Jämsän liikenneympyrät

 Siinähän ne on kartalla Jämsän liikenneympyrät 16 kpl.

Mielipide: Reitistöjen kehittämisessä on palattava perusasioihin

Jämsän reitistöhankkeen toteutuksessa on havaittavissa selkeä painopisteen vääristymä. Hankkeen alkuperäinen tavoite – toimivien ja houkuttelevien ulkoilureittien rakentaminen – on jäänyt taka-alalle, kun resursseja on ohjattu merkittävässä määrin konsultointiin sekä taukorakenteiden, kuten laavujen ja nuotiopaikkojen, toteuttamiseen. Vaikka nämä rakenteet voivat lisätä käyttömukavuutta, ne eivät yksinään palvele hankkeen ydintarkoitusta.

Keskeinen ongelma on edelleen reittien puute. Ilman selkeitä, hyvin suunniteltuja ja maisemallisesti kiinnostavia kulkureittejä ei voida puhua toimivasta reitistöstä. Tämä on erityisen merkityksellistä matkailun näkökulmasta – esimerkiksi Himoksen alueella vierailevat matkailijat etsivät elämyksellisiä reittejä, eivät pelkkiä taukopaikkoja.

On tärkeää, että tämä näkökulma tuodaan esiin kaikissa hanketta koskevissa keskusteluissa ja päätöksenteossa. Reitti on se elementti, joka houkuttelee käyttäjiä, mahdollistaa luonnossa liikkumisen ja luo perustan koko hankkeen onnistumiselle. Vasta tämän jälkeen voidaan tarkastella, missä määrin lisärakenteet tukevat kokonaisuutta.

Jatkossa on syytä varmistaa, että reitistöhankkeiden suunnittelu ja toteutus perustuvat selkeään priorisointiin: ensin reitit, sitten rakenteet.

Jämsän Seutu 13.8.2025

eFatbike - Pykälä / Saunakylä / Himos

Helteet hellitti ja oli päästävä satulaan. Perusreittiä pitkin 37 km. No tuli muutama mutkakin.

https://trailmap.fi/routes/65162

Älä aja päälle - Koululaiset

STOP koulukiusaaminen

Moi koululainen joka oot jo palannu kouluun tai palaamassa. Jos näet jonku jolla ei oo kavereita tai jota kiusataan, koska hän on erilainen, ujo tai koska hänellä ei oo cooleimpia vaatteita tai paljon kavereita niin MEE väliin. Myös moikkaus tai hymy koulun käytävällä voi auttaa.

Kiusaamisessa ei oo mitään siistiä ja kiusattu ja koululainen joka puuttuu kiusaamiseen on aina kovempia tyyppeja kuin kiusaajat!

Tuulivoimaloiden purkukustannukset ja purkuvakuus

Konnevedellä kunta edellyttää 100 000 euron purkuvakuutta / voimala. Se kattaa vain n. 18 % SYKE:n laskelmien keskimääräisistä kustannuksista (kun perustuskin puretaan eli 552 000 € -kalleimmillaan 750 000 €). Eli maanomistajien syytä laittaa vuokratulot tiukasti talteen, jos voimaloita ikinä rakennetaan (toivottavasti ei). Tuulivoimayhtiötä tuskin löytyy rakennelmia purkamaan siinä vaiheessa kun on sen aika.

Tuulivoimaloiden purkukustannukset ja purkuvakuus - SYKE raportti osoittaa miten tuulivoimayhtiöiden kustannusarviot ovat olleet ''hatusta vedettyjä'' 

PSL julkaisi 2023 koosteen, jossa esitettiin eri maiden tuulivoimaloiden purkamiseen liittyvää lainsäädäntöä sekä purkukustannuksia.  Kustannukset ovat merkittävästi korkeammat kuin Suomen Uusiutuvien esittämä väite (10-80 000 euroa/voimala). Esimerkiksi Saksassa purkukulujen arvioidaan olevan noin 6.5 % rakentamiskustannuksista. 

https://pelastetaansuomenluonto.fi/…/Tuulivoimaloiden…

Tuulivoimaloiden purkamisen ja kierrätyksen, ml purkuvakuuden lakisääteiseksi määrittäminen, otettiin hallitusohjelmaan kesän 2023 neuvottelujen tuloksena. 

YM käynnisti käytöstä poistettujen maatuulivoimaloiden purkamista koskevan lainsäädäntöhankkeen alkuvuodesta 2024 ja hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syyskaudella 2026.

YM tilasi kilpailuttamatta tuulivoimayhtiöiden asianajajalta (ja Suomen Uusiutuvat jäseneltä) lainsäädäntöselvityksen. Selvityksen johtopäätöksissä on selkeästi nähtävissä puolueellisuus. https://api.hankeikkuna.fi/…/a4fb0…/KIRJE_20240327132153.PDF

Purkukustannuksia ja rahoitusmalleja koskeva selvitys tilattiin SYKE:ltä. Tässä selvityshankkeessa arvioitiin rahoitusmallina vakuutta ja sille vaihtoehtoisia ratkaisuja keinona varmistaa tuulivoimalan purku- ja alueen ennallistamisvelvoitteiden täyttäminen vastuutahon maksukyvyttömyys- ja muissa laiminlyöntitilanteissa.

Rahoitusmallien yleisen vertailun lisäksi hankkeessa arvioitiin myös purku- ja ennallistamisvelvoitteiden täyttämisen kustannuksia sekä tarvittavien vakuuksien suuruutta. Koottujen tietojen pohjalta arvioitiin vakuuksista aiheutuvia vaikutuksia julkiselle taloudelle, kunnille ja valtion viranomaisille, yrityksille, maanomistajille, kotitalouksille ja kansantaloudelle, painottaen taloudellisia ja ympäristövaikutuksia. 

Keskeiset havainnot SYKE:n purkukustannusselvityksestä:

1. Purkukustannuksissa suurta vaihtelua:

Halvimmillaan: 135 000–172 000 € (terästorni, ei perustuksen purkua, kevyt maisemointi)

Kalleimmillaan: 430 000–750 000 € (hybriditorni, koko perustus pois, maamassojen vaihto, metsitys)

Keskimäärin, jos koko perustus puretaan: n. 552 000 € (ALV 25,5 %)

2. Vakuusmalli ja sen kustannusvaikutukset:

Keskimääräinen elinkaaren aikainen vakuusmaksu (30 v):

Koko perustuksen purku: n. 165 000 € / voimala

2 m syvyyteen: n. 87 000 € / voimala

1 m syvyyteen: n. 75 000 € / voimala

3. Vakuusmallin vaikutus eri tahoihin:

Maanomistaja - Turva toiminnan päätyttyä. Vapauttaa vastuista, parantaa oikeusturvaa.

Kunta - Vastuu valvonnasta ja mahdollisista hallintopakko-menettelyistä. Kulut voidaan kattaa suoritemaksuilla.

Toiminnanharjoittaja - Pitkäaikainen kustannuserä. Vakuus voi vaikuttaa investointihalukkuuteen.

Viranomaiset - Tarvitsevat selkeän ohjeistuksen ja laskentamallin. Nykytilanne hajautunut ja epäselvä.

Strategiset tulkinnat ja huomiot:

1. Nykyjärjestelmä jättää merkittäviä riskejä ilman vakuuksia

Etenkin silloin, kun yhtiö omistaa itse maa-alueen, ei ole automaattista purkuvelvoitteen varmistusmekanismia.

Yhtiön mahdollinen konkurssi, vetäytyminen tai kansainvälinen myynti voi johtaa tilanteeseen, jossa purkukustannukset jäävät maanomistajan tai kunnan harteille.

2. Vakuusmallin käyttöönotto parantaa erityisesti yksityisten maanomistajien asemaa. 

Nykyisin vakuudet eivät ole julkisia, joten sopimusehdot voivat poiketa merkittävästi alueittain.

Uusi lainsäädäntö lisäisi ennustettavuutta ja tasapuolistaisi vastuuta voimalan elinkaaren lopussa.

3. Kunnille ei aiheudu merkittäviä uusia kuluja, jos suoritemaksuilla katetaan työ. 

Toimiva järjestelmä ei edellytä uusia tietojärjestelmiä tai henkilöstöresursseja.

Ongelmatilanteet (esim. hallintopakko) voivat silti aiheuttaa työajan käyttöä ja oikeudellista valmistelua.

Poliittisesti merkittävä kysymys: kuka maksaa, jos yhtiö poistuu?

Kysymys korostuu erityisesti alueilla, joihin on tullut useita kansainvälisiä tuuliyhtiöitä, joilla ei ole pitkäaikaista sitoutumista Suomeen.

SYKE suosittelee, että vakuus olisi lakisääteinen, julkinen ja sidottu elinkustannusindeksiin, ja että siitä voitaisiin ottaa huomioon myös romumetallien arvo, mutta vain pitkän aikavälin keskiarvoilla.

SYKE raportti (26.6.2025)

Sinilevä ja myrkyllisyys

Sinileviä (syano- eli syanobakteereja) on erittäin paljon eri lajeja, ja arviot niiden kokonaismäärästä vaihtelevat suuresti, jopa 2 000:sta 8 000:een lajiin. Suomen vesissä niitä tunnetaan noin 100 lajia.

Kaikki sinilevälajit eivät tuota myrkkyjä. Kuitenkin monet yleisimmistä sinilevälajeista ovat potentiaalisesti myrkyllisiä. Myrkyllisten lajien tuottamia toksiineja kutsutaan syanotoksiineiksi. Ne voivat aiheuttaa erilaisia oireita ihmisille ja eläimille, kuten iho-oireita, vatsavaivoja, ja vakavimmissa tapauksissa maksa- tai hermostovaurioita. Myrkyllisten sinilevien esiintyminen ja toksiinien määrä vaihtelee paljon ympäristötekijöiden, kuten lämpötilan ja ravinteiden määrän, mukaan.

Merkittävimpiä myrkkyjä tuottavia sinileväsukuja ovat esimerkiksi:

• Microcystis (tuottaa mikrokystiinejä, jotka ovat maksamyrkkyjä)
• Anabaena (tuottaa anatoksiineja ja saksitoksiineja, jotka ovat hermomyrkkyjä, sekä mikrokystiinejä)
• Nodularia (tuottaa nodulariineja, jotka ovat maksamyrkkyjä)
• Aphanizomenon (voi tuottaa anatoksiineja ja saksitoksiineja)
• Planktothrix (voi tuottaa mikrokystiinejä ja anatoksiineja)
• Cylindrospermopsis (voi tuottaa sylindrospermopsiineja, jotka vaikuttavat maksaan ja munuaisiin)

On tärkeää muistaa, että leväkukinnan ulkonäöstä ei voi suoraan päätellä, onko se myrkyllistä vai ei. Siksi sinilevän esiintyessä on aina noudatettava varovaisuutta ja vältettävä ihokosketusta sekä veden nauttimista.

Aarresaaren kotiseutumuseo, Jämsänkoski, Jämsä

Aarresaaren kotiseutumuseo on vuonna 1952 avattu kotiseutumuseo, joka sijaitsee Jämsässä Keski-Suomessa. Kotiseutumuseota ylläpitää vuonna 1949 perustettu Jämsänkosken Kotiseutuyhdistys. Museoalue muotoutui 1950–1970-luvuilla, kun sinne siirrettiin rakennuksia silloisen Jämsänkosken alueelta.

Aarresaaren kotiseutumuseossa on Koskenpään Kalliokoskelta siirretty siipiratasmylly, kaksikerroksinen jyväaitta 1700-luvulta, Kerkkolan rusthollin päärakennus 1840-luvulta, työväestön asumistavasta kertovat Aakun ja Timon mökit, kaksi eräaittaa, savusauna, riihi, kirkkovenetalas ja raamisaha. Kotiseutumuseon kokoelmat on osittain sijoitettu museorakennuksiin.

Aarresaaren kotiseutumuseo on maakunnallisesti merkittävä rakennettu ympäristö.

Kansalaisen karttapaikan sijaintisinkki

Aakun ja Edlan tarina

Aarresaaren kotiseutumuseon alueella on myös koko maan mittakaavassa harvinaisia ja juuri meille tärkeitä rakennuksia. Yksi näistä on Aakun mökki. Tehtaan työmiehen August Jokisen mökki saatiin Aarresaaren hyvin alkuperäisenä ja mukana tuli myös siihen kuulunutta irtaimistoa. Kohteen arvoa nostaa vielä se, että rakennuksen vaiheista ja asukkaista tiedetään paljon.

August syntyi Jämsän Honkalan kylässä 1879 ja kierteli nuoruudessaan tavalliseen tapaan renkinä maataloissa. Jämsänkosken tehtaalle hän tuli 1910-luvun taitteessa ja tutustui siellä 1888 syntyneeseen Edla Hepéniin. Nuoret menivät naimisiin 1907 ja asuivat ensiksi vuokra-asunnoissa.

Kinulaan Jämsänkosken rusthollin vuokratontille rakennettiin oma pieni mökki 1910-luvun alkupuolella. Rahaa ei ollut paljon ja hirsiä ostettiin oravannahkojen myynnistä saduilla rahoilla. Yksi nahkanippu jäi mökin seinälle muistoksi. Lapsia syntyi 9 ja lisäksi mökistä tarjottiin yõsijaa Aakun työtovereille, joilla pitkän kotimatkan vuoksi ei ollut aikaa yövuoron jälkeen käydä kotona. Lisätulojen hankkimiseksi otettiin vielä tehtaalla työssä käyvä poikamies vuokralaiseksi 1920-luvulla. Vuokralainen menehtyi 1920-1930-luvun taitteessa paikkakunnalla raivonneeseen ns. lentävään keuhkotautiin. Sama tauti vei Jämsänkoskelta hautaan kokonaisia perheitäkin, mutta ihmeen kaupalla Aakun ja Edian omasta perheestä ei kukaan sairastunut.

Vuodet vierivät ja yksi toisensa perään lapset lähtivät maailmalle. Viimeiset vuotensa Aaku oli tehtaalla porttivahtina. Aaku kuoli kotonaan 22.12.1958 ja Edla 20.1.1958 Jämsänkosken sairaalassa.

Perheen lapsista Sylvi rakensi miehensä kanssa samalle tontille uuden omakotitalon pari vuotta ennen Aakun ja Edlan kuolemaa. Vanha talo jäi tontille ja Sylvi Nieminen lahjoitti sen kotiseutuyhdistykselle.

Aakun mökissä vieraillessa voi kuvitella ja miettiä miten suuren perheen arki yhdessä pienessä huoneessa sujui. Vanhemmat lapset kävivät tehtaalla työssä, osa teki kolmivuorotyötä. Ahtainta oli talvella, kun nukkumapaikkana ei voitu käyttää ullakkoa. Lattia oli patjojen peitossa. Perheen lapset ovat muistelleet elämäänsä pienessä mökissä; "ahdasta oli, kun kaikki olivat kotona, mutta sopu antoi sijaa, joulu oli ihana juhla, ruokailtiin vähän vuorotellen ja lapset olivat ulkona vanempien ja vieraiden syödessä, Arkena oli väljempää, koska ei oltu yhtä aikaa kotona."

Aakun mökissä on hyvä pysähtyä miettimään asumistason ja elämän muuttumista sadan vuoden kuluessa.

Timon mökki

Jämsänkosken seurakunnan vt. kirkkoherra Kaarlo Sovijärven vuonna 1925 kirjoittamassa pienessä Jämsänkosken historiakoosteessa luetellaan keskustan vanhimpia rakennuksia ja Timon mökki mainitaan vesistön länsipuolella olevista yhtenä vanhimmista.

Timon mökki oli alun perin aivan tehdasalueella Hovilan vesistöhaaran tuntumassa. Teollisuuden laajentuessa rakennus siirrettiin Linnasenvuoren alarinteeseen lähelle Jämsästä tulevaa maantietä.

Kuka sitten mahtoi olla se Timo, jonka mukaan vaatimaton yksihuoneinen rakennus sai nimensä?

Hannele Naatula jäljitti kirkonkirjoista oheisen sukutarinan, joka todennäköisesti on juuri Timon elämäkerta:

"Timo Matinpoika (Timoteus Mattsson) syntyi 14.7.1821 Teiskossa Uusi-Petäjärven torpan poikana. Hän muutti Teiskosta ensin Messukylään 1841 ja sieltä ja sieltä melkein saman tien Jämsään 1842. Jämsässä Timo työskenteli aluksi renkinä Kauhkialassa Rusulan ja Eskolan taloissa. Sen jälkeen hänet on merkitty kirjoihin itselliseksi, sitten jälleen rengiksi ja myöhemmin myös muonamieheksi asuinpaikkojen vaihtuessa.

Vuonna 1846 hänet vihittiin jämsäläisen Eeva Stiina Juhontyttären (s. 8.9.1826) kanssa. Timolle ja Eevalle syntyi yhdeksän lasta. Heistä neljä kuoli pieninä. Lapsista Eeva s. 1847, Maria s. 1849, Karoliina s. 1851, lida s. 1854 ja Aleksanteri (Santeri) s. 1866 varttuivat aikuisikään saakka. Puolisonsa Eeva Stiinan kuoltua lavantautiin (nerffeber) 39-vuotiaana 1866 Timo eleli lopun ikäänsä leskenä.

Vuoden 1871 paikkeilla Timo tuli Jämsänkoskelle Sahalaan ja on merkitty kirjoihin ensin sahatyöläiseksi (sågkarl) ja sitten löysäksi asuen Patalan mailla (rum å Patala mark). Timo kuoli Jämsään vielä silloinkin kuuluneella Jämsänkoskella 80 vuoden iässä 11.9.1901. Kuolinmerkinnän mukaan hän kuoli vanhuuteen."

Mahdollisesti juuri Timon elämän loppuvaiheessa mökki siirrettiin Linnasenvuoren rinteesen. Timon kuoltua mökissä asuttiin vielä pitkään. Korjauspajan pitkäaikainen työnjohtaja Antti Laaksonen on kirjannut muistiinpanoihinsa Timon mökissä 1940-luvun alussa asuneen iäkkään miehen, joka oli ahkeran puutarhan hoitaja.

Hänen kuoltuaan pieni mökki sai jälleen uusia asukkaita ja se oli asuttuna vielä aivan 1960-luvun alkuvuosiin saakka. Aarresaaren museoalueelle Timon mökin lahjoittj työnjohtaja Johan Laaksonen, joka oli myös asunut lapsuudessaan mökissä.

Aakun mökki

Aakun mökki

Timon mökki

Savusauna

Kerkkolan-Kosken päärakennus

Aitta

Aitta sisältä

Kalliokosken mylly

Raamisaha

Kirkkovenetalas

Riihi

Pärehöylä

Eräaitta

Riihi