Aarresaaren kotiseutumuseossa on Koskenpään Kalliokoskelta siirretty siipiratasmylly, kaksikerroksinen jyväaitta 1700-luvulta, Kerkkolan rusthollin päärakennus 1840-luvulta, työväestön asumistavasta kertovat Aakun ja Timon mökit, kaksi eräaittaa, savusauna, riihi, kirkkovenetalas ja raamisaha. Kotiseutumuseon kokoelmat on osittain sijoitettu museorakennuksiin.
Aarresaaren kotiseutumuseo on maakunnallisesti merkittävä rakennettu ympäristö.
Kansalaisen karttapaikan sijaintisinkki
Aakun ja Edlan tarina
Aarresaaren kotiseutumuseon alueella on myös koko maan mittakaavassa harvinaisia ja juuri meille tärkeitä rakennuksia. Yksi näistä on Aakun mökki. Tehtaan työmiehen August Jokisen mökki saatiin Aarresaaren hyvin alkuperäisenä ja mukana tuli myös siihen kuulunutta irtaimistoa. Kohteen arvoa nostaa vielä se, että rakennuksen vaiheista ja asukkaista tiedetään paljon.
August syntyi Jämsän Honkalan kylässä 1879 ja kierteli nuoruudessaan tavalliseen tapaan renkinä maataloissa. Jämsänkosken tehtaalle hän tuli 1910-luvun taitteessa ja tutustui siellä 1888 syntyneeseen Edla Hepéniin. Nuoret menivät naimisiin 1907 ja asuivat ensiksi vuokra-asunnoissa.
Kinulaan Jämsänkosken rusthollin vuokratontille rakennettiin oma pieni mökki 1910-luvun alkupuolella. Rahaa ei ollut paljon ja hirsiä ostettiin oravannahkojen myynnistä saduilla rahoilla. Yksi nahkanippu jäi mökin seinälle muistoksi. Lapsia syntyi 9 ja lisäksi mökistä tarjottiin yõsijaa Aakun työtovereille, joilla pitkän kotimatkan vuoksi ei ollut aikaa yövuoron jälkeen käydä kotona. Lisätulojen hankkimiseksi otettiin vielä tehtaalla työssä käyvä poikamies vuokralaiseksi 1920-luvulla. Vuokralainen menehtyi 1920-1930-luvun taitteessa paikkakunnalla raivonneeseen ns. lentävään keuhkotautiin. Sama tauti vei Jämsänkoskelta hautaan kokonaisia perheitäkin, mutta ihmeen kaupalla Aakun ja Edian omasta perheestä ei kukaan sairastunut.
Vuodet vierivät ja yksi toisensa perään lapset lähtivät maailmalle. Viimeiset vuotensa Aaku oli tehtaalla porttivahtina. Aaku kuoli kotonaan 22.12.1958 ja Edla 20.1.1958 Jämsänkosken sairaalassa.
Perheen lapsista Sylvi rakensi miehensä kanssa samalle tontille uuden omakotitalon pari vuotta ennen Aakun ja Edlan kuolemaa. Vanha talo jäi tontille ja Sylvi Nieminen lahjoitti sen kotiseutuyhdistykselle.
Aakun mökissä vieraillessa voi kuvitella ja miettiä miten suuren perheen arki yhdessä pienessä huoneessa sujui. Vanhemmat lapset kävivät tehtaalla työssä, osa teki kolmivuorotyötä. Ahtainta oli talvella, kun nukkumapaikkana ei voitu käyttää ullakkoa. Lattia oli patjojen peitossa. Perheen lapset ovat muistelleet elämäänsä pienessä mökissä; "ahdasta oli, kun kaikki olivat kotona, mutta sopu antoi sijaa, joulu oli ihana juhla, ruokailtiin vähän vuorotellen ja lapset olivat ulkona vanempien ja vieraiden syödessä, Arkena oli väljempää, koska ei oltu yhtä aikaa kotona."
Aakun mökissä on hyvä pysähtyä miettimään asumistason ja elämän muuttumista sadan vuoden kuluessa.
Timon mökki
Jämsänkosken seurakunnan vt. kirkkoherra Kaarlo Sovijärven vuonna 1925 kirjoittamassa pienessä Jämsänkosken historiakoosteessa luetellaan keskustan vanhimpia rakennuksia ja Timon mökki mainitaan vesistön länsipuolella olevista yhtenä vanhimmista.
Timon mökki oli alun perin aivan tehdasalueella Hovilan vesistöhaaran tuntumassa. Teollisuuden laajentuessa rakennus siirrettiin Linnasenvuoren alarinteeseen lähelle Jämsästä tulevaa maantietä.
Kuka sitten mahtoi olla se Timo, jonka mukaan vaatimaton yksihuoneinen rakennus sai nimensä?
Hannele Naatula jäljitti kirkonkirjoista oheisen sukutarinan, joka todennäköisesti on juuri Timon elämäkerta:
"Timo Matinpoika (Timoteus Mattsson) syntyi 14.7.1821 Teiskossa Uusi-Petäjärven torpan poikana. Hän muutti Teiskosta ensin Messukylään 1841 ja sieltä ja sieltä melkein saman tien Jämsään 1842. Jämsässä Timo työskenteli aluksi renkinä Kauhkialassa Rusulan ja Eskolan taloissa. Sen jälkeen hänet on merkitty kirjoihin itselliseksi, sitten jälleen rengiksi ja myöhemmin myös muonamieheksi asuinpaikkojen vaihtuessa.
Vuonna 1846 hänet vihittiin jämsäläisen Eeva Stiina Juhontyttären (s. 8.9.1826) kanssa. Timolle ja Eevalle syntyi yhdeksän lasta. Heistä neljä kuoli pieninä. Lapsista Eeva s. 1847, Maria s. 1849, Karoliina s. 1851, lida s. 1854 ja Aleksanteri (Santeri) s. 1866 varttuivat aikuisikään saakka. Puolisonsa Eeva Stiinan kuoltua lavantautiin (nerffeber) 39-vuotiaana 1866 Timo eleli lopun ikäänsä leskenä.
Vuoden 1871 paikkeilla Timo tuli Jämsänkoskelle Sahalaan ja on merkitty kirjoihin ensin sahatyöläiseksi (sågkarl) ja sitten löysäksi asuen Patalan mailla (rum å Patala mark). Timo kuoli Jämsään vielä silloinkin kuuluneella Jämsänkoskella 80 vuoden iässä 11.9.1901. Kuolinmerkinnän mukaan hän kuoli vanhuuteen."
Mahdollisesti juuri Timon elämän loppuvaiheessa mökki siirrettiin Linnasenvuoren rinteesen. Timon kuoltua mökissä asuttiin vielä pitkään. Korjauspajan pitkäaikainen työnjohtaja Antti Laaksonen on kirjannut muistiinpanoihinsa Timon mökissä 1940-luvun alussa asuneen iäkkään miehen, joka oli ahkeran puutarhan hoitaja.
Hänen kuoltuaan pieni mökki sai jälleen uusia asukkaita ja se oli asuttuna vielä aivan 1960-luvun alkuvuosiin saakka. Aarresaaren museoalueelle Timon mökin lahjoittj työnjohtaja Johan Laaksonen, joka oli myös asunut lapsuudessaan mökissä.
Aakun mökki
Aitta
Eräaitta
