysymys, milloin vastaava pudotuspeli alkaa toden teolla meillä.
Miksi kupla puhkesi?
Tuulivoiman ongelma on se, että se on äärimmäisen herkkä markkinoiden heilahteluille:
- Kustannusten nousu: Korkojen nousu ja rakennuskustannusten kallistuminen ovat tehneet monista vanhoista laskelmista paperia.
- Kannattavuus: Sähkön hinnan valtava vaihtelu tekee investoinneista riskialttiita. Kun tuulee, sähkö on halpaa – välillä jopa miinusmerkkistä – mikä syö tuottajien katteet.
- Poliittinen epävarmuus: Sääntely ja lupaprosessit eivät ole pysyneet muuttuvan maailman tahdissa.
Onko Plan B olemassa?
Ruotsin kriisi on varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun energiapolitiikka rakennetaan liiaksi yhden kortin varaan ilman riittävää taloudellista puskuria. Emme voi rakentaa yhteiskunnan perusinfraa pelkän optimismin varaan.
Nyt on aika pysähtyä ja miettiä, miten varmistamme energiansaannin ja investointien jatkuvuuden myös silloin, kun markkinaturbulenssi iskee. Tuulivoima on tärkeä osa palapeliä, mutta se ei saa olla koko kuva – varsinkaan jos se kuva on nyt murenemassa.
