Se oli aamusella raahauduttava henkisen kynnyksen eli ulko-oven kynnyksen yli. Suunnaksi otettiin Hartusvuoren lähimetsä. Ensin käveltiin Jaatilanjärven yli ja suunnattiin kuntoportaille. Sieltä sitten mentiin metsäpolkuja pitkin Hartusvuoren laavulle. Keskusta näkyy laavun kohdilta yllättävän hienosti.
Mäeltä laskeuduimme Puukilaan. Totesimme Pukinvuoren juurella, että on se aikamoisen jyrkkä mäki. Aikonaan mäellä on ollut muinaislinna, joka on ollut siellä rautakauden aikana. Keskustan ja Paunun kautta päädyimme kotipihaan.
Metsässä tuli vastaan vanhempi nuoripari. He pelkäsivät pystyyn kuivaneita puita ja heitä asia hieman pelotti. Kaatuneita puita on jonkun verran Hartusvuoren alueella. Ei niitä kaatuvia puita nyt suinkaan tarvitse pelätä.
Hartusvuoren alueella on lukematon määrä polkua ja niitä ei opi kuin kävelemällä ne kaikki läpi. By the way vain isoimmat polut ovat kartalla.
Matkaa kertyi 6,5 km ja kannatti. Metsässä rauhoittui sielu ja mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti