Lyhyesti virsi kaunis: "Koska mikään ei ole itsestään selvää" - valtuuston kokouksessakaan.
Osa valtuutetuista rakastaa omaa ääntään. Puheenvuorossa pitää olla jotain sanottavaakin. Välillä jää epäselväksi, mitä puhuja haluaa sanoa.
Osa valtuuteuista haraa vastaan viimeiseen saakka, vaikka demokraattinen päätös on tehty jo aiemmin.
Usein tunteet ja reaalitodellisuus on ristiriidassa.
Muutamalla henkilöllä on aina joka asiaan jotain sanottavaa, mielestäni populismia.Usein aate menee järjen edelle. Samoin puolueen valtakunnalliset linjaukset ajavat jämsäläisen edun edelle.
Puheenvuorot tulee olla käsiteltävästä asiasta, ei asian vierestä eikä esityslistan eri kohdasta. Valtuutetun tulee olla selvillä, mikä asiankohta on käsittelyssä.
Päätöksenteossa tulisi miettiä aina, mikä on jämsäläisten parasta.
Mitä lähempänä on seuraavat eduskuntavaalit sitä enemmän äänestyskäyttäytyminen muuttuu.
Yksi valtuutettu tekee mahdottoman esityksen ja toinen vielä kannattaa sitä. Epäselväksi jää ymmärsikö ensin mainittu, mitä edes ehdotti. Esitystä kannattanut henkilö ei kyllä mielestäni tajunnut edes mistä puhuttiin.
Usein istuvan parlamentaarikko -rodun edustaja tulee kokoukseen myöhässä, mutta silloin on kyllä oikeus ja kohtuus lähteä pois jo ennenkuin kokous päättyy.
Näyttää sille, että kokoussalin edessä oleva mustapukuinen henkilö ei keskity kokoukseen juuri ollenkaan, vaan tutkii läppäriään. Voi olla, että se poissaolevuus on hämäystä.
Demokratiassa tämä on mahdollista - diktatuuri on sitten toinen juttu.
Kaikesta huolimatta nostan hattua ja kumarran syvään valtuuston puheenjohtajalle, että saa kokouksen kunnialla läpi vedettyä.