torstai 6. helmikuuta 2020

Täydessä ymmärtämättömyydessä päättäminen

Tämä kirjoitukseni perustuu saamaani kokemukseen vuosien ajalta. En ole minäkään täydellinen ja tuskaa poden minäkin. Asioihin perehtuminen ottaa erittäin paljon aikaa.

Täydessä ymmärtämättömyydessä menevä päättäminen menee näin:

- asia esitellään toimielimelle
- ei ymmärretä asiaa, eikä osata edes kysyä
- asia päätetään
- ei ymmärretty, mitä päätettiin
- todetaan myöhemmin ääneen "en tiedä, mitä päätin"
- ihmetellään päätöksen vaikutuksia

Esimerkkejä en edes mainitse. Onko vikaa päättäjissä? Vai onko vika siinä, ettei ymmärretä päätettävää asiaa sen monimutkaisuuden takia? Vain onko vikaa molemmissa?

Siis eikö todellakaan uskalleta tunnustaa, ettei tiedetä mitä ollaan päättämässä?

Tätä tapahtuu vielä kolmessa eri päätöksenteon portaassa. Jos tehdään tutkimus ylimmän päätöksenteon tasolla ja kysytään, mitä oikeasti ollaan päättämässä tai päätettiin ja "kerro omin sanoin", niin tulokset olisivat karua luettavaa. Ilmeisesti tulokset julistettaisiin salaisiksi.

Tähän olen törmännyt. Kerrassaan surullista päätöksentekoa.

Tästä ei priimaa pukkaa.

Et tälleen...

Tässä hieman "puukolla kylkiluiden välistä kutittelen".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kirjoita kommentti