Kaupunginvaltuuston kokouksia seuratessa huomaa nopeasti, että kyseessä on paitsi päätöksenteon areena, myös yhteisen poliittisen kulttuurimme peili. Vaikka valtuutetuilla on usein kiihkeitäkin näkemyseroja taloudesta, palveluista tai kaavoituksesta, on muistettava yksi tärkeä asia: päätöksenteko vaatii aina kykyä kuunnella toista. Siksi toivon valtuustoon ja kaikkeen poliittiseen keskusteluun entistä enemmän sitä vanhaa kunnon kohteliaisuutta.
Kohteliaisuus politiikassa ei tarkoita sitä, että kaikesta pitäisi olla samaa mieltä tai että terävätkin poliittiset erot pitäisi lakaista maton alle. Päinvastoin, avoin ja reipas debatti kuuluu demokratiaan. Kuitenkin puhetavan, toisen ihmisen kunnioittamisen ja asiallisuuden säilyttäminen ovat avainasemassa, kun halutaan rakentaa luottamusta päättäjien välille.
Samalla on syytä pitää mielessä, että valtuutetut ovat täysivaltaisia, vaaleilla valittuja aikuisia ihmisiä. Aikuisia valtuutettuja ei tule kohdella kuin pieniä lapsia, joita pitää holhota tai ohjeistaa alvariinsa sävyllä, joka latistaa kaiken aidon keskustelun. Kunnioittava kohtelu tarkoittaa myös sitä, että luotetaan toisten kykyyn argumentoida ja kantaa vastuuta ilman ylimääräistä kaitsemista.
Kun puheenjohtaja johtaa kokousta jämäkästi mutta kohteliaasti, ja kun valtuutetut muistavat arvostaa toistensa työpanosta puoluerajoista riippumatta, koko kaupungin asioidenhoito paranee. Viime kädessä kaupunginvaltuusto tekee päätöksiä kaikkien kuntalaisten parhaaksi. Asioista voidaan – ja pitääkin – vääntää, mutta sen voi tehdä tyylillä ja toista kuunnellen. Parhaat tulokset syntyvät siellä, missä asiat riitelevät, mutta ihmiset pitävät yhtä ja kunnioittavat toisiaan.
