Kun Suomen ensimmäiset tuulivoimalat lähestyvät elinkaarensa loppua, uusi keskustelu on noussut esiin. Kysymys ei enää ole siitä, kuinka monta megawattia voimalat tuottavat, vaan siitä, mitä näiden jättiläisten purkaminen maksaa, kun roottorinlavat ovat lakanneet pyörimästä. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tuore raportti osoittaa, että todelliset purkukustannukset voivat joissakin tapauksissa lähennellä miljoonaa euroa voimalaa kohden. Tämä on luku, josta tuulivoimateollisuus tai poliittiset päättäjät eivät ole aiemmin olleet erityisen kiinnostuneita puhumaan.
SYKEn selvitys laadittiin osana ympäristöministeriön ajamaa lainsäädäntötyötä. Se osoittaa, että yhden tuulivoimalan purkaminen maksaa 132 400–212 700 euroa. Kun myös perustukset on poistettava ja maa ennallistettava, summa nousee nopeasti. Perustuslaattojen poistamisen kustannukset ovat 174 900–376 700 euroa. Kallioankkurien osalta summa on hieman matalampi, 123 600–213 300 euroa. Tämän lisäksi tulevat täytön, maaston palauttamisen ja maisemoinnin kustannukset, jotka nousevat yhteensä satoihin tuhansiin euroihin.
Jos perustukset puretaan vain metrin tai kahden syvyyteen ja peitetään mullalla, summa on pienempi. Silloinkin kustannukset ovat kuitenkin 10 000–60 000 euroa, mikä käytännössä tarkoittaa, että energiayhtiöt välttävät täydellisen puhdistuksen. Tämä jättää jälkeensä ympäristöllisen ja taloudellisen taakan, joka saattaa kaatua maanomistajien tai veronmaksajien maksettavaksi.
Alaorganisaatio Suomen uusiutuva ry (aiemmin Suomen tuulivoimayhdistys) ilmoittaa huomattavasti alhaisempia lukuja. Heidän laskelmiensa mukaan purkaminen maksaa 10 000–80 000 euroa per voimala, kun kierrätysmateriaaleista saatavat tulot lasketaan mukaan. Tämä saattaa kuulostaa kohtuulliselta, mutta SYKEn mukaan se on harhaanjohtavaa, koska näissä arvioissa puuttuu usein tarkka laskelma täydestä kunnostuksesta, maaperän käsittelystä ja turvallisesta purkamisesta.
Monet nykyiset maanvuokrasopimukset Suomessa sisältävät niin kutsutut purkuvaraukset, eli summia, jotka rakennuttajan on varattava tulevaa purkamista varten. Nämä ovat yleensä 80 000–150 000 euroa. Raportti osoittaa, että nämä tasot ovat yleensä riittämättömiä. Jos yritys menee konkurssiin ennen purkamista, on ilmeinen riski, että valtio tai maanomistaja joutuu maksamaan usean miljoonan euron laskun.
Kansainväliset vertailut vahvistavat kuvaa. Saksassa kaksi riippumatonta purkuarviota osoittaa, että täydellisen purkamisen kustannukset ylittävät usein puoli miljoonaa euroa. Romun arvo kattaa tällöin enintään 10–15 prosenttia kokonaissummasta.
SYKEn raportin liitteiden mukaan purkumateriaalin myyntiarvo voi parhaimmillaan olla 100 000 euroa. Se ei kata edes puolta perustavimmasta purkamisesta, puhumattakaan ympäristön kannalta kestävästä paikan ennallistamisesta.
Nyt on kysyttävä, kuka lopulta vastaa loppulaskusta. Kunnat, jotka ovat luovuttaneet maata ja antaneet rakennuslupia vaatimatta riittäviä vakuuksia, ovat vaarassa jäädä kasvavan ongelman kanssa, kun voimalat saavuttavat teknisen rajansa. Tuulivoimala, joka rakennetaan ilman purkutakuuta, ei ole pelkästään ympäristöriski vaan myös taloudellinen velkakuoppa.
Ruotsille, jossa tuulivoimarakentaminen on tällä hetkellä nopeaa, tämä on kohtalonkysymys. Jos Ruotsi seuraa Suomen esimerkkiä, käy selväksi, että jokaisen uusia voimaloita koskevan päätöksen on sisällettävä vaatimus täydellisestä purkamisesta, ennallistamisesta ja taloudellisesta vakuudesta. Muuten edessämme on tulevaisuus, jossa maisema täyttyy ruostuvista torneista, joista kukaan ei enää halua ottaa vastuuta.
