Isänpäivä on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä vuodesta 2019, sitä aiemmin se oli vakiintunut liputuspäivä vuosina 1987–2018. Myös isoisiä usein juhlistetaan isänpäivänä.
Isänpäivän historia
Isänpäivän idea kehittyi Yhdysvalloissa pian äitienpäivän vanavedessä. 1940-luvun lopulla pohjoismaiset kauppiaat ehdottivat päivän viettämistä marraskuun toisena sunnuntaina, jolloin kaupoissa on vielä hiljaista ennen joulusesonkia.
Suomessa isänpäivä oli merkitty Yliopiston almanakkaan ilman Helsingin yliopiston päätöstä jo vuosina 1970–1972. Se poistettiin, kun asia huomattiin, mutta vuonna 1987 yliopisto viimein katsoi päivän niin vakiintuneeksi, että se hyväksyttiin pysyvästi kalenteriin ja merkittiin myös liputuspäiväksi.
Suomessa isänpäivästä tuli 14. maaliskuuta 2019 virallinen liputuspäivä valtioneuvoston muutettua liputusasetusta.
Isänpäivän idea kehittyi Yhdysvalloissa pian äitienpäivän vanavedessä. 1940-luvun lopulla pohjoismaiset kauppiaat ehdottivat päivän viettämistä marraskuun toisena sunnuntaina, jolloin kaupoissa on vielä hiljaista ennen joulusesonkia.
Suomessa isänpäivä oli merkitty Yliopiston almanakkaan ilman Helsingin yliopiston päätöstä jo vuosina 1970–1972. Se poistettiin, kun asia huomattiin, mutta vuonna 1987 yliopisto viimein katsoi päivän niin vakiintuneeksi, että se hyväksyttiin pysyvästi kalenteriin ja merkittiin myös liputuspäiväksi.
Suomessa isänpäivästä tuli 14. maaliskuuta 2019 virallinen liputuspäivä valtioneuvoston muutettua liputusasetusta.
Isänpäivän perinteitä
Isää on isänpäivänä tapana muistaa kortilla, lahjoilla ja hemmottelulla, kuten aamukahvilla ja aamupalalla sänkyyn. Isän kanssa voidaan myös viettää yhteistä aikaa käyden jossain tai harrastaen jotain pientä yhdessä. Lapset joskus askartelevat isälle jotain päiväkodissa tai alakoulussa. Vuonna 2019 isänpäivän viettoon ei vielä ollut muotoutunut äitienpäivän kaltaisia perinteitä, vaan sen aikana oli olennaista isän ja lasten yhteinen aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti