tiistai 2. tammikuuta 2018

Pyhänpää

Vapaapäivänä tuli mieleen, että lähdetään Pyhänpäähän kalliomaalauksia etsimään. Sää oli sateinen ja pilvinen sekä uutta lunta oli maassa 5-10 cm. Tie Harjunsalmelta Pihlajakosken ohi aina Pyhänpääntie risteykseen oli aivan loskainen, lienee normi sivukylätie. Itse Pyhänpääntie oli onneksemme aurattu. Tosin molemmilla teillä ei juuri 40 km/h vauhtia voinut pitää. Auton parkeerasimme ennen puomia olevaan risteykseen.

Sitten koitti umpihanki. Lunta oli polveen saakka. Lähdimme suunnistamaan kohti rantaa. Lumen määrä väheni rinnettä alaspäin mentäessä. Päijänne oli aivan sula. Itärannalle ei juurikaan näkynyt vallitsevan sumun tai usvan takia. Rannalta suuntasimme kännykän maastokartat sovelluksen mukaan eteläisen kalliomaalauksen kohdalle. Mielikuvituksemme ei tuottanut oheisesta kohdasta ensimmäistäkään kalliomaalausta. Lienee mielikuvituksen puutetta.

Siitä sitten suuntasimme rinnettä ylöspäin. Reitti oli vaativa näin talvikeliksi. Joka puolella oli palaneita puita. Metsäpaloja oli ollut siellä sun täällä. Päijänteen ylittävä ukkospilvi oli varmaan törmännyt Pyhävuoreen.

Jossain vaiheessa totesimme, että pohjoinen kalliomaalaus saa jäädä toiseen kertaan katsottavaksi. Sen verran oli paljon lunta ja matka oli kohtalaisen pitkä. Tiesimme, että tämä pohjoinen kohde olisi ollut parempi. Sen voi jo todeta Ismo Luukkosen nettisivuilta.

Pyhävuoren päällä oli ilmakuvauksen tukipisteen rauniot. Pyhävuorelta johti kohtalaisen hyvä polku suoraan auton parkkipaikalle. Umpihanki armahti meidät. Takaisin Jämsään suuntasimme Ruolahden kautta, koska Pyhänpääntiellä olisi ollut kohtalaisen hankala ylämäki tällä jäisellä, sateisella ja loskaisella kelillä.

Karttalinkki

Linkki Notskilla Blogiin

Linkki Ismo Luukkosen sivuille
















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kirjoita kommentti