Katse kohti tulevaisuutta: Mahdollisuus Jämsän uudelle kukoistukselle!

Jämsän kaupungintalon kohtalo on herättänyt paljon tunteita ja keskustelua, mikä on ymmärrettävää – onhan kyseessä pala kaupungin historiaa. Kuitenkin nyt, kun olemme tienristeyksessä, meillä on ainutlaatuinen tilaisuus nähdä tilanne realistisesti ja kääntää katseemme kohti valoisampaa tulevaisuutta ja Jämsän kehitystä!

Realismi luo tilaa uusille ideoille

Faktat puhuvat puolestaan: vuosia tyhjillään seissyt, sisäilmaongelmainen ja jopa lämmittämättä ollut rakennus on saavuttanut pisteen, jossa sen pelastaminen on äärimmäisen haastavaa. Useiden miljoonien eurojen remontti, jolla ei ole edes täyttä takeita työturvallisuudesta, olisi vastuutonta veronmaksajien rahojen käyttöä. On viisautta tunnustaa, milloin on aika päästää irti ja siirtyä eteenpäin.

Rakennusta on yritetty myydä pitkään, jopa ilman pohjahintaa, mutta ostajia ei ole löytynyt. Tämä osoittaa, että kiinteistölle ei ole realistista markkinakysyntää. Kaupungilla on jo riittävät ja toimivat tilat, joten kiinteistön kunnostamiselle ei ole edes loogista käyttötarkoitusta kaupungin tarpeisiin.

Uusi tila synnyttää uusia visioita

Suojelumerkinnän "sr" poisto ja mahdollinen purkaminen eivät ole luopumista historiasta, vaan pragmatismia ja rohkeutta tarttua uusiin mahdollisuuksiin. Kaupungintalon tontin vapautuminen avaa keskustelun aivan uusista ideoista!

Mitä, jos paikalle tulisi jotain täysin uutta ja innovatiivista?

• Virkistysalue kaupunkilaisille?

• Tila uusille yrityksille tai yhteisöllisille palveluille?

• Moderni, energiatehokas asuinrakennus, joka toisi uusia asukkaita keskustaan?

Purkaminen ei ole lopetus, vaan uusi alku, tyhjä sivu, jolle voimme kirjoittaa Jämsän seuraavan luvun. Se antaa Jämsälle tilaisuuden näyttää, että se on dynaaminen ja eteenpäin katsova kaupunki, joka tekee vaikeita, mutta tulevaisuuden kannalta välttämättömiä päätöksiä.

Kutsu yhteiseen tulevaisuuteen

Tässä tilanteessa meidän kaikkien on syytä keskittyä siihen, mikä Jämsälle on parasta pitkällä aikavälillä. Kannustankin kaikkia jämsäläisiä ja päättäjiä – tehdään yhdessä kestävä ja taloudellisesti järkevä päätös, joka avaa tien kaupunkikeskustan uudelle, loistavalle aikakaudelle! Nyt on aika siirtää energiat menneen murehtimisesta tulevaisuuden rakentamiseen. Jämsä ansaitsee sen!

Kaksi lehteä kerralla – miksi tieto on aina vanhaa?

Tämän viikonlopun sanomalehtien jakelu oli minun kohdallani taas ongelma. Ongelma syntyi siitä, että omaa paikallislehteä, eli Keskisuomalaista, ei tehty pyhäinpäivänä (1.11.).

Meillä on tilattuna myös Aamulehti. Se painettiin pyhäinpäivänä (1.11.), mutta sitä ei jaettu, koska Keskisuomalaista ei tehty. Sunnuntaina 2.11. ei tehty mitään lehtiä.

Sitten koitti maanantai (3.11.). Keskisuomalainen tehtiin taas. Niinpä minun postilaatikkooni tupsahti kerralla kaksi (2) Aamulehteä:

1. Maanantain 3.11. lehti.

2. Pyhäinpäivän 1.11. lehti.

Tämä on harmillista, sillä saan lehdet vasta työpäivän jälkeen. 

1. Vanhentunutta tietoa

Kun saan lehdet illalla työpäiväni jälkeen, ne uutiset ovat jo vanhoja. Etenkin pyhäinpäivän lehden tieto on jo kaksi päivää vanhaa. Nykyään tieto liikkuu niin nopeasti netissä, että vanhentuneet paperilehdet eivät enää kiinnosta. En ehdi tai jaksa lukea niitä.

2. Ei aikaa lukemiseen

Usein työpäivän jälkeen minulla on muutakin tekemistä. Jos kaksi lehteä odottaa lukemista, siihen pitäisi käyttää paljon aikaa. Monesti aikaa ei ole. Jos lehtiä jää lukematta, tilaus tuntuu turhalta.

Meille tulee yhä paperinen Aamulehti, vaikka se ei ole minun päätökseni. Silti harmittaa, että lehtien lukeminen on tehty näin vaikeaksi jakelun takia.

Jakelijoiden pitäisi miettiä, miten paperilehdet saataisiin luettua heti tuoreeltaan. Vanhat uutiset eivät palvele lukijaa.

Pitäisikö tätä ongelmatiikkaa pohtia isommalla joukolla eikä vaan niin, että jokainen optimoi omaa osaansa? Tällä menolla loppuu paperisten sanomalehtien tekeminen.

Blogin yhden kuukauden kävijäennätys

Blogin yhden kuukauden suurin kävijämäärä 31326 syntyi lokakuussa 2025. 

Edellinen ennätys 31188 oli syyskuulta 2025

Pyhäinpäivä ilman sanomalehteä – Mikä logiikka tässä on?

Pyhäinpäivä, vuorokausi täynnä uutisia – mutta ei aamulehteä postiluukussa.

Olen jälleen kerran hämmentynyt ja turhautunut. Elämme aikaa, jolloin tieto liikkuu sekunnissa maailman ääriin, mutta silti sanomalehtien jakelu tuntuu takertuvan menneiden aikojen sääntöihin. Tänään on pyhäpäivä. Keskisuomalaista ei ole tehty, mikä on alueen lehtien osalta ehkä ymmärrettävää. 

Mutta mitä järkeä on siinä, että Aamulehti ja Helsingin Sanomat on painettu, muste on vielä tuoretta, mutta niitä ei jaeta tilaajille? 

No koska Jämsä on "niin sanottua" Keskisuomalaisen pääaluetta. Jos Keskisuomalainen ei ilmesty, niin muita ilmestyviä muita aamulehtiä ei jaeta.

Tuhlausta ja tilaajan aliarvioimista

Tässä piilee mielestäni useita ongelmia. Ensinnäkin, kyse on uskomattomasta resurssien tuhlauksesta. Sanomalehti on fyysinen tuote. Se on painettu, siihen on käytetty paperia, mustetta, energiaa ja työtä. Nämä lehdet makaavat nyt jossain varastossa odottamassa jakelua, joka siirtyy myöhemmäksi, ehkä sunnuntaille tai maanantaille. Miksi tämä tuotantoketjun viimeinen, kriittinen lenkki, jakelu, katkeaa?

Toiseksi, kyse on asiakkaan toiveiden sivuuttamisesta. Olen tilannut Aamulehden saadakseni sen luettavaksi nimenomaan aamulla, päivän uutiset heti tuoreeltaan. Maksavana asiakkaana minulla on oikeus odottaa saavani tilaamani tuotteen mahdollisimman pian sen valmistuttua. Sillä, että lehti jaetaan vasta päivän tai kahden viiveellä, katoaa suuri osa sen uutisarvosta. Samalla rahalla saan digilehden, mutta haluan nimenomaan sen fyysisen, perinteisen sanomalehden.

Jakelun vanhat rakenteet vastaan nykyaika

Ymmärrän, että pyhäpäivien vapaat ovat tärkeitä ja jakelutyö on raskasta. Jakelukustannukset nousevat pyhinä, mutta tuntuu, että Postin ja lehtitalojen vanhat sopimukset ja jakelurakenteet sanelevat liian jäykästi sen, milloin tilaaja saa tuotteensa. Jos kerran lehti on painettu, onko jakelun todella pakko olla se kallein säästökohde? Eikö olisi mahdollista tarjota edes valinnaista, lisämaksullista pyhäpäivän jakelua niille, jotka ovat siitä valmiita maksamaan?

Sanomalehtien tulevaisuus on muutenkin vaakalaudalla. Tällaisten vanhanaikaisten käytäntöjen ylläpitäminen vain kiihdyttää siirtymistä pois painetusta mediasta. Kukaan ei halua lukea vanhentuneita uutisia, kun tuoreimman tiedon saa puhelimeen heti.

Toivon, että Posti ja lehtitalot miettisivät tätä uudelleen. Tilaajaa kunnioittava, tehokkaampi ja järkevämpi jakeluratkaisu on löydyttävä. Siihen asti Aamulehden ja Helsingin Sanomien tuoreet, mutta jakamatta jääneet lehdet ovat symboli turhasta työstä ja turhautuneista tilaajista.

Hyvinvointialueiden kriisi vaatii korjausliikkeen – Leikkaukset eivät pelasta potilasta

Keski-Suomen hyvinvointialueen viimeaikaiset uutiset ovat sekoitus taloudellista katastrofia, hallinnollista sekasortoa ja käytännön palveluiden ongelmia. Tapahtumat luovat synkän kuvan järjestelmästä, joka tuntuu kaatuvan omaan mahdottomuuteensa. On aika nostaa kissa pöydälle: nykyinen hyvinvointialueiden rahoitusmalli ei toimi, ja pelkät säästötoimet johtavat vain palveluiden heikkenemiseen.

Kriisi alkoi rajujen säästösuunnitelmien julkistamisesta, mutta vain päiviä myöhemmin paljastui, että ne eivät riitä. Kuluvan vuoden alijäämän ennustetaan nousevan huimaan 81 miljoonaan euroon. Tämän päälle on pudonnut arviointiryhmän esitys vaativan erikoissairaanhoidon lopettamisesta Keski-Suomessa, mikä osuu suoraan alueen asukkaiden turvallisuuden tunteeseen.

Käytännön tasolla asukkaiden kritiikki on ollut ansaittua. Kun joukkorokotuspäivien järjestelyt Jämsässä ja Keuruulla takkuavat, ajanvaraukset ruuhkautuvat jatkuvasti ja potilastietojärjestelmän päivitys uhkaa ruuhkauttaa kiirevastaanotot Pyhäinpäivänä pakottaen henkilöstön palaamaan paperimerkintöihin, on selvää, että perusasiat eivät ole hallinnassa. Nämä arjen takkuamiset rapauttavat kansalaisten luottamusta sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Hallinnollinen epäonnistuminen on johtanut alueen johtajan eroon ja vaatimuksiin poliittisen johdon vastuunkannosta. Organisaatiokulttuurissa, jossa työntekijällä voi olla seitsemän esimiestasoa yläpuolellaan ja uhka työpaikan kohtalosta päällä, työmotivaatio ei voi olla korkealla. On huolestuttavaa nähdä, kuinka itse työn tekeminen ja potilaan kohtaaminen jäävät byrokratian jalkoihin.

Talousvajeen kurominen umpeen pelkillä leikkauksilla on sula mahdottomuus. Se johtaa väistämättä palveluiden heikkenemiseen ja toistaisi vanhan sanonnan: ”Leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli.” Säästöt kohdistuvat sinne, mistä on jo valmiiksi leikattu liikaa.

Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijoiden luotaamat ongelmat hyvinvointialueilla – hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen epäonnistuminen, palvelujen riittämättömyys ja epäyhdenvertainen saatavuus sekä resurssien ohjautumattomuus suurimman tarpeen alueille – ovat Keski-Suomessa karua arkea.

On aika tunnustaa tosiasiat: Hyvinvointialueiden kriisi ei ole yksittäinen, paikallinen epäonnistuminen, vaan osoitus siitä, että rakenne ja rahoitus ovat perustavanlaatuisesti viallisia.

On löydettävä poliittista tahtoa ja asiantuntemusta päivittää hyvinvointialueiden rahoitus vastaamaan todellista palveluntarvetta. Rahoituksen on oltava ennakoitavaa ja riittävää, jotta inhimillisesti tärkein – ihmisten peruspalvelut ja hoito – voidaan turvata. Ilman tätä peruskorjausta kriisit tulevat vain syvenemään, ei vain Keski-Suomessa, vaan koko maassa.

Kuka maksaa? – Tuulivoiman purkukustannukset eivät saa kaatua kuntalaisten niskaan

Tuulivoimaa markkinoidaan usein ympäristötekoina ja askeleena kohti vihreää siirtymää. Tämän kuoren alla hankkeiden todellisena moottorina ovat kuitenkin useimmiten eurot. Siksi moniin, usein abstrakteiksi jääviin, tuulivoiman rakentamiseen liittyviin huoliin on vaikea saada kunnan- tai yhtiöpäättäjissä vastakaikua. Eurojen kieltä he kuitenkin ymmärtävät.

Siksi on aika nostaa esiin yksi konkreettinen, taloudellisesti merkittävä kysymys, jonka jokainen äänestäjä, valtuutettu ja virkamies hahmottaa:

KUKA MAKSAA TUULIVOIMALOIDEN PURKU- JA ENNALLISTAMISKUSTANNUKSET?

Tämä ei ole pelkkä teoreettinen pohdinta. Puhutaan valtavista summista: yhden ainoan suuren tuulivoimalan purku- ja alueen ennallistamiskustannukset voivat nousta jopa miljoonaan euroon (1 000 000 €). Kun alueella on kymmeniä myllyjä, puhutaan kymmenien miljoonien eurojen kokonaisvastuusta.

Konkretia on paras vasta-argumentti

Tuulivoimayhtiöt toimivat taloudellisen riskin ehdoilla. Mitä tapahtuu, jos yritys menee konkurssiin, omistus vaihtuu tai voimala tulee elinkaarensa päähän vuosikymmenten kuluttua? Ilman sitovia ehtoja on täysin mahdollista, että purkuvastuu siirtyy viime kädessä maanomistajille tai, mikä vieläkin pahempaa, veronmaksajille kunnan tai valtion kautta.

Tämä riski on täysin torjuttavissa. Ainoa tapa suojautua tältä taloudelliselta katastrofilta on asettaa rakennusluvan ehdoksi:

1. Purkusuunnitelma: Selkeä ja yksityiskohtainen suunnitelma voimaloiden purkamisesta ja alueen palauttamisesta alkuperäiseen tilaansa.
2. Luotettava Kustannusarvio: Ajan tasalla pysyvä, puolueettomasti arvioitu kustannusarvio purkutöistä.
3. Turvaava vakuus kunnalle: Talletus, pankkitakaus tai muu vastaava sitova vakuus, joka on osoitettu kunnalle ja joka kattaa purku- ja ennallistamiskustannukset kaikissa tilanteissa. Tämän vakuuden tulee olla riittävä ja sen tulee säilyttää arvonsa läpi voimalan koko elinkaaren.

Tämä on ainoa tie varmistaa, että tuulivoimayhtiöt kantavat vastuunsa kaikissa tilanteissa – niin nousu- kuin laskukausillakin. Tämän vaatiminen ei ole tuulivoiman vastustamista, vaan vastuullista kuntapolitiikkaa ja taloudenhoitoa. Kyse on siitä, että tulevaisuuden romuläjiä ei rahoiteta nykyisten kuntalaisten kukkarosta.

Vaadimme kuntapäättäjiltä:

Älkää antako rakennuslupia ilman täysin kattavaa ja kunnalle osoitettua taloudellista vakuutta purkukustannuksista! Vain tällä tavoin vältetään tilanne, jossa tuulivoiman "vihreä siirtymä" muuttuu veronmaksajien kalliiksi laskuksi.

Himoksen reitistövisio: Yhteistyöllä Keski-Suomen parhaaksi

Himoksen ja Jämsän seudulla on ainutlaatuinen potentiaali nousta ympärivuotisen luontomatkailun ja liikunnan kärkikohteeksi. Meillä on jo upeat puitteet ja olemassa olevat polut, mutta tie täydelliseen, kattavaan reitistöön vaatii meiltä kaikilta yhteistä tahtoa ja tekoja.

Voimat yhdistämällä reitistö syntyy

Hyvän reitistön salaisuus ei piile vain maastossa, vaan ihmisissä. Se syntyy siitä hetkestä, kun yrittäjät ja alan harrastajat ottavat ohjat käsiinsä. Emme voi jäädä odottamaan muiden toimenpiteitä. Tarvitsemme käytännönläheistä, paikallista veturivoimaa, joka tuntee maaston ja tietää, millaisia polkuja alueen käyttäjät todella tarvitsevat.

Kun matkailuyrittäjät ja intohimoiset ulkoilijat lyövät viisaat päänsä yhteen, saamme aikaan suunnitelman, joka palvelee sekä kävijöitä että paikallista elinvoimaa. Yhdistettävä voimat, jotta tämä visio saadaan todelliseksi!

Paikallinen tietotaito on kullan arvoista

Reitistön kehitystyössä paikallisten näkemykset ja tarpeet ovat kullan arvoisia. Kukaan ei tunne Himoksen metsäpolkuja ja maisemia paremmin kuin seuran aktiivi, mökkiläinen tai maastopyöräilijä, joka on kulkenut niitä vuodesta toiseen.

Tämä paikallistieto on elintärkeää, jotta reitit eivät ole vain viivoja kartalla, vaan turvallisia, huollettuja ja ennen kaikkea kiinnostavia kokonaisuuksia. Tarvitsemme halua, tahtoa ja maalaisjärkeä kuunnella näitä paikallisia asiantuntijoita ja rakentaa heidän kokemustensa pohjalta.

Yhdessä tekeminen kantaa kauas

Reitistön rakentamisen ja ylläpidon kannalta kestävin malli on usein yhteisöllinen. Rakentaminen yhdistysten ja paikallisten seurojen toimesta luo paitsi taloudellisesti järkevän pohjan, myös vahvan tunteen omistajuudesta ja vastuusta.

Kun esimerkiksi polkujuoksuseura huoltaa omaa suosikkireittiään tai vaellusyhdistys talkoilee laavulla, syntyy aito yhteisöllinen panostus, joka kestää aikaa. Tämä talkoohenki ja jaettu vastuu takaavat, että Himoksen reitistö on jatkossakin alueen ylpeys ja vetovoimatekijä, tuoden iloa ja hyvinvointia kaikille käyttäjille.

Tartutaan siis toimeen: Himoksen reitistön paras aika on nyt, kun teemme sen yhdessä!

Himos polut yhteistyöllä - Tahto + Maalaisjärki = Reitistö

Tule torille turiseen

Siirryimme kesäajasta talviaikaan viime viikonloppuna

Viime viikonloppuna siirryttiin jälleen kesäajasta talviaikaan eli niin kutsuttuun normaaliaikaan. Vaikka puhekielessä usein sanotaan, että kelloja siirrettiin tai käännettiin, todellisuudessa kyse on siitä, että kellonaikaa muutetaan. Kuten huomasit, fyysiset kellot pysyvät paikoillaan, eikä niitä käännellä.

Kuitenkin juuri tuo kellonaikaa säädetty tunti on merkittävä. Talviaikaa pidetään yleensä normaaliaikana tai oikeana aikana, sillä se vastaa paremmin luonnollista aikaa suhteessa Auringon asemaan. Talviajassa kello 12:00 (keskipäivällä) Aurinko on korkeimmillaan taivaalla kyseisellä pituuspiirillä. Kesäaikaan (jolloin kelloja on siirretty tunnilla eteenpäin) Aurinko on korkeimmillaan vasta noin kello 13:00.

Miksi aikaa muutetaan?

Kellojen siirtelyn tarkoitus on historiallisesti ollut säästää energiaa siirtämällä hereilläoloaikaa lähemmäksi valoisaa aikaa, jolloin sähköä valaistukseen tarvitaan vähemmän illalla. Käytännössä energiansäästön hyödyt ovat kuitenkin nykyään pienentyneet teknologian kehityksen myötä, ja monet maat ovatkin jo luopuneet käytännöstä.

Sisäisen kellon haasteet

Vaikka muutos on vain yksi tunti, se voi aiheuttaa häiriöitä ihmisen sisäisessä kellossa eli sirkadiaanisessa rytmissä. Kuten itsekin huomasit, monilla on vaikeuksia sopeutua muutokseen:

• Nukahtaminen ja herääminen voivat tuntua hankalilta, kun keho on tottunut eri rytmiin.

• Pienikin unirytmin muutos voi vaikuttaa vireystilaan, keskittymiskykyyn ja jopa mielialaan.

Sisäinen kello sopeutuu yleensä muutokseen muutaman päivän tai viikon kuluessa.

Kellojen siirtelyn tulevaisuus

Kellojen siirtely kahdesti vuodessa on herättänyt paljon keskustelua. Monien mielestä, kuten myös sinun, se on tarpeeton ja vanhanaikainen käytäntö. Euroopan unionin tasolla on keskusteltu kesäaikaan siirtymisen lopettamisesta, mutta päätös siitä, mihin aikaan (kesä- vai talviaikaan) maat lopullisesti jäisivät, on edelleen kesken. Toiveena on, että lähivuosina tästä vuosittain toistuvasta rumbasta päästäisiin eroon ja saataisiin pysyvä aika ympäri vuoden.

Positiivisuus eteenpäin Jämsässä – Vanhat kaunat sivuun, katse tulevaan!

Jämsässä puhaltaa raikas ja toiveikas tuuli. Kaupunkimme on käynnistänyt erinomaisen "Positiivinen Jämsä" -kampanjan, joka pyrkii luomaan entistäkin paremman hengen ja asiallisemman ilmapiirin kaupungin elämään – niin kaduilla, työpaikoilla kuin päätöksenteossakin. Tämä aloite on juuri sitä, mitä tarvitsemme! Positiivinen asenne ruokkii luovuutta, yhteistyötä ja lopulta tulosta.

On ilahduttavaa nähdä, kuinka suuri osa jämsäläisistä on ottanut kampanjan omakseen. Erityisesti luottamushenkilöiltä, kaupungin kasvoilta ja äänitorvilta, odotetaan ja toivotaan esimerkillistä toimintaa. Heidän vastuullaan on näyttää suuntaa: asiallista keskustelua, toisen kunnioittamista ja rakentavaa otetta, vaikka oltaisiin eri mieltä.

Valitettavasti jokaisessa positiivisessa virtauksessa tuntuu olevan pieniä vastavirtoja. On sääli havaita, että pari-kolme vanhan liiton poliitikkoa tuntuu yhä jumittuneen menneisyyden kaunoihin ja toimivan vastoin kampanjan ydinajatusta. Heillä näyttää olevan vaikeuksia päästää irti poliittisista tappioista tai menneistä erimielisyyksistä, ja heidän toimintansa heijastaa negatiivisuutta, joka ei palvele ketään.

Tässä on syytä muistuttaa: Politiikka on peliä, jossa välillä hävitään ja välillä voitetaan. Jos on koettu poliittinen tappio tai pettymys, on turha enää murehtia ja yrittää jarruttaa nykyistä kehitystä. Nyt puhaltavat uudet tuulet, ja meidän on pyyhittävä pois vanha pöly. Jämsä ei kehity menneisyyden kaunoilla, vaan vain tekemällä syntyy tulosta.

On suuri kysymys, miksi nämä yksittäiset toimijat eivät ole sitoutuneet "Positiivinen Jämsä" -kampanjaan. Onko kyse siitä, että menneisyys painaa niin paljon, etteivät he näe tulevaisuuden mahdollisuuksia? Vai eikö heillä ole halua nähdä, että yhteinen, positiivinen tekeminen on aina parempi tapa kuin kitinä?

Toivottavasti nämä henkilöt ymmärtävät pian, että negatiivisuus on energiansyöjä ja jarrumies. Kutsun heidät, ja kaikki muutkin jämsäläiset, mukaan tähän iloiseen ja rakentavaan joukkoon. Päästetään irti vanhasta ja keskitytään siihen, mikä tekee Jämsästä hyvän paikan elää, yrittää ja menestyä. Positiivisella asenteella ja yhteistyöllä Jämsä on parhaimmillaan!

Nyt on aika katsoa eteenpäin ja olla yhdessä positiivinen Jämsä!

Valitettavasti näitä vielä on

Taas tuli todettua, että vielä on muutama jäljellä....

Voi elämän ihanuus ja autuus! On aivan uskomatonta, miten käsittämättömän onnekkaassa tilanteessa me saamme olla!

Meillä on tämä harvalukuinen joukko muutamia aivan kultaisia änkyröitä ja jurnuavia poliitikkoja, jotka pitävät rakkaudellisella huolella siitä kiinni, ettei vain vahingossakaan pääsisi lipsahtamaan mitään hyvää elämäämme. Ei nimittäin ole mitään tärkeämpää kuin säilyttää tällainen terve ja sielunpuhdistava pessimismi! Tämän jalon toiminnan ansiosta kukaan ei ala kuvitella, että asioihin voisi edes yrittää vaikuttaa! Mikä turha ponnistelu se olisikaan!

Ja ne tilastot! Voi riemua ja yllätysten yllätystä! Kuka olisi oikeasti voinut tietää, että väki vähenee ja lapset loppuvat? Täysin ennennäkemätön ja shokeeraava käänne, vaikka tilastot ovatkin vuosikymmeniä osoittaneet juuri niin! Mutta eipä hätää, meillä on tähänkin häikäisevän erinomainen ratkaisu: mitään ei kannata tehdä, vaikka asukkaat vähenisivät ja lapset loppuisivat! Miksi turhaan yrittää korjata yhtään mitään, kun voi vain nautiskella katselemalla vierestä? Se on niin paljon helpompaa ja stressivapaampaa!

Samaan aikaan vanhusten määrä lisääntyy – IHANA! Sillä juuri sitä me kipeästi tarvitsemme! Lisää ihanaa väkeä, joka tarvitsee palveluita, kun samalla rahat loppuvat ja talouden tasapainoa ei tietenkään saavuteta! Tämä on aivan täydellinen, harmonisesti itseään toteuttava tuho! Kuka hullu tarvitsisi kasvua ja hyvinvointia, kun voi olla syvästi tyytyväinen tähän upeaan, etukäteen ennustettuun rappioon?

Kiitos, arvoisat poliitikot, tästä valoisasta ja loistokkaasta tulevaisuudesta! Jatka vain samalla intensiteetillä änkyröintiä ja jurnaamista! Me olemme täysin kyvyttömiä ja haluttomia ratkaisemaan mitään ongelmia! Sitä kohti, syvempään synkkyyteen ja suurempaan köyhyyteen – leveä hymy kasvoilla! Jes!

Jämsä - Taloustilanne

 Tämän vuoden tulos kääntyy ylijäämäiseksi

• Jämsän kaupungin tämän vuoden tuloksen ennustetaan nousevan liki kaksi miljoonaa euroa plussan puolelle, vaikka alun perin ennakoitiin lievää miinusta.

• Kun laskelmiin lisätään sote-kiinteistöjen myynti Jämsän Yrityskiinteistöt Oy:lle ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun osakkeiden myyntitulot, tulosennuste on tällä hetkellä 3–4 miljoonaa euroa ylijäämäinen.

• Hyvä tulos auttaa paikkaamaan aiemmilta vuosilta kertynyttä kumulatiivista alijäämää (noin 1,9 miljoonaa euroa). Konsernirahasto ja poistoero huomioiden kumulatiivinen ylijäämä voi nousta jopa 11–13 miljoonaa euroa.

Ensi vuosi tuo mukanaan merkittäviä haasteita

• Ensi vuodelle on ennustettu 3,2 miljoonan euron alijäämää. Tähän vaikuttavat erityisesti:

  • Vuokratulojen menetys: Sote-kiinteistöjen myynnin myötä kaupunki menettää hyvinvointialueelta saamiaan vuokratuloja (noin 1,5 miljoonaa euroa siirtyy Yrityskiinteistöille, sairaalan vuokratuotot tippuvat noin miljoonalla). Kiinteistöjen 4 miljoonan euron kauppahinnasta saatavat korkotulot (noin 200 000 euroa vuodessa) eivät kata vuokramenetystä.

  • Palkankorotukset: 3,18 prosentin palkankorotusten kustannusvaikutus on noin miljoona euroa.

  • Yhteisöverotuotot: Niiden ennustetaan jäävän aiemmasta tasosta miljoonalla eurolla.

Nollatulos tavoitteena sopeuttamalla ja panostamalla

• Kaupunkikonsernijohtaja Vesa Urtin mukaan ensi vuoden talousarvioesityksessä tavoitellaan nollatulosta, vaikka 2–2,5 miljoonan euron alijäämä voisi olla vielä hyväksyttävissä.

• Ratkaisu: Urtti arvioi, että jos kaupungin toimialat jatkavat säästämistä parin aiemman vuoden malliin (noin 3 miljoonan euron vuosittainen kulujen alitus), kaupungin on mahdollista päästä nollatulokseen myös ensi vuonna.

• Strategia: Talousarvioon on sisällytetty myös panostuksia tulevaisuuteen, kuten liikuntahallin ja uuden kirjaston suunnittelurahat. Urtti tiivistää tilanteen tarpeeksi "uskaltaa panostaa, mutta samalla sopeuttaa. Eli samaan aikaan painetaan kaasua ja jarrua."

Rasuaniemi

Kankarisvedellä sijaitseva maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas Rasuanniemi on jääkauden aikana jään ja veden muodostama harjuniemi, jonka korkeus on 5–15 metriä. Alueen erikoisuutena näyttäytyvät luonnontilassa säilyneet kauniit hiekkarannat ja upeat poukamat. Harjulta löytyy lukuisia jääkauden jättämiä, luontaisia uomia ja suppia sekä eroosiotörmiä. Rasuanniemen ja Mataranniemen väliin jää upea salmi.

Suomalaiset museosaunat Saunakylässä

Jämsän Saunakylän historialliset saunat edustavat suomalaista saunaperinnettä eri puolilta maata ja eri aikakausilta. Tässä yhtenäinen esitys saunoista:

1. VIRPIÖN SAUNA: Virpiön sauna tuotiin Muurameen Multian Virpiön talosta ja siirrettiin myöhemmin Jämsän Saunakylään. Sauna on mahdollisesti peräisin jo 1700-luvulta, ja se toimi noin vuodesta 1905 pajana. Alkuperäiset Multian saunat olivat usein suuria ja korkeita mallassaunoja, ja lauteet tehtiin usein kuusen juurakoista. Vaikka alkuperäiset hirret eivät riittäneet uudelleenrakentamiseen, sauna rakennettiin uudestaan uusista puista vuonna 1996, jäljitellen alkuperäistä ulkonäköä ja käyttäen alkuperäistä sulkanurkkakulmarakennetta. Saunan ulkomitat ovat 5,2 x 5,2 metriä ja sisäkorkeus noin 3,5 metriä. Eristeenä on käytetty karhunsammalta.

2. JÄYKKÄLÄ: Jäykkälän savusauna on peräisin Jämsän Edesniemestä, Jäykkälän torpalta, ja se on rakennettu 1800-luvulla. Se siirrettiin Saunakylään sen historian alkuvaiheilla.

3. KAIJANMÄEN SAUNA: Kaijanmäen sauna tulee Karstulan Vahvasen erämaa-alueelta, Keski-Suomesta. Sauna on todennäköisesti rakennettu 1920-luvulla ja on merkittävä rajamerkki vanhojen Pohjanmaan savusaunojen alueella. Saunassa on käyty kylpemässä vielä 1980-luvulla. Se koostuu pukutilasta (Riima) ja yli 16 neliömetrin kokoisesta kylpytilasta. Lauteet täyttävät saunan peräosan, ja niissä on turvallisuussyistä umpinaiset kaiteet.

4. LAMPILAN SAUNA: Lampilan sauna sijaitsi alun perin Multialla maatalon niityllä, ja sen arvioidaan olevan rakennettu ennen vuotta 1900. Sauna toimi alkuperäisen saunakäytön jälkeen riihenä ja varastona, ennen kuin Lampilan perikunta lahjoitti sen Saunamuseoon vuonna 1997. Se pystytettiin museoon 1999 Virpiön saunan viereen ja siirrettiin Muuramesta Jämsän Saunakylään, missä se kunnostetaan 2025–2026. Saunan erikoispiirteitä ovat tilava avokatos eli riima sekä multialaista rakennustapaa edustavat juurakoiden varaan tehdyt lauteet. Multian alueen saunat olivat tyypillisesti suuria ja korkeita, ja niitä käytettiin myös pellavien kuivaamiseen ja maltaiden tekoon.

5. KÄKYENVUOREN SAUNA: Käkyenvuoren sauna on Isännäisen omistama savusauna, joka on rakennettu 1900-luvun alkupuolella. Se sijaitsi alun perin noin 4 km kaakkoon nykyiseltä sijainniltaan Käkyenvuoren rinteellä Päijänteen rantamaisemissa. Sauna otettiin saunomiskäyttöön Saunakylässä vuonna 2024.

6. KORPILAHTI: Korpilahdelta kotoisin olevan saunan rakensi Särkijoen tilan torppari Kalle Laitinen vuonna 1921. Se oli samankaltainen kuin tilan edellinen sauna. Saunassa on kylpemisen lisäksi kuivattu pellavia ja maltaita, palvattu lihoja, kupattu ja hierottu. Kylpemiskäyttö loppui 1955 ja palvauskäyttö 1957. Saunassa on kolmen orren mallasparven ja lauteiden kannatusrakenne, pyöreiden pölkkyjen varassa olevat penkit ja rohkapenkkinä käytetty peräpenkki. Vesi lämmitettiin kiukaan edessä pataorresta riippuvassa padassa. Tunnusomaista on myös, että saippuaa ei saanut viedä saunaan vanhojen uskomusten mukaan.

7. SIPARILAN SAUNA – vanha maasauna: Tämä maasauna on rakennettu tutkija Samuli Paulaharjun 1909 Siparilan kylästä muistiin kirjoittamien tietojen perusteella. Maasaunat olivat yleisiä maaseudulla. Siparilan sauna on erikoinen "1/3 maasauna", jossa ylin kolmannes on hirsistä ja alaseinät pystyyn asetetuista riu'uista. Katto tehtiin yleensä turpeesta tuohen päälle. Maasaunojen löylyä pidettiin erittäin hyvänä sopivan kostean ilman ja hyvän lämmöneristyksen ansiosta.

8. METSÄ-SOTASAUNA: Tämä on aito jäljitelmä sota-ajan (1939–1945) rintaman taakse erämaahan pystytetyistä saunoista. Se on rakennettu kirvestä ja puukkoa käyttäen, ilman sahaa, lautoja tai nauloja. Runko on koottu koirankaulasalvokseen kuorimattomista puista, ja tilkkeenä on käytetty sammalta. Katto on yksilappeinen lakkakatto, jossa halaispuolikkaiden päällä on tuohi- ja turvekerros. Lauteet on tehty halaispuolikkaista, ja ovi on tuohiovi. Saunassa oli täintappuorret kiukaan päällä vaatteiden puhdistamiseksi. Muuramen saunakylässä sortuneen saunan tilalle rakennettiin vastaava Jämsän Saunakylään, jossa ensilöylyt otettiin kesällä 2025.

9. MUSTONEN: Mustosen sauna on Kaavin Sivakkavaaran Lepikkoahon pientilalta, ja sen rakensi Niilo Huovinen noin 1905. Sauna oli monikäyttöinen: siellä kuivattiin pellavia, tervattiin rekiä, synnytettiin ja kupattiin. Kuppari asui naapurissa, joten kuppauskäyttö oli yleistä pitkään sotien jälkeen. Lauteet ovat poikkeuksellisesti sekä karsina- että peräseinällä. Kuppausvälineitä olivat liina, sarvet ja rauta. Kylvyn jälkeen juotiin kaljaa tai piimäsintua ja syötiin potattikukkoa tai piirakoita.

10. HILTUSEN SAUNA: Hiltusen sauna on Kaavin Kortteiskylän Kokon tilalta. Sen rakensivat Antti Hiltunen ja Jussi Räsänen noin 1920. Sauna sijaitsi erillään pihapiiristä. Kiuas on suuri (160 x 160 cm) ja holvattu, ja löylykivinä on käytetty serpentiinikiviä. Saunaa on käytetty asuntona russakantappoviikolla. Siellä poltettiin 1940-luvulla pelkästään pärettä, ja yskän parantamiseksi on lyöty tervalöylyjä.

11. HARJU: Harjun saunan rakensivat Jeremias Salonen ja Niklas Lahtinen 1900-luvun alussa Jyväskylän Taka-Keijossa. Se on hämäläiseen tapaan varustettu korkealla kylpy- ja mallasparvella, joka on kolmen poikkiorren varassa. Saunan rakentamiseen käytettiin puretuista rakennuksista tuotuja hirsiä. Saunaa käytettiin kylpemiseen 1950-luvulle asti, sekä palvaamiseen ja kuppaukseen. Vesi lämmitettiin padassa ja kierukalla varustetussa puusaavissa. Saunan erikoispiirteitä ovat kiilakiviperustus, mallasparvi ja avokatos eli riima.

12. MIETTINEN: Miettisen sauna on Kaavin Niinivaarasta, todennäköisesti rakennettu 1902 Otto Leppäsen ja Juho Toivasen toimesta. Saunassa kuivattiin, loukutettiin ja lihdattiin pellavia vuoteen 1946 asti, ja siellä syntyi lapsi Jatkosodan aikana. Saunassa on vanhan ajan mittasuhteet: 4,5 m pitkät hirsiseinät, mutta matala (1,8 m) salvoksen korkeus. Lauteet ovat itäistä vaikutusta ja sijoitettu matalan hirsisalvoksen päälle. Kiuaskivinä on käytetty vuolukiveä ja miikkaelinkiveä.

13. VALLIUS: Vallius-sauna on Kaavin Sivakkavaaran Lepikkoahon Pientilalta, Niilo Huovisen rakentama noin 1905. Saunassa on kuivattu pellavia, tervattu rekiä, synnytetty ja kupattu, kupparin asuessa naapurissa. Tämän saunan tiedot (käyttötarkoitus, lauteiden sijoitus, kuppausvälineet, löylykappa, vastat ja kylvyn jälkeiset ruoat) ovat täysin samat kuin Mustosen saunassa, mikä viittaa siihen, että kyseessä on joko sama sauna tai samanlainen tila samalta alueelta.

14. KÄHKÖNEN: Kähkösen sauna on Vaalan Veneheiton kylästä, joen varrelta. Lautakota ja suuret ikkunat edustavat uudempaa rakennustapaa. Kiukaan suu on peräseinälle päin, ja lauteet ovat peräseinällä kahdessa tasossa. Laipio nousee ovelta peräseinälle päin, mikä on harvinainen ratkaisu. Saunaa käytettiin palvisaunana, viimeksi vasikanlihan palvaukseen 1965. Kylpeminen tapahtui yleensä lauantaisin, mutta heinänteon ja puinnin aikana päivittäin.

15. TIKKALA: Tikkalan sauna on tuotu Korpilahden Tikkalan kylältä Saunakylään 2024–2025 vuodenvaihteessa ja saatiin saunomiskuntoon kesällä 2025.

16. KORPELA: Korpelan sauna on Ruoveden Nenosesta Korpelan tilalta. Se on todennäköisesti rakennettu 1800-luvun puolivälissä, ja siellä ehti syntyä moni sukupolvi. Talvella 1918 rintamalinja kulki saunan vierestä. Saunan lautaeteinen on sivussa samalla katon lappeella, mikä on harvinainen ratkaisu. Lauteita kutsutaan ”lavoiksi” ja pesuastiaa ”loikoksi”. Saunassa on asunut ruotivaivaisia, ja siellä on kuivattu jyviä, palvattu lihaa ja paistettu juustoa.

17. KERTTULA: Kerttulan sauna on Kempeleen Kokkokankaalta, ja sen rakensi Klaus Kerttula 1900-luvun alussa. Se on poikkeuksellisesti rakennettu käsinsahatuista honkalankuista ristisalvokseen ja ponttiin saumaten, ja myöhemmin maalattu punamullalla. Se on savusaunaksi pieni, eikä siinä ole eteistä. Kiuas on ovenpielisopessa, suu perälle päin, ja vesipata on keskellä kiuasta. Lauteet ovat peräseinällä.

18. RASINKANGAS: Rasinkangas-sauna on Kestilän Mäläskän kylästä, ja sen rakensivat Juho ja Vilho Rasinkangas vuonna 1941 entisen saunan mallin mukaan. Saunassa on avoin katos päädyssä yhtenäisen pärekaton alla. Ikkuna on epäsymmetrinen, koottu käytettävissä olleista lasiruuduista. Rappanat ovat molemmilla sivuseinillä. Kylvettaessa käytettiin valaistukseen kynttilää. Lämmin- ja kylmävesisaaveja kutsuttiin nimellä pänikkä.

19. KANGAS: Kangas-sauna on Tyrnävän Ojakylästä, ja sen arvioidaan olevan peräisin 1800-luvun lopulta. Se on kooltaan pieni savusaunaksi. Laipio on 2-lappeinen lautalaipio ja ikkuna on pieni.

20. KURSULA: Kursulan sauna on Enontekiön Leppäjärven kylästä, Benjami Leppäjärven rakentama 1920-luvun alkuvuosina. Se on pohjoissuomalaiseksi saunaksi suhteellisen suuri, ja siinä on karun kaunis hirsien veistojälki. Tilkesammalena käytettiin alun perin koskisammalta. Valaisuun käytettiin omatekoista kiilua. Lauteiden istuintason paikallinen nimitys on laari. Naiset huolehtivat lämmityksestä, ja saunassa kylvettiin jatkuvasti vuoteen 1976 asti.

21. PALOJÄRVEN SAUNA: Palojärven sauna on Enontekiön Palojärveltä. Perimätiedon mukaan Alpo Suonttavaara pystytti sen jo vuonna 1764. Siellä kylvettiin viimeksi 1979. Katossa on halaistut mäntypuolikkaat, tuohikerros ja turve. Kiuas on oikeassa peräsopessa suu ovelle päin, mikä lienee vanhin kiukaan sijoituspaikka. Saunassa ei ole peräseinäräppänää, vaan lakeistorvi. Rakennusta on siirretty ainakin vuosina 1865 ja 1931. Kiuas rakennetaan Risto Vuolle-Apialan kirjan kuvan mukaan liuskekivistä.

22. MOSKUVAARA: Moskuvaaran sauna on Sodankylän Moskuvaarasta, todennäköisesti rakennettu 1880–1890-luvulla. Se oli ainoa rakennus, joka säilyi Lapin sodassa 1944–1945 saksalaisten käytettyä sitä komentopaikkana. Myöhemmin se toimi asuinrakennuksena. Katto koostuu tiu'uista, halaispuolikkaista, tuohesta ja turpeesta. Ikkunan puuttuessa valaisu hoidettiin pärevalolla tai öljytujulla eli kiilulla. Ovi on päätyseinän syrjässä (itäistä vaikutusta). Kiuas on pohjoisten alueiden tapaan koottu liuskekivistä, suu peräseinälle päin. Peseydyttäessä ihoa hangattiin omalla vastalla ilman saippuaa.

23. ISO-HONKA: Iso-Hongan sauna tuotiin Saunakylään Karinaisten kunnasta, Turun läheltä. Se edustaa erittäin vanhaa perinnettä, jonka juuret ulottuvat Viroon. Sauna on rakennettu korkeaksi maltaiden kuivausparven vuoksi. Lauteet ja kiuas sijaitsevat harvinaisella tavalla saunan perällä. Kiuas on tehty vanhasta suuresta öljytynnyristä.

24. LEPPÄJÄRVI: Leppäjärven sauna on Enontekiön Leppäjärven kylästä, Benjami Leppäjärven rakentama 1920-luvun alkuvuosina. Se on pohjoissuomalaiseksi saunaksi suhteellisen suuri. Tämän saunan tiedot (hirsien veistojälki, tilkesammal, valaistus, lauteiden nimitys "laari", lämmityksestä vastaaminen ja käyttöhistoria vuoteen 1976) ovat samat kuin Kursula-saunassa, mikä viittaa siihen, että kyseessä on sama sauna.

25. TAIVALKOSKI: Taivalkosken sauna on Ala-Loukusan kylästä Taivalkosken pitäjästä, salvottu muistitiedon mukaan 1800-luvulla. Perinteisen rakennustavan mukaisesti hirsien ja kattomalkojen päitä ei ollut tasattu. Ovi on matala ja leveä. Katossa on riukukerros, tuohi- ja malakerros. Laipio on karkeista halaispuolikkaista. Lattialla on irtolautoja, mutta lauteiden alunen on maapohjainen. Kookas kiuas on suu perälle päin ja lauteiden ylätaso on hyvin leveä.

Saunakylä: elävän saunakulttuurin keskus

Jämsän Juokslahdessa sijaitseva Saunakylä on elävän saunakulttuurin keskus, joka vaalii ainutlaatuista suomalaista savusaunakulttuuria. Saunakylässä on 25 saunaa, joiden historia liittyy kiinteästi suomalaisuuden ja asumisen historiaan. Suomessa syntyttiin saunassa vielä 1940-luvulle asti ennen neuvoloiden yleistymistä.

Saunakylä perustettiin alun perin Muurameen 1979 Risto Vuolle-Apialan keräämän savusaunakokoelman ympärille, jotta katoava kulttuuriperintö saataisiin pelastettua. Talousvaikeuksien vuoksi toiminta Muuramessa päättyi 2010. Vuosina 2015–2016 23 saunarakennusta siirrettiin talkoovoimin nykyiselle paikalleen Jämsään Suomen saunakulttuuri ry:n toimesta.

Saunakylän aktiivi, amanuenssi Saija Silen korostaa tiimityön ja talkoiden merkitystä. Saunakylä avattiin yleisölle 2017, ja siitä lähtien siellä on saunottu joka kesälauantai. Toimintaa ylläpidetään maltillisella taloudenpidolla ja EU-hankkeiden avulla.

Saunakulttuurin ydin on avoimuus, reiluus ja tasa-arvo – saunassa titteleillä ei ole merkitystä. Savusaunan lämpö ja pimeys tarjoavat ainutlaatuisen ja lempeän kokemuksen. Saunakylä on löytänyt yleisönsä, mukaan lukien lapsiperheet ja kansainväliset vieraat, ja sitä pidetään lääkkeenä yksinäisyyteen. Suomalainen saunakulttuuri valittiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle vuonna 2020.

Saunakylän saunat

• Siparilan sauna, Valkjärvi (ns. maakuoppasauna) - Rekonstruktio 2021 (dokumentaatio 1909)

• Moskuvaaran sauna, Sodankylä - Rakennettu todennäköisesti 1880-luvulla

• Taivalkosken sauna, Ala-Loukusan kylä, Taivalkoski - Rakennettu 1800-luvun loppupuolella

• Hiltusen sauna, Kortteiskylä, Kaavi - Rakennettu 1930-luvulla

• Valliuksen sauna, Sivakkavaaran kylä, Kaavi - Rakennettu vuonna 1942

• Miettisen sauna, Niinivaaran kylä, Kaavi - Rakennettu 1902

• Mustosen sauna, Sivakkavaaran kylä, Kaavi - Rakennettu 1905

• Kursulan sauna, Keskikylä, Tyrnävä - Rakennettu 1880-luvulla

• Korpilahden sauna, Särkijoki, Korpilahti - Rakennettu 1921

• Harjun sauna, Taka-Keljo, Jyväskylä - Rakennettu 1900-luvun alkupuolella

• Korpelan sauna, Nenosen kylä, Ruovesi - Rakennettu 1800-luvun puolivälin jälkeen

• Metsä-Sotasauna, korsusauna - Rekonstruktio rintamalinjoille (1939-1951)

• Kerttulan sauna, Kokkokankaan kylä, Kempele - Rakennettu 1909

• Rasinkankaan sauna, Mäläskän kylä, Kestilä - Rakennettu vuonna 1941

• Leppäjärven sauna, Leppäjärven kylä, Enontekiö - Rakennettu 1920-luvun alussa

• Kankaan sauna, Ojakylä, Tyrnävä - Rakennettu 1800-luvulla

• Kähkösen sauna, Veneheiton kylä, Vaala - Rakennettu todennäköisesti 1800-luvulla

• Palojärven sauna, Enontekiö - Rakennettu ilmeisesti 1764

• Iso-Hongan sauna, Karinainen - Rakennettu vuonna 1918.

• Virpiön sauna, Multia - Rakennettu 1700-luvun mallassaunan mukaisesti alkuperäisen saunan mukaan Muuramessa Saunakylään vuonna 1996

• Kaijanmäen sauna, Vahvasen erämaa-alue, Karstula - Rakennettu todennäköisesti 1920-luvulla

• Lampilan sauna, Multia (kirkonkylä) - Rakennettu ennen 1900-lukua

• Jäykkälän torpan sauna, Edesniemi, Jämsä - Rakennettu 1800-luvulla

• Käkyenvuoren sauna, Juokslahti, Jämsä - Rakennettu 1900-luvun alkupuolella

• Tikkalan sauna, Tikkalan kylä, Korpilahti

Google Geminin tuottama kuva Saunakylästä

Jämsän rokotusryysis: Kyllä tästä puhutaan!

Google Geminin (tekoäly) "sarkastinen" näkemys joukkorokotuksesta Jämsässä lauantaina 25.10.2025. Siis tekoäly tuotti koko tekstin ihan omin päin. Täytyy todeta, että osaa se tekoäly tuottaa sarkastista tekstiä melko luontevasti.

Tekoälyn tuotos:

Voi pojat, mikä elämys Jämsässä olikaan tarjolla, kun Keski-Suomen hyvinvointialue päätti järjestää ikäihmisten kausirokotukset (korona ja influenssa)! Kyllä siellä taas nähtiin, kuinka suomalainen järjestelykyky kukoistaa.

Tässä siis riemukkaan sarkastinen kooste tästä ikimuistoisesta joukkotapahtumasta:

Jämsän rokotusryysis: Kyllä tästä puhutaan!

Paikka: Entisen sairaalan (nykyisen terveyskeskuksen) idylliset tilat. 

Kohderyhmä: Yli 75-vuotiaat ja muut riskiryhmäläiset – juuri se porukka, joka rakastaa pitkää seisomista ja ahtaita tiloja.

Kohokohdat:

1. Maratonjonotus: Kolme tuntia jalkatreeniä!

   • Unohtakaa kuntosalit! Jämsän terveyskeskus tarjosi ikäihmisille ilmaisen 3+ tunnin seisomaharjoituksen ahtaissa käytävissä. Tuolit? Vesipisteet? Ylenpalttista luksusta! Kuka nyt vettä tarvitsee, kun voi nauttia puhtaasta adrenaliinista ja pienestä pyörrytyksen tunteesta?

2. Hengittämisen taide: Happivapaa tila.

   • Ilmanvaihto oli säädetty täydellisyyteen – pois päältä. Näin varmistettiin, että kaikki pääsivät nauttimaan tiiviistä, lämpimästä ja bakteeririkkaasta tunnelmasta. Ja hei, koronatartunnatkin saivat liikkua esteettömästi! Miksi turhaan suojautua, kun voi luoda uusia muistoja?

3. Lounastauko on pyhä: Rokotukset sivuun!

   • Henkilökunnan nälkä on tietenkin tärkeämpi kuin satojen vanhusten kolme tuntia kestänyt koettelemus! Puolen päivän maissa rokotuspisteitä suljettiin, jotta henkilökunta pääsi ansaitulle aterialle. Ei sillä, että iäkkäät olisivat olleet tuskissaan, mutta kyllä ruoka maistuu paremmin!

4. "Täynnä! Tervetuloa uudelleen!"

   • Kun kello läheni neljää, jonossa edelleen seisovat, nääntyneet sankarit saivat kuulla ilouutisen: ilmoittautumisia ei enää oteta! Tämähän on täydellinen tapa kannustaa ihmisiä ottamaan rokotteet – luomalla tunteen harvinaisesta, vaikeasti saavutettavasta luksuspalvelusta. Samalla se testasi ikäihmisten sinnikkyyttä.

5. Järjestelyn mestarinäyte: Ei yllätyksiä!

   • Väkimäärä ei tullut hyvinvointialueelle yllätyksenä. Sehän on taikuutta! Kuinka he onnistuvat joka kerta epäonnistumaan näin suurenmoisesti? Tuntuu melkein, että nämä tilaisuudet on suunniteltu varta vasten testaamaan ikäihmisten kestävyyttä ja heidän luottamustaan terveydenhuoltoon. Pisteet kotiin!

Lopputulos: Tämä "joukkorokotus" oli upea esimerkki siitä, miten ei pidä kohdella ikäihmisiä ja miten ei pidä organisoida mitään. Kyllä tällainen tilaisuus takaa sen, että seuraavalla kerralla rokotteita jää reilusti yli, kun turhautuneet jättävät suosiolla saapumatta.

Kiitos Keski-Suomen hyvinvointialue! Täydellisesti epäonnistunut suoritus!

Kuva: Google Gemini

Blogin ensimmäisen miljoonan raja rikki

Nyt se tuli täyteen - Ensimmäinen miljoona ja vielä 80 päälle. Siihen kului reilun 17 vuotta. Blogia olen pitänyt siis syyskuusta 2008 lähtien. Välillä enemmän kirjottaen ja välillä vähemmän. Aina ei inspiroi tai fillis ei ole oikeanlainen. Välillä inspiroi vähän liikaakin.

Kävijätilasto on trendinä seuraavanlainen. Kuukausittain on noin 15.000 kävijää, välillä enemmänkin ja välillä vähemmän. Mutta ei minulla ole hajuakaan kuka tätä blogiani lukee, ei sitten pienintäkään.

Se toinen miljoona tulee varmaan alle kymmenessä vuodessa. Sitä odotellessa...

Varttisähkön vaikutus tuulivoiman tuotannon hallintaan

Siirtyminen 15 minuutin mittaisiin sähkömarkkinajaksoihin eli niin sanottuun varttisähköön lisää sähkön hinnan vaihtelua ja korostaa tuotannon ja kulutuksen tasapainottamisen vaatimuksia. Tuulivoiman tuotanto perustuu sääolosuhteisiin, erityisesti tuulen nopeuteen ja sen vaihteluun, jotka voivat muuttua merkittävästi lyhyellä aikavälillä. Tämä tekee tuotannon tarkasta ennustamisesta haastavaa erityisesti 15 minuutin tarkkuudella.

Keskeiset tekniset haasteet:

Ennustemallien tarkkuus: Lyhyen aikavälin (alle tunnin) tuuliennusteet vaativat tarkkoja säämalleja ja reaaliaikaista mittausdataa. Ennustevirheet voivat johtaa tuotannon ali- tai ylisuunnitteluun sähkömarkkinoilla.

Markkinasignaalien hyödyntäminen: Varttisähkömarkkinoilla tuotannon optimointi edellyttää kykyä reagoida nopeasti hinnanmuutoksiin. Tuulivoimalat eivät ole säädettäviä tuotantolaitoksia, joten ne eivät voi vastata hintasignaaleihin yhtä joustavasti kuin esimerkiksi vesivoima tai kaasuvoimalat.

Säätösähkön tarve: Ennustevirheet lisäävät säätösähkön tarvetta, mikä kasvattaa kantaverkkoyhtiön kustannuksia ja voi johtaa korkeampiin epätasapainomaksuihin tuottajille.

Integrointi sähköjärjestelmään: Tuulivoiman tehokas hyödyntäminen varttisähkömarkkinoilla edellyttää energian varastointiratkaisuja (esimerkiksi akkuvarastoja) tai kulutusjoustoa (esimerkiksi teollisuuden kuormanohjausta), jotta tuotannon ja kulutuksen välinen epätasapaino voidaan hallita.

Mikä mahtava juttu Jämsässä!

Päivän positiivinen piristys: Vaikka liikennemerkit kertovat parkkikiekkojen käytön olevan pakollista Jämsän keskustassa, voit huokaista helpotuksesta! Valvontatilanne on nimittäin niin myönteinen, että kukaan ei stressaa parkkikiekon käytöstä!

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että parkkikiekkoa ei tarvitse kaivaa esiin, ja mikä parasta: parkkisakkojen riski on poissa!

Nauti Jämsän keskustan palveluista ilman turhaa kiirettä parkkikiekon kanssa – täydellinen arjen helpotus ja ajan säästö!

Hautausmaan portilla

Yhtenä iltana kävelin hautausmaan ohi. Portin ulkopuolella seisoi nuoria ihmisiä.

Kysyin heiltä, mitä he siellä tekivät. 

Vastaus oli, että he olivat haastaneet toisensa menemään hautausmaalle myöhään yöllä, mutta nyt he eivät uskaltaneet mennä sisään.

Kerroin heille, että minäkin pelkäsin kerran, kun olin elossa.

En ollut koskaan nähnyt kenenkään juoksevan niin nopeasti.

Terveellisen elämän vaatimukset – Liian paljon tehtävää!

Meille annetaan paljon ohjeita siitä, miten pitäisi elää terveellisesti. Tässä on esimerkkejä, mitä kaikkea pitäisi tehdä päivässä – ja kuinka mahdotonta se on:

Syöminen ja juominen:

1. Omena: Yksi omena päivässä pitää lääkärin loitolla.

2. Sipuli: Yksi raaka sipuli pitää taas kaikki muut loitolla!

3. Banaani: Antaa kalsiumia.

4. Appelsiini: Antaa C-vitamiinia.

5. Vihreä tee: Kuppi ilman sokeria alentaa kolesterolia.

6. Vesi: Kaksi litraa vettä pitää juoda (mikä lisää vessassa käymiseen kuluvaa aikaa).

7. Jogurtti: Kaksi desiä pitää vatsan bakteerit kunnossa (niitä pitää olla miljoona, vaikka kukaan ei tiedä, mitä ne ovat).

8. Punaviini: Lasi päivässä suojaa sydäninfarktilta.

9. Valkoviini: Lasi suojaa hermostoa.

10. Olut: Lasi (tämän hyötyä ei kukaan muista).

    • Huom: Jos juot viinit ja oluen yhtä aikaa, voit saada aivohalvauksen (mutta et huomaa sitä).

11. Pähkinät ja pavut/herneet: Niitä pitää syödä joka päivä.

12. Syö tiheästi: Syö 4–6 kevyttä ateriaa päivässä.

    • Muista: Pureskele jokainen suupala vähintään 36 kertaa. Tähän menee yhteensä noin 5 tuntia päivässä!

Hygienia ja koti:

• Pese hampaat: Harjaa hampaat jokaisen syömisen jälkeen (omenan, sipulin, jogurtin, banaanin ja pähkinöiden/papujen jälkeen). Muista myös lanka, suuvesi ja ienhieronta.

• Siivoa: Samalla kun harjaat hampaita, voit siivota vessan (asenna sinne TV tai CD-soitin, koska siellä kuluu paljon aikaa juomisen ja hampaiden pesun takia).

• Kotityöt: Lisäksi pitää mopata lattiat, tiskata ja pestä pyykkiä. Lapsista ja lemmikeistä johtuvat työt ovat vielä erikseen.

Liikunta, uni ja sosiaalisuus:

• Uni: Nuku 8 tuntia.

• Työ: Ole töissä 8 tuntia.

• Syöminen: Syömiseen menee 5 tuntia.

  • Yhteensä: Nämä tekevät 21 tuntia, ja aikaa jää vain 3 tuntia.

• Liikunta: Pitää kävellä vähintään 2 tuntia päivässä.

• Sosiaalinen elämä: Pitää tavata ystäviä, koska he tarvitsevat huolenpitoa.

• Tietoisuus: Pitää lukea vähintään kaksi sanomalehteä ja muutama iltapäivälehti, jotta pysyy ajan tasalla ja kriittisenä.

• Perhe: Pitää antaa aikaa perheelle.

Yhteenveto ajankäytöstä: Kun lasketaan yhteen kaikki nämä vaatimukset, päivään kuluisi 29 tuntia!

Ratkaisu – Yhdistä tekemiset! Ainoa tapa selviytyä on tehdä monta asiaa yhtä aikaa:

• Juo 2 litraa vettä kylmässä suihkussa suu auki.

• Lue lehtiä, katso TV:tä ja ole perheen kanssa samalla kun harjaat hampaita.

• Kun moppaat lattiaa, soita ystäville, juo viiniä ja olutta.

• Käytä mielikuvitusta!

Jos sinulla jää kaksi minuuttia aikaa, jaa tämä teksti samalla kun syöt omenaa, sipulia, jogurttia, appelsiinia ja banaania sekä luet kahta päivälehteä.

Tuulivoima uhattuna metsäpeurojen takia

Tuulivoiman rakentaminen Keski-Pohjanmaalla on vaikeuksissa. Syynä on uusi sääntö, joka suojelee metsäpeuroja.

Luonnonvarakeskus (Luke) on antanut suosituksen, että Natura-alueiden lähelle pitää jättää viiden kilometrin suoja-alue, jos alueella elää metsäpeuroja. Natura-alueet ovat tärkeitä luonnonsuojelualueita.

Tämä uusi sääntö voi tarkoittaa, että monia suunniteltuja tuulivoimaloita ei voida rakentaa, tai niiden määrä vähenee paljon.

Miksi uusi sääntö tehtiin?

• Sääntö perustuu ulkomailla, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa, tehtyihin tutkimuksiin. Niissä on huomattu, että porot ja karibut (peuran sukulaisia) välttävät alueita, joilla rakennetaan tai joissa on muuta toimintaa.

• Erityisesti eläimet välttävät näitä paikkoja, kun ne odottavat poikasiaan (vasomisen aikaan).

• Luke haluaa varmistaa, että metsäpeuroilla on rauha. Vaikka Suomessa ei ole vielä valmiita tutkimuksia metsäpeuroista ja tuulivoimasta, suoja-alue otettiin käyttöön varovaisuuden takia.

Tuulivoimayritykset ovat huolissaan

Tuulivoimayhtiöt ovat tästä uudesta säännöstä erittäin pettyneitä.

• Heidän mielestään viiden kilometrin suoja-alue on liian suuri ja kohtuuton.

• Yhden yhtiön (Wpd Suomi Oy) iso hanke on jo "mennyt jäihin". Se tarkoittaa, että rakentamista ei voi aloittaa tai se on pysähtynyt.

• Toisen yhtiön (OX2) edustajan mukaan pelkästään Keski-Pohjanmaalla voi jopa sata voimalaa jäädä rakentamatta.

• Tämä on iso ongelma kunnille, koska ne menettävät rahaa, jota tuulivoimalat olisivat tuoneet kiinteistöverojen muodossa.

• Tuulivoima-alan mukaan metsäpeuroja on nähty lähellä jopa rakennustyömaita, joten suuri suojavyöhyke ei ehkä ole tarpeen.

Metsäpeura on tärkeä laji

• Metsäpeura on EU:n luontodirektiivin mukainen laji, jota pitää suojella.

• Metsäpeurat siirrettiin Suomenselän alueelle 1970-luvulla Kuhmosta, ja kanta on kasvanut noin 2 000 yksilöön.

Uuden säännön takia monet alueet, jotka sopisivat hyvin tuulivoiman rakentamiseen Keski-Pohjanmaalla, voivat jäädä käyttämättä. Sääntö on nyt iso puheenaihe koko tuulivoima-alalla.