Himos

Himos

maanantai 12. heinäkuuta 2021

eFatbike - Orivesi / Juupajoki / Juupajoen kirkonkylä

Ennen kukon kiekaisua ylös. Fillari auto perään ja Orivedelle. Voitilan ristille jätin auton 6.15 ja sitten polkemaan. Ensin sivuutin Voitilan ja sitten Nihuantaustan sekä Höllön. Hirsilästä eteenpäin menin päätien laitaa Kooninkulman ohitse ja käännyin Juupajoelle. Korkeakosken kylänraitti oli hiljainen seiskan aikaan aamulla. Sitten matkalle sattui pari isoa sahaa. Ylitin Mäntäntien ja olin Kopsamossa. Juupajoen kirkonkylällä oli myös koulu. Sitten ohitin Juupasillan, Mellin, Porvolan ja Savon. Haaviston ja Kokkolan jälkeen käännyin oikeaan hiekkatielle, joka johti autolle.

Tuntuu sille, että oikeilla maajusseilla ei ole aikaa tehdä maitolaitureita, vaan niitä tekevät sellaiset, joilla on aikaa.

Matkaa kertyi 38,7 km.


















sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Jämsänjoki - Aamu-uinnilla

Sunnuntai aamun aamu-uinti Jämsänjoessa. Kuvat hieman kertovat tyyneydestä, mutta kokemusta ei voi kuvien välityksellä jakaa. Se on koettava ihan itse.


Saunakylä - Kursulalle

Kursulalle

Terve löyly
Terve lämmin

Uusi löyly
Vanha sauna

Väki vanhan
Väinämöisen

Hiki nuoren
Joukahaisen

Lyötä maahan
liika löyly

Läpi kiukahan
kivisen

Tuulen tuuitettavaksi

Sanervatar
saunapiika

Ootkos löylyssä
asuva

Tuoppa vihta
tullessasi

Lehti hieno
helmastasi

Hauu simahinen
vasta

Satalatva
lauhuttele

Jolla kylven
kylvettelen

Nämä pulmat
purkamahan

Nämä haitat
halkomahan

Nämä tauit
taittamahan

Ves on luotu
voiteheksi,
löyly hauteheksi

Ves on tuotu,
löyly on luotu

💗

lauantai 10. heinäkuuta 2021

eFatbike - Muurame / Muuratjärvi

Fillari auton perään ja Muuramen Shellille. Siitä sitten yläketju kireelle ja kylänraittia etelään päin. Ennen junarataan otin oikeaan. Menin urheilukentän vieritse ja ysitien ylitin suoraan harjun yli. Olin Muuratjärven rannassa. Rantatietä ajelin etelään. Nousin harjun päälle uudelleen  ja päästelin Kuusanmäentietä eteenpäin ja etelään. Ojalan kohdin se kääntyi oikeaan. Sitten tuli risteys oikeaan ja ajelin Petäjävedentietä pohjoiseen. Tikkalaan saavuttuni huomasin toimivan kyläkaupan, Kello oli vailla kahdeksan ja ovessa luki, että kasilta aukeaa. Ja ei kun kauppaan jätskiä ostamaan. Hetken istahdin kaupan pihalla, kun jäätelön söin. Matka jatkui Saukkolahdentietä Isolahteen, josta oli käännös Muurameen. Siitä sitten vaan Isolahdentietä polkien kohti Muuramen Shelliä. Ajastaan olin takaisin autolla.

Jos et tykkää mäkisestä tai siis erittäin mäkisestä maastosta, niin unohda kaikki, mitä edellä juuri luit. Suoraan sanoen ja kursailematta, helvetinmoisia mäkiä.

Matkaa kertyi 44,2 km.















perjantai 9. heinäkuuta 2021

eFatbike - Mänttä / Rapukartano / Vilppula

Kukko kiekaisi ja fillari auton perään. Suunnaksi otin Mäntän. Auton jätin parkkiin Myllyrantaan. Siitä sitten poljin hetken kohti Tammirantaa. Sitten menin tien yli Tammikankaan puolelle ja sieltä pikkutietä pitkin Riihosrantaan. Siirtolapuutarhassa ei ollut näin aikaisin kukaan vielä herännyt.

Sitten polkaisin pitkin metsäpolkua Atilanlammen pohjoispuolitse Sairaalantielle ja edelleen Kaltilaan. Orivedentiellä oli tuohon aikaan onneksi hiljainen meno. Sitten käännyin Valkeajärventielle. Sitten ajelin Sammallammintietä Kivilahteen. Tarkoitukseni oli mennä Kivilahdesta Rauhalammintielle. Kyltissä luki "Kulkeminen omalla vastuulla". No jos se susikoira nyt mut syö niin syököön. Ja ei syönyt;)  Poljin edelleen eteenpäin Koivuseläntietä Koivulahteen ja kiersin rapualtaat. Siellä ne ravut kasvoivat tai ainakin niin uskottelin itselleni. Päädyin polun ja mökkitien kautta Rapukartanolle. Muutaman kuvan napsasin, koska rakennukset ovat mielestäni sanoin kuvaamattoman hienot. 

Sen jälkeen tulin Rauhalammintietä aina Koskentielle Vilppulan taajaman alueelle. Otin vasempaan ja ajelin Metsä Groupin Vilppulan sahalle. Sitten menin Riihikankaantietä kirkolle. Kyrönniemen kautta ajelin eteenpäin. Rannan kautta poljin Vilppulan keskustaan. Piipahdin aamupalalla Hilman ja Onnin kahvilassa. Tosin se aukesi ysiltä ja kello oli vasta kymmentä vaille. Olin kuitenkin tervetullut nautiskelemaan ainutlaatuisia "leipomuksia". Pekonikana -sämpylä oli sanoinkuvaamattoman hyvää. Ei ollut mikään sarjavalmiste monikansalliselta huoltoasemalta.

Kapakan kautta ajelin eteenpäin, koska nimi oli erikoinen eikä sen nimen arvoitus auennut minulle. Pyörätie ison tien laidassa vei kohti Mänttää. K-Raudan kohdilta käännyin oikeaan Joenniemen taidemuseolle. Sieltä sitten tulin rantapolkua aina Tokmannin kulmille saakka. Muutaman mutkan tein keskustassa ja sitten olikin takaisin autolla Myllyrannassa.

Luontoelukat: 5 kurkea, ketun poikanen ja lukematon määrä pupujusseja, pieniä ja isoja. 

Matkaa kertyi 42,3 km.