Vastaat. Sieltä kajahtaa se ylipirteä, hieman liian kovaääninen tervehdys, joka on hiottu huippuunsa jossain pimeässä kellaritoimistossa. Myyjä alkaa latoa tiskiin sanoja sellaisella tahdilla, että huutokauppameklarikin hämmentyisi. Hän on myymässä sinulle sähköhammasharjaa, joka osaa keittää kahvia, joka mullistaa koko maailmankuvasi.
Minä: "Kuule, tää kuulostaa aivan uskomattomalta. Suorastaan elämää suuremmalta. Mutta katsohan, mulla on tässä juuri nyt menossa erittäin kriittinen... öö... hengitysharjoitus, joten en ehdi syventyä tähän. Mutta hei, annapa sun henkilökohtainen numero, niin mä soittelen sulle takaisin vaikka tänään illalla yhdentoista maissa?"
Luurin toisessa päässä syntyy syvä, hämmentynyt hiljaisuus. Voit melkein kuulla, kuinka myyjän aivot yrittävät prosessoida skenaariota, jossa joku todella haluaisi jatkaa tätä keskustelua vapaaehtoisesti.
Myyjä: "No, tota... Valitettavasti mä en kyllä voi antaa mun numeroa. Se on vähän niinku... kiellettyä ja silleen."
Minä: "Ei kai? Miksi ihmeessä et? Onko sulla jotain salattavaa? Vai etkö sä kenties halua, että tuntemattomat ihmiset soittelevat sulle kesken sun vapaa-ajan ja häiritsevät sun rauhaa?"
Myyjä: "No... niinhän se vähän on. Juuri niin."
Minä: "Ahaa! No mutta katsohan, ystävä hyvä. Nyt sä pääsit vihdoin kokemaan sen valaistumisen hetken. Tervetuloa mun maailmaan. Nyt sä tiedät tasan tarkkaan, miltä musta tuntuu joka kerta, kun sä soitat."
