Suomeen nousevassa aurinkovoimabuumissa on valtavasti hyvää: se tuo elinvoimaa maaseudulle, edistää puhdasta siirtymää ja lisää kotimaista energiatuotantoa. Kun maaseudulle suunnitellaan satojen hehtaarien jättimäisiä aurinkopaneelikenttiä, puhutaan merkittävistä investoinneista. Paikallisen päätöksenteon ja maanomistajien pöydissä on kuitenkin herättävä – ennen kuin ensimmäistäkään paalua lyödään maahan.
Mikä on tilanne silloin, kun aurinkopaneelien käyttöikä 30 tai 40 vuoden päästä päättyy tai jos energiayhtiö ajautuu yllättäen konkurssiin? Koko kansantalouden ja vihreän siirtymän uskottavuuden kannalta on elintärkeää, että vastuut ovat kirkkaat.
Ensinnäkään lasku ei saa koskaan langeta maanomistajan maksettavaksi. On kohtuutonta ajatella, että sukupolvelta toiselle maataan viljellyt tai metsää omistanut perhe voisi löytää itsensä tilanteesta, jossa heidän syliinsä kaatuu miljoonaluokan romuvarasto. Maanvuokrasopimuksissa on oltava mustaa valkoisella: vastuu purkamisesta ja alueen ennallistamisesta on sataprosenttisesti operaattorilla.
Tässä avainasemaan nousevat kunnat ja rakennusluvat. Kunta ei yksinkertaisesti saa myöntää rakennuslupaa 200 hehtaarin teolliselle aurinkopuistolle ilman riittävää, asianmukaisesti mitoitettua purkuvakuutta – esimerkiksi pankkitakausta. Kun kyseessä on satojen hehtaarien jättimäinen kenttä, vakuuden on oltava miljoonaluokkaa, tyypillisesti 4–7 miljoonaa euroa, ei mikään nimellinen muutaman kymmenen tuhannen euron ele.
Nyrkkisääntönä pelkkä purkaminen ja alueen siistiminen maksaa helposti kymmeniä tuhansia euroja per hehtaari, joten liian pieni vakuus jättäisi laskun yhteiskunnan tai maanomistajan maksettavaksi, jos yhtiö tekee konkurssia. Vakuuden on oltava se turva, jolla alue saadaan varmasti palautettua luonnonmukaiseen tilaan. Kunta ei voi eikä saa jättää hylättyä teollisuusaluetta luontoon roikkumaan.
Vihreää siirtymää ei saa rakentaa löyhien lupauksien varaan. Vastuullinen energiatuotanto kantaa vastuunsa alusta loppuun – aina siihen asti, kun viimeinenkin paneeli ja teräsrunko on nostettu maasta. Vaaditaan siis tiukkoja lupaehtoja, vedenpitäviä sopimuksia ja riittäviä miljoonaluokan vakuuksia, jotta maaseudun vihreä energia ei muutamassa vuosikymmenessä muutu yhteiskunnan tai maanomistajien painajaiseksi.
