Sitten koitti umpihanki. Lunta oli polveen saakka. Lähdimme suunnistamaan kohti rantaa. Lumen määrä väheni rinnettä alaspäin mentäessä. Päijänne oli aivan sula. Itärannalle ei juurikaan näkynyt vallitsevan sumun tai usvan takia. Rannalta suuntasimme kännykän maastokartat sovelluksen mukaan eteläisen kalliomaalauksen kohdalle. Mielikuvituksemme ei tuottanut oheisesta kohdasta ensimmäistäkään kalliomaalausta. Lienee mielikuvituksen puutetta.
Siitä sitten suuntasimme rinnettä ylöspäin. Reitti oli vaativa näin talvikeliksi. Joka puolella oli palaneita puita. Metsäpaloja oli ollut siellä sun täällä. Päijänteen ylittävä ukkospilvi oli varmaan törmännyt Pyhävuoreen.
Jossain vaiheessa totesimme, että pohjoinen kalliomaalaus saa jäädä toiseen kertaan katsottavaksi. Sen verran oli paljon lunta ja matka oli kohtalaisen pitkä. Tiesimme, että tämä pohjoinen kohde olisi ollut parempi. Sen voi jo todeta Ismo Luukkosen nettisivuilta.
Pyhävuoren päällä oli ilmakuvauksen tukipisteen rauniot. Pyhävuorelta johti kohtalaisen hyvä polku suoraan auton parkkipaikalle. Umpihanki armahti meidät. Takaisin Jämsään suuntasimme Ruolahden kautta, koska Pyhänpääntiellä olisi ollut kohtalaisen hankala ylämäki tällä jäisellä, sateisella ja loskaisella kelillä.
Karttalinkki
Linkki Notskilla Blogiin
Linkki Ismo Luukkosen sivuille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti