sunnuntai 18. tammikuuta 2026

Ruotsin sähkömarkkinat ovat varoittava esimerkki – negatiiviset hinnat eivät ole kenenkään etu

Viimeaikaiset luvut Ruotsin sähkömarkkinoilta (Affärsvärlden) ovat karua luettavaa. Ne osoittavat, että hallitsematon sääriippuvaisen tuotannon lisäys ilman vastaavaa kulutuksen kasvua tai varastointia on johtamassa sähköjärjestelmän rakenteelliseen kriisiin. On aika lopettaa puheet siitä, että negatiiviset sähkönhinnat olisivat merkki ”ilmaisesta energiasta”. Päinvastoin, ne ovat merkki rikkinäisestä markkinasta.

Negatiivisissa hinnoissa ei ole mitään positiivista. Kun sähkön hinta painuu pakkaselle, se tarkoittaa, että tuotantoa on säädettävä väkisin alaspäin tai siitä on maksettava kuluttajille. Tämä ei ole merkki tehokkuudesta, vaan hintakannibalisaatiosta. Tuulivoima syö tällöin oman kannattavuutensa, mutta samalla se tuhoaa kannustimet rakentaa välttämätöntä perusvoimaa, kuten ydin- ja vesivoimaa.

Tilanteen älyttömyys huipentuu niin sanottuihin tasapainotuspalveluihin. Vuonna 2025 Ruotsissa negatiivisten hintojen määrä laski hieman, mutta ei markkinoiden tervehdyttyä, vaan siksi, että tuulivoimantuottajille maksetaan nyt voimaloiden pysäyttämisestä. Samaan aikaan vesivoimaloissa juoksutetaan vettä ohi turbiinien korvausta vastaan. Maksamme siis tuottajille siitä, etteivät ne tuottaisi sähköä. Tämä on kansantaloudellista tuhlausta, joka lankeaa lopulta veronmaksajien ja kuluttajien maksettavaksi.

Erityisen huolestuttavaa on se, että tuulivoiman lisärakentaminen vain pahentaa ongelmaa. Esimerkiksi Vattenfallin Toledo-puistossa voimalat seisoivat vuonna 2024 peräti 17 prosenttia ajasta tuotannon rajoitusten vuoksi. Kun tuotanto ja sähkön vienti kasvavat samaan tahtiin, syntyy irvokas tilanne: Ruotsi vie ylijäämäsähköä ulkomaille pilkkahintaan samalla kun Skånen kaltaisilla alueilla kärsitään ajoittain huutavasta sähköpulasta.

Sähkömarkkinat tarvitsevat vakautta, ennustettavuutta ja perusvoimaa, joka ei ole riippuvaista säästä. Jos markkinahinnat eivät mahdollista investointeja säädettävään tuotantoon, olemme matkalla kohti järjestelmää, joka on kallis, epävarma ja täysin sään armoilla. Ruotsin tie on varoittava esimerkki: ilman helppoja ratkaisuja edessä on pitkä ja kallis korjausliike.