perjantai 3. heinäkuuta 2020

Vaarunvuoret

Pahimmat helteet on nyt ohitse tältä erää ja oli hyvä retkeilykeli, + 19 C, puolipilvistä ja hieman tulee. Suunnaksi otettiin Vaarunvuoret. Ajettiin Korpilahdelle ja Kärkisten sillan toiselle puolen. Auto jätettiin P-paikalle. Lähdimme kiertämään vastapäivään, joka oli myös kiertosuuntaa vastaan, koska nuotiopaikka sijoittuu silloin reitin loppupäähän.

Vanha metsä näytti erikoisuuksiaan ja maisema näköalapaikalta oli upea yli Päijänteen. Retkellä tulee olla aikaa ihmetellä luonnon erikoisuuksia ja edetä rauhallisesti. Kiire ei saa olla minnekään.

Retken kruunaa aina eväät. 

Näytti sille, että muut retkeilijät eivät ymmärtäneet eväiden ja kiireettömyyden päälle juuri mitään. 

Wikipedia
Vaarunvuorten alueelle on perustettu noin 600 hehtaarin laajuinen Natura 2000-alue, johon kuuluu useita luonnonsuojelualueita, jotka on perustettu osana vanhojen metsien ja lehtojen suojeluohjelmia. Aivan Päijänteen rannalla sijaitsee kivikkoinen jyrkänne Vaarunjyrkkä. Maastonmuodon, pienilmaston ja osin emäksisen kallioperän yhdistelmänä paikalle on syntynyt niin sanottu etelävuori, jonka ainutlaatuiseen kasvillisuuteen kuuluu sekä alueen sijaintiin nähden levinneisyydeltään eteläistä että pohjoista lajistoa. Vaarunjärven laskupuron lehdossa kasvaa lukuisia Keski-Suomessa uhanalaisia lehtokasveja, vuorijalavia sekä Suomen pohjoisin luonnonvarainen euroopanpähkinäpensas.

Reitin pituus on noin 4,5 km. Polku on välillä erittäin kivinen ja juuria on paljon.




















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kirjoita kommentti