Jättiläisen kivi

Pikku retkelle lähdettiin Kuoreveden rantamaisemiin. Auto laitettiin parkkiin Kuoreveden kirkon pihaan. Ensimmäinen opaste Jättiläisen kivelle oli jo kirkolle mentäessä oikealla puolella kuusiaidan juuressa. Matka jatkui kirkon pihan poikki vasemmalle kirkkoveneelle, joka oli katoksessa. Rakennuksen kulmalla oli toinen opaste. Kiersimme rakennuksen oikealta. Sitten kävelimme erittäin mutkittelevaa polkua kohti Jättiläisen kiveä. Opasteita oli aina silloin tällöin. Ylitimme mökkitien ja sitten olimme jo aika lähellä. Hetken kuluttua Jättiläisen kivi oli edessämme. Se on valtava, "pyöreän muotoinen" siirtolohkare aivan rantatöyräällä. Ihmettimme ja hämmästelimme luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettua monumenttia. Laskeuduimme tönnäältä järven jäälle ja kävelimme jäitse takaisin kirkolle. Kirkon pihassa oli "päättömästi" liikkuneen hiiren jäljet. Jälkiä oli pitkin parkkipaikalta kirkolle menevää tietä.. 

Kävelemämme reitti kulki seuraavasti https://share.trailmap.fi/12783824367836. Matka ei ollut pitkä, vain 0,8 km.

Kansalaisen karttapaikan karttalinkki Jättiläisen kivi

Retkipaikka.fi kirjoittaa seuraavasti, Jättiläisen kivi: 

Jättiläisen kivestä ei ole tiedossa perimätietoa palvontapaikkana, mutta sijainniltaan ja muodoltaan se on hyvin seidan kaltainen, voimaa ja pyhyyttä uhkuva kivi. Ei liene sattumaa, että kirkon paikka valittiin aikoinaan aivan Jättiläisen kiven tuntumasta. Onhan useita esimerkkejä siitä, että kristinusko sulautti vanhat pakanalliset tavat omiinsa ja otti myös haltuun vanhoja pyhiä paikkoja uuden uskonnon nimissä.

Kuorevesi on nykyisin osa Jämsän kaupunkia. Pysyvä asutus tuli seudulle keskiajan loppupuolella. Sitä ennen Kuoreveden metsiä ja kalavesiä hallitsivat saamelaiset ja hämäläiset eränkävijät. Heidän palvontapaikakseen Jättiläisen kiveä on helppo kuvitella. Kiveen on varmasti liittynyt tarinoita siitä, kuinka jättiläinen on tuonut tai viskannut kiven paikoilleen.

Jättiläisen kiven historia palvontapaikkana saattaa mennä jopa tuhansien vuosien taakse, kauas kivikaudelle. Kiven kolmella syrjällä on selvää punaista väriä, joka saattaa olla tuhoutunut muisto kivikautisesta kalliomaalauksesta.

Väriä on myös saatettu sivellä kiven pintaan ilman, että on ollut tarkoituskaan tehdä mitään kuvia. Saamelaiset ovat voidelleet seitojaan verellä tai rasvalla varmistaakseen paremman metsästys- tai kalastusonnen. Mahdollisesti punavärin sivelemisellä oli sama tarkoitus, tai sitten sitä kautta on saatu yhteys kivessä asuvaan henkeen. Museoviraston rekisteriportaalin mukaan Jättiläisen kivi on samalla korkeudella merenpinnasta kuin alueen tunnetut kivikautiset asuinpaikat.