Auton parkkeeraus tapahtuu ison tien varressa olevalle levikkeelle.
Vaarunvuorilla voi nauttia jylhistä maisemista ja kallioiden vanhojen auringon paahtamien männiköiden tuoksusta. Alueen vaihtelevat ja erikoiset elinympäristöt tarjoavat asuinpaikan lukuisille harvinaisille ja uhanalaisille lajeille. Vaarunvuoret on päiväretkikohde, jonne voi saapua myös vesitse Päijänteeltä.
Vaarunvuoret on kuuluisa erityisesti jyrkästä Korospohjanlahteen laskevasta kallioseinämästä, jonka rinteillä viihtyy sekä eteläisiä että tuntureiden kasvilajeja. Retkeilijä pääsee myös kulkemaan Vanhaa Vaaruntietä, joka tunnettiin aikanaan Suomen jyrkimpänä maantienä.
Itse kiersin reitin myötäpäivään ohjeiden mukaan. Reitin pituus on noin 4,5 km. Sinisiä pisteitä seuraamalla ei eksy. Polkuja tuntui olevan ristiin rastiin siellä sun täällä. Särkijärven rannassa on nuotiopaikka, puuvaja ja WC. Näköalapaikka on hieno, mutta kunnon maisemakuvat saa hyvällä kelillä tai hyvällä kameralla. Päijänteen rantaan Korospohjaan en mennyt, mutta ei sinne ollut kovin muukaan mennyt polun koosta päätellen. Kaiken kaikkiaan Vaaruvuorella näyttää kulkevan paljon ihmisiä, koska polku on kulunut voimakkaasti ja on melkoisen leveä.
Vaarunvuorilla voi nauttia jylhistä maisemista ja kallioiden vanhojen auringon paahtamien männiköiden tuoksusta. Alueen vaihtelevat ja erikoiset elinympäristöt tarjoavat asuinpaikan lukuisille harvinaisille ja uhanalaisille lajeille. Vaarunvuoret on päiväretkikohde, jonne voi saapua myös vesitse Päijänteeltä.
Vaarunvuoret on kuuluisa erityisesti jyrkästä Korospohjanlahteen laskevasta kallioseinämästä, jonka rinteillä viihtyy sekä eteläisiä että tuntureiden kasvilajeja. Retkeilijä pääsee myös kulkemaan Vanhaa Vaaruntietä, joka tunnettiin aikanaan Suomen jyrkimpänä maantienä.
Itse kiersin reitin myötäpäivään ohjeiden mukaan. Reitin pituus on noin 4,5 km. Sinisiä pisteitä seuraamalla ei eksy. Polkuja tuntui olevan ristiin rastiin siellä sun täällä. Särkijärven rannassa on nuotiopaikka, puuvaja ja WC. Näköalapaikka on hieno, mutta kunnon maisemakuvat saa hyvällä kelillä tai hyvällä kameralla. Päijänteen rantaan Korospohjaan en mennyt, mutta ei sinne ollut kovin muukaan mennyt polun koosta päätellen. Kaiken kaikkiaan Vaaruvuorella näyttää kulkevan paljon ihmisiä, koska polku on kulunut voimakkaasti ja on melkoisen leveä.
Retkipaikka.fi kartan kopio