lauantai 18. toukokuuta 2019

Isojärvi - Sammakoita etsimässä

Auto liikahti pihasta 7.30 ja matkalla haettiin makkarat kaupasta. Hämepohjan kautta kurvailtiin Herettyyn Isojärvelle. Tie oli harvinaisen hyvässä kunnossa. Heretyn parkkiksella oli vartin yli kahdeksan 24 autoa.

Ilma oli aamuisen raikas. Lämpö kun kehossa nousi, niin sormia ei enää palellut. Siihen ei tarvinnut kuin ekan kunnon nousun polkua pitkin mäelle. Linnut pitivät aikamoista laulantaa. Toisinaan taas polulla ei juurikaan kuullut lintujen laulua. Talven lumituhot oli hienosti korjattu poluilta pois.

Isojärven kunnostus oli menossa. Uusia kylttejä ja reittimerkintöjä oli laitettu. Myös saunan kulmalta lähti upouusi sorastettu polku kohti Kuhmoista. Rengasreittien tekeminen oli menossa. Valmista on kuulemma syksyllä.

Hevosjärven rantaan oli tehty uusi polku aivan rannan tuntumaan. Täytyi olla jonkun polkusuunnittelijan tekemä. Polun profiili oli hyvä ja liikkuminen oli jokseenkin vaivatonta. Kuorejärven päässä uiskenteli joutsenpariskunta aivan vierestämme. Vahterjärvelle menevän polun pitkospuut Kuorejärven päässä oli veden vallassa. Kiertämällä olisi päässyt Vahterjärven suuntaan Viinahoilon mutkille.

Taukopaikaksi muodostui Kuorejärven laavu. Paikalla oli neljä eri retkikuntaa. Isoin porukka koostui naisista, laskematta reilun kymmenen. Olivat Minna Jakosuon pitämällä retkeilykurssilla. Olivat yöpyneet Kuorejärvellä ja matka jatkui Vahterjärvelle. Taukopaikalla oli tulet valmiina ja makkarat laitettiin kuumenemaan. Muita eväitä syötiin ennen makkaroiden valmistumista. Hetken kuluttua paikalla ei muita ollutkaan. Lähtivät taas jatkamaan matkaansa.1

Etsimiämme sammakoita emme olleet vielä havainneet. Kuorejärven laavun jälkeen kuulimme sammakoiden kurnutusta, mutta emme kuitenkaan niitä nähneet.

Keli oli jo aikas lämpöinen, yli 20 C. Paluumatkamme Herettyyn ei ollut pitkä, mutta muutama mäki oli kivuttava kuitenkin. Heretyssä siemaisimme kahvit ja "erikoisleipomuksia" - uusia kokemuksia. Nokkosfeta piirakkaa on muun muassa tarjolla. Parkkipaikalla oli reilun 40 autoa, kun kotiinpäin lähdettiin. Parkkipaikka oli täynnä.

Kotona olimme puoli kolmen aikaan. Matkahan ei ollut pitkä, mutta kiireellä ei sovi Isojärvelle mennä. On oltava aikaa ihmetellä ja istuskella, kuunnella ja olla hiljaa. Siitä se retki koostuu. Voi vaikka työntää sormen tikan tekemään puunkoloon ;)

Reitin pituus on n. 6,5 km.
































Ei kommentteja: