Tapahtui reilut 20 vuotta sitten. Silloin nuori mies oli insinööriopiskelijana eräässä Suomen kaupungissa. Kuten tiedetään insinööriopiskelijalla on selkeästi vilkkaampi ajatuksenjuoksu kuin insinöörillä. Silloin oli tapana asua soluasunnossa. Aikansa insinööri oli koulua jo käynyt ja katse oli kiintynyt hemaisevaan nuoreen naiseen naapurisolussa, opiskelija hänkin.
Mutta kuinka tämä nainen saataisiin lemmen pauloihin?
Vilkas ajatuksenjuoksu sai lampun syttymään, siis sulakkeen palamaan. Insinööriopiskelija lähti lainaamaan sulaketta, vaikka sellaista hän ei olisi tarvinnut. Ja ei kun ovikelloa soittamaan ja sulaketta lainaamaan. Ja kuinkas ollakkaan heti tärppäs. Sulakkeen kylkiäisenä tuli myös nainen. Sanoisin insinöörinä, että kalliksi tuli.
Siitä sulakkeen lainauksesta lähtien tämä pari on pitänyt yhtä. Sulaketta ei sen koommin ole tarvinnut käydä lainaamassa naapurin naisilta.
Myöhemmin insinööri luki pari muutakin tutkintoa.
Tämä tarina on tosi.