Sen jälkeen koitti tasaisempi osuus ja laskeuduttiin laaksoon. Sielläkin märkien kohtien yli meni pitkospuut. Nousu itse näkötornille alkoi portaista. Sen jälkeen tultiin risteykseen, josta pääsi sekä tornille että rantaan. Pienoinen nousu oli vielä edessä. Sitten olimmekin tornin juurella. Äkkiseltään katsottuna hyvin vaatimattoman korkuinen torni. Maisemat varsinkin koillisen suuntaan Kärkisten sillalle päin olivat upeat. Vaherin suuntaan katsottaessa puiden latvat ovat näkemäesteenä.
Tornilta löytyy pöytä istuimineen eväiden syöntiä varten. Paikalle ei saa tehdä nuotiota.
Paluu tornilta autolle tehtiin samaa reittiä kuin mennessä. Parkkipaikalla autot olivat lisääntyneet kymmeneen. Eli paikka on varsin suosittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti