Paavi oli palaamassa Vatikaaniin Irlannin-vierailunsa päätyttyä. Matkalla Dublinin lentoasemalle hän hoksasi loistoautonsa takapenkillä, että lentokoneen lähtöön oli vielä hyvinkin muutama tunti aikaa. Paavi kysyi autonkuljettajaltaan, voisiko hän pitkästä aikaa itse kokeilla autolla ajoa, edellisestä kerrasta kun oli jo kymmeniä vuosia. Niinpä paavi istahti ratin taakse, ja hänen kuljettajansa siirtyi takapenkille.
Pitkän tauon jälkeen hengenmiehen meno oli sen verran huteraa, että paikallinen moottoripyöräpoliisi kiinnitti huomionsa epävarmasti etenevään ajopeliin. Konstaapeli ohjasi paavin tien laitaan ja käveli auton luo. Paavi avasi sivulasin, jolloin poliisin leuka loksahti auki.
”Pieni hetki”, konstaapeli sanoi ja käveli takaisin moottoripyöränsä luo ottaakseen radioyhteyden esimieheensä.
”Päällikkö, täällä on tilanne päällä. Pysäytin juuri erittäin tärkeän henkilön.”
”Kuinka tärkeän?” poliisipäällikkö kysyi. ”Onko se joku julkkis tai vastaava?”
”Ei. Vielä tärkeämpi”, konstaapeli ilmoitti.
”No ministeri sitten”, päällikkö ehdotti.
”Vielä tärkeämpi”, konstaapeli puuskahti taas.
”No kuka sitten? Vastatkaa jo, hyvä mies!” päällikkö ärähti.
”En tiedä ihan tarkkaan, mutta hänen autonkuljettajansa on paavi.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti