sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Pirunryöni

Keväällä käytiin jo Pirunryönissä vielä lumisena aikana. Silloin auto jätettiin Elimäen talon pohjoispuolelle. Nyt otettiin uusi kesäreissu.

Nyt kuivaan kesäaikaan ajettiin kääntöpaikalle saakka. Tien runko oli kuiva ja tie oli hyvässä kunnossa. Muutamia kiviä oli varottava. Auto jätettiin kääntöpaikalle parkkiin. Siitä sitten mustikkamättäiden ja vatukoiden kautta käveltiin hakkuuaukeaa pitkin Pirunryönin pohjoispäähän. Laskeuduimme alas ryönin pohjalle. 

Kasvillisuus on mielestäni kohtuu niukkaa, mutta pohjan märkä sammaleikko oli vetävän pehmeä. Biologille paikka olisi kiinnostava. Kävelimme niin pitkälle ryöniä pitkin etelään kuin mahdollista. Sitten hieman palasimme takaisinpäin ja nousimme ryönistä pois. Metsän ja hakkuuaukean poikki menimme tielle ja sitä pitkin autolle.

Katseltavaa ryönissä on, kun ottaa silmän käteen ja katsoo ihan itse.



















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kirjoita kommentti